Saamelaisraportti on karua luettavaa – Miksi helsinkiläiskoulussa ei kerrottu tästä mitään?
Väkivaltaa, syrjintää ja vaiettua historiaa. Saamelaisraportti paljasti miten rajuilla tavoilla saamelaisia on Suomessa kohdeltu. Miksi olen ylipäänsä tiennyt näin vähän saamelaisista, kysyy tuottaja Topias Kauhala.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomission viime viikolla julkaisema raportti toi esiin rajujakin tarinoita saamelaisten kohtelusta. Mukaan on mahtunut väkivaltaa ja surua, syrjintää ja rasismia, sekä monenlaista menetystä ja oikeuksien polkemista.
Suomalaistamisesta on toteutettu kouluissa ja oppilasasuntoloissa. Kuri on ollut raportin mukaan kovaa ja jopa väkivaltaista. Suomen kieltä korostaneessa koulutusmallissa on samalla katkaistu saamelaisten yhteyttä omaan kieleen ja kulttuuriin.
Kehityskulkua oli jatkunut 1900-luvun loppupuolelle asti, ja senkin jälkeen ovat saamelaisten kokemat vääryydet näkyneet edelleen traumoina, ja säröinä kielessä, identiteetissä ja arkielämässä. Saamelaisiin kohdistuva vihapuhekin on yleistä.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) koki raportin julkaisemisen yhteydessä tarpeelliseksi, että Suomen valtio esittää anteeksipyynnön saamelaisten kokemista vääryyksistä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä puolestaan totesi, vähemmän yllättäen, ettei Suomen sellaiseen pidä lähteä.
Haluan esittää myös omat pahoitteluni. En mistään varsinaisista teoistani, sillä en ole edes muistaakseni koskaan levittänyt minkäänlaisia halpoja pulttiboismaisia saamelaisstereotypioita, mutta harmittelen sitä, etten ole niin valtavan monen suomalaisen tavoin tiennyt saamelaisten asioista juuri mitään.
”En muista, että koulussa olisi oikeasti koskaan käsitelty saamelaisten kulttuuria ja historiaa.”
Saamelaisraporttia seurannut keskustelu nosti esiin juuri sen, miten vähän Suomessa tiedetään saamelaisista. Siihen on helppo yhtyä.
Helsingistä käsin saamelaisten Lapin pohjoisosissa sijaitsevat kotialueet ovat kovin kaukaisia, enkä ole koskaan edes käynyt Pelloa pohjoisempana. Mutta en muista, että koulussa olisi oikeasti koskaan käsitelty saamelaisten kulttuuria ja historiaa. Saamelaisten virallisesta alkuperäisasemasta en ole tiennyt kovinkaan tarkasti.
Kai edes opetussuunnitelmassa olisi tällainen pitänyt huomioida?
Mediassa ovat saamelaiset olleet edes jonkun verran esillä, mutta toki ennen kaikkea poliittisiin kysymyksiin liittyen. Suomalaisten uteliaisuus ei ole riittänyt ihan siihen, että saamelaisten peruselämisen arkea olisi paljoakaan kuvailtu. Vanhat alentavat vitsit on sentään monen toimesta jo tuomittu.
Jopa Yhdysvaltojen, Kanadan tai Grönlannin alkuperäiskansojen syrjinnästä olen kuitenkin tiennyt jostain hassusta syystä enemmän – ja kai yleisenä ajatuksena on aina ollut, että eihän meillä nyt sentään Suomessa mitään vastaavaa ole tapahtunut.
Sellainen tarina elää Suomessa vähän turhankin vahvana.
”Anteeksipyynnöt ja pahoittelut kertovat vähintäänkin jo siitä, että on kerrankin kuunneltu.”
Saamelaisraportin sisältö on meille muistutus. Valta on viime kädessä aina enemmistöllä, ja enemmistöä kiinnostavat ennen kaikkea enemmistöä koskettavat asiat. Vähemmistöt jäävät siinä jalkoihin, oli kyse sitten minkälaisista vähemmistöistä tahansa.
Se asetelma on enemmistöön kuuluvan hyvä tiedostaa. Myös Jani Mäkelän. Arjessakin astumme erilaisiin tilanteisiin vahvan oman näkökantamme kanssa. Meidän olettamuksemme eivät ole kaikkien kokemuksia. Maailmankuvamme on sekä yksilöinä että yhteiskuntana väkisinkin ohut. Se kumpuaa vain omasta katsontakannastamme, ja sen voi pelastaa ainoastaan tiedolla ja ymmärtämisellä, uteliaisuudella ja kuuntelemalla.
Siksikin on arvokasta, että saamelaisten kokemuksia on nyt kuultu kattavan raportin muodossa. Siinä sai äänensä kuuluviin Suomen rajojen sisäpuolella asuvasta 11 000 saamelaisesta lähes 400. Sen lisäksi, että raportti käsitteli valtion ja saamelaisyhteisöjen suhdetta, se esitti konkreettisia ideoita ja suosituksia sille, miten saamelaisten asemaa tulisi vahvistaa.
Anteeksipyynnöt ja pahoittelut kertovat vähintäänkin jo siitä, että on kerrankin kuunneltu ja tiedostettu – ja ehkä on opittu jotain uutta, sellaista, mistä olisi toki pitänyt tietää enemmän jo aikoja sitten.
