Pohjoisen asukkaat, vääntäisittekö meille muille rautalangasta, mistä kiistassa saamelaiskäräjistä oikein on kyse
Saamelaiskäräjälaki
Pohjoisen asukkaat, vääntäisittekö meille muille rautalangasta, mistä kiistassa saamelaiskäräjistä oikein on kyse
Etelä-Suomessa on koko viime syksy ihmetelty, mistä Lapissa oikein kinataan saamelaiskäräjälain uudistamisessa – ja miksi juuri keskusta vastustaa sitä jopa hallitussovun hinnalla.
Julkaistu 14.1.2023
Apu

Kun Saamenmaasta puhutaan, yhtä aihetta ei voi ohittaa. Se on poro.

Ennen kansallisvaltioiden puuttumista asiaan saamelaiset jutasivat eli paimensivat porojaan 500 kilometrin matkoja kesäisin kohti Jäämerta. Porosta he saivat kaiken tarvitsemansa: laavun, ruokaa ja vaatteet.

Pitkät jutausmatkat ovat vaihtuneet paliskuntiin, joita rajaavat fyysiset ja hallinnolliset aidat. Paimentamiseen käytetään moottorikelkkoja, drooneja ja helikoptereita. Aitojen sisällä porot joutuvat kuljeskelemaan kesät talvet samojen jäkälikköjen päällä.

– Suomalaiset ovat valloittajakansaa, joka on anastanut saamelaisten maat, sanoo poromies ja biologi Pekka Aikio.

Poro on Pekka Aikion lempiaihe. Hänen on vaikea olla palaamatta siihen, vaikka tässä haastattelussa on määrä puhua saamelaiskäräjälaista. Aikio on saamelaispolitiikan veteraani, saamelaiskäräjien ensimmäinen puheenjohtaja (1996–2008) sekä käräjiä edeltäneen saamelaisvaltuuskunnan jäsen ja puheenjohtaja. Hän on lisäksi poromies ja biologi. Hän sanoo, että suomalaiset ovat valloittajakansaa, joka on anastanut saamelaisilta näiden maat. Hänen mukaansa on meneillään identiteetin valtaus. Siksi saamelaiskäräjälaista ei voi puhua puhumatta poroista ja saamelaisesta tavasta hoitaa poroja.

Poronhoidon ei Aikion mielestä pitäisi olla sellaista kuin nykyään. Saamelaiset eivät vain ole saaneet päättää kehityksen suuntaa. Poroja hoitavat muutkin, mutta saamelaisille ne ovat Aikion mukaan olleet elämän edellytys.

Suomen saamelaisille käräjät on itsehallintoelin, jonka turvin he ylläpitävät kieltään ja kulttuuriaan.

Hallitus natisi syksyllä kiistellessään uudesta saamelaiskäräjälaista. Keskusta vastusti lain jättämistä eduskunnalle. Kiista koski sitä, kuka saa äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjävaaleissa. Kysymys äänioikeudesta on samastettu kysymykseen saamelaisuudesta, vaikka uuden lain teksti on muotoiltu niin, että se ei määrittele saamelaista, vaan henkilön, jolla on oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon. Suomen saamelaisille käräjät on itsehallintoelin, jonka turvin he ylläpitävät kieltään ja kulttuuriaan.

Vanhassa laissa äänioikeus suodaan henkilölle, jonka esivanhempi on asiakirjoissa kuten verokirjoissa merkitty tunturi- metsä- tai kalastajalappalaiseksi. Hallitus on esittänyt kohdan poistamista, koska se tulkitsee, että ”lappalaisuudessa” on kyse elinkeinosta, ei etnisyydestä. Jos kohta poistetaan, äänioikeus jää niille, jotka itse tai joiden vanhemmista, isovanhemmista tai isoisovanhemmista vähintään yksi on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään.

Saamelaiskäräjälaista ei voi puhua puhumatta poroista.

Hallituksen esitystä vastustaa toinenkin ryhmä. Se nimittää itseään lappalaisiksi tai lapin­kyläläisiksi. He ovat saamelaisten kotiseutualueen asukkaita, joiden esi-isiä on merkitty lappalaisiksi asiakirjoissa. Osa vastustajista kutsuu itseään Inarin alueen alku- peräisväestöksi tai inarinsaamelaisiksi.

Lisäksi hallituksen esitystä vastustaa itseään metsäsaamelaisiksi kutsuva ryhmä. Metsäsaamelaiset asemoituvat osin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle kuten Sallaan ja Savukoskelle. Heidän esivanhempansa kerrotaan puhuneen keminsaamea, jo 1800-luvulla sammunutta kieltä.

”En ole porovastainen. Vastustan vain tätä nykyistä hölmöä pyrkimystä täyteen ylivaltaan.”
Kari Kyrö

Kari Kyrö identifioituu Inarin alueen alkuperäiskansaan, inarinsaamelaiseksi, Aikio taas vain saamelaiseksi – hänestä saamelaisia ei ole tarpeen lajitella ”kuin kukkia tai puita”. Kyrö vastustaa saamelaiskäräjälain uudistamista, koska hänestä se jakaa saamelaiset eriarvoisiin ryhmiin. Jotkut sanovat, että Kyrö ei ole saamelainen lainkaan.

– Se tuntuu pahalta. Se tuntuu oikeastaan käsittämättömältä, sanoo Kyrö. Hän on syntynyt Ivalon Veskoniemessä ja kasvanut hoitaen poroja isänsä kanssa. Hänen äidinkielensä on suomi. Hän oli äänikuningas vuoden 2019 saamelaiskäräjävaaleissa.

– Eivät ne ole ääniä minulle, vaan yhteiselle ajatusmaailmallemme. Olen puhunut saamelaisten keskinäisestä yhdenvertaisuudesta.

Käräjien puheenjohtajistoon Kyrö ei ole kuulunut koskaan. Hän sanoo olevansa vuosien saatossa pahentuneen ihmisjahdin kohde. Hän olettaa, että jahdin syy on pelko saamelaiskäräjien voimasuhteiden muuttumisesta.

– Inarin alueen alkuperäiskansan mukaan ottaminen voisi muuttaa saamelaiskäräjien ahkion suuntaa.

Keskeinen kysymys on, vetääkö saamelaiskäräjien ahkiota vain poro, vai otetaanko mukaan muitakin saamelaisille tärkeitä elinkeinoja.

Jotkut sanovat, että saamelaispoliitikko Kari Kyrö ei ole saamelainen lainkaan. – Se tuntuu pahalta.

Saamelaiskäräjät perustettiin vuonna 1996. Siitä lähtien on esitetty eriäviä mielipiteitä siitä, kenen olisi pitänyt päästä vaaliluetteloon ja kenen ei.

Vuoden 2015 saamelaiskäräjävaaleissa asiaa viime kädessä ratkonut korkein hallinto-oikeus (KHO) hyväksyi vaaliluetteloon satakunta henkilöä, jotka eivät saamelaiskäräjien nimittämän vaalilautakunnan mielestä olleet saamelaisia. Kyrö oli päässyt saamelaiskäräjien vaaliluetteloon KHO:n päätöksellä neljä vuotta aiemmin. Vuoden 2015 vaaleissa hän pääsi saamelaiskäräjien jäseneksi.

YK:n ihmisoikeuskomitea ja rotusyrjinnän vastainen komitea huomauttivat Suomelle: alkuperäiskansan on kansainvälisten sopimusten mukaisesti annettava itse päättää, ketkä kansaan kuuluvat.

– Suomen valtiota edustava KHO ei voi olla identiteettineuvottelun osapuoli, sanoo myös Pekka Aikio.

Muun muassa YK:n huomautusten takia lain uudistajilla on kovia paineita, asia on ollut esillä muissakin hallituksissa.

Pitkään osa saamelaisista häpesi etnisyyttään. Kirkko, valtio, yhteiskunta ja viihdeteollisuus ovat tehneet saamelaisena olemisesta vaikeaa.

Saamelaiset tunnistavat toisensa, mihin perustuu myös YK:n elinten vaatimus kansojen ryhmäidentifikaatiosta.

– Tunnistaminen tapahtuu kysymällä ”kuka sie olet”, Aikio kertoo. Siten saamelaiset tutustuvat toisiinsa ja luettelevat sukulaisensa ties kuinka monesta polvesta.

Valtio halusi 1960-luvulla parantaa saamelaisten asemaa. Sitä pohjoissuomalainen vastusti aluksi Aikion mukaan raivoisasti.

– Kun se ei auttanut, he alkoivat vaatia saamelaisstatusta. Ensin lappalaisten jälkeläisinä, sitten metsäsaamelaisina ja milloin milläkin eri nimikkeellä.

Aikio tulkitsee, että kyse oli maankäyttöön liittyvän ylivallan menettämisen pelosta.

Saamelaiskäräjät toimii Inarissa sijaitsevan Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen päävuokralaisena.

Kari Kyrön mielestä saamelaiskäräjillä on merkittävää valtaa maankäytössä. Tukenaan käräjät käyttää luonnonsuojelujärjestöjä ja valittamista YK:lle. Uudessa laissa viranomaisia ja muita julkisia hallinnoijia Metsähallitusta kielletään heikentämästä saamelaisten edellytyksiä ylläpitää kieltään ja kulttuuriaan perinteiset elinkeinot mukaan lukien. Laki velvoittaa julkista valtaa paitsi neuvottelemaan myös toimimaan aidossa yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa. Jos laki astuu voimaan, Kyrö näkee saamelaiskäräjien vallasta tulevan suvereenia. Hänen tulkintansa mukaan se vaarantaisi alueen yksityismaidenkin käyttöoikeuden.

Pekka Aikio on toista mieltä. Hänestä saamelaiskäräjien valta on paperitiikerin murinaa. Hänen nähdäkseen valtio on päättäväisesti vaatinut, että saamelaiskäräjillä ei ole edustusta edes poronhoidosta päätettäessä. Hyvä esimerkki siitä on poronhoitolaki.

Kyrön tulkinta poronhoidon asemastakin on erilainen kuin Aikion.

– Vahvasti porotaloutta ajavat ihmiset eivät hyväksy metsän käyttöä eivätkä sitä, että metsässä ylipäätään on muita. Ihminen voi luonnosta käyttää sen, minkä luonto itse vaivatta uudistaa. Korjaamattomia vaurioita ei kestä kumpikaan, ei luonto eikä ihminen.

Kyrö itse on metsänomistaja ja Inarin Yhteismetsän hoitokunnan jäsen.

– En ole porovastainen. Kuinka lapsuus ja valtion virkaura taustallani voisin ollakaan. Vastustan vain nykyistä hölmöä pyrkimystä täyteen ylivaltaan.

”Oikeasti me vastustamme kaikkea älytöntä. Sitä, että kaikki metsät hakataan.”
Pekka Aikio

Saamelaisten maaoikeuskysymys on vuosisatoja vanha. YK:n Kansainvälinen työjärjestö (ILO) laati 1980-luvulla sopimuksen valtioiden velvollisuudesta tunnustaa alkuperäiskansojen oikeudet. Pekka Aikio oli mukana laatimassa sitä. Norja ratifioi sopimuksen melkein heti, Suomi ei vieläkään. Väittely saamelaisten maaoikeuksista on usein kilpistynyt kysymykseen siitä, ketä ne koskevat. ILOn sopimus ei muuttaisi saamelaisuuden määrittelyä Suomessa, vaan se koskee alkuperäiskansoja ja niitä edustavien instituutioiden suhdetta valtiovaltaan yleisesti.

– Sopimuksen toimeenpano ei antaisi veto-oikeutta alkuperäiskansoille, eikä sillä saa heikentää muiden paikallisten ihmisten oikeuksia, huomauttaa oikeustieteiden tohtori Leena Heinämäki. Hän on alkuperäiskansaoikeuden dosentti ja vieraileva tutkija Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutissa Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa.

Maankäytössä se tarkoittaa, että alkuperäiskansojen kanssa neuvoteltaisiin niille keskeisistä asioista ja pyrittäisiin yhteisymmärrykseen. Pekka Aikio mainitsee elävästä stereotypiasta, jonka mukaan saamelaiset vastustavat aina kaikkea.

– Oikeasti me vastustamme kaikkea älytöntä. Sitä, että kaikki metsät hakataan.

Syy siihen on poro. Sen sijaan ”lantalaisille” on Aikion mukaan tärkeää hallita maata.

– Uudisasukasparat tarvitsevat metsiä turvakseen. He eivät pärjää muuten.

Juttua muokattu 15.1.2023 kello 10:40: Korjattu Kari Kyrön saamelaiskäräjien jäseneksi pääsyn väärä ajankohta.

Kommentoi »