Äkkiä matkailua vastaan on alkanut nousta mielenosoituksia, ja monissa paikoissa rajoitetaan kävijämääriä. Mihin suuntaan matkailu muuttuu?

Sankat ihmisjoukot täyttävät Temple Barin korttelien kadut niin, että on vaikea päästä eteenpäin. Vanhat katukivet ja historiallisten talojen seinät kaikuvat japanin, saksan, venäjän, amerikanenglannin, kaikkien mahdollisten kielten sekamelskasta.

On heinäkuu 2017, kävelen aurinkoisena iltapäivänä Dublinin ydinkeskustassa ja ihmettelen, kuinka minulle rakkaasta kaupungista on tullut tällainen.

Tungoksen keskellä pyörivät pubien ja ravintoloiden sisäänheittäjätkin näyttävät uupuneilta yrittäessään saada ihmisiin katsekontaktia ja sutkautettua päivän tuhannetta kertaa hymyillen: Hi, would you like to taste the real Dublin?

Aito Dublin on tästä turistitulvasta kaukana. Pakenen kaaosta kaupungin muihin osiin, joissa on tallella ihana, leppoisa Dublin.

Niin tekevät dublinilaiset itsekin. Ei ihme, että paikallinen toimittaja kirjoitti viime vuonna Irish Independent -lehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän vaati: ”Turistit, olkaa hyvä ja pakatkaa rullalaukkunne ja menkää kotiin. Me dublinilaiset haluamme kaupunkimme takaisin.”

Kun matkailijoiden määrä on noussut ­vuodessa viiteen miljoonaan, se tekee puolen miljoonan asukkaan Dublinin keskustasta usein sietämättömän, suurta keskustelua ­poikineessa kirjoituksessa perusteltiin.

Samaa on murehdittu Irlannissa äskettäinkin. Irish Examiner -lehti ehdotti pääkirjoi­tuksessaan, että maassa olisi nyt aika aloittaa keskustelut matkailijoiden määrän rajoittamisesta.

Monissa muissa paikoissa ongelma on vielä pidemmällä.

Tänä vuonna Kreikan Santorinin saarelle odotetaan saapuvan jo lähes kaksi miljoonaa matkailijaa. Santorinin viranomaiset ovat ilmoittaneet, että suuret risteilyalukset eivät enää voi rantautua saarelle milloin haluavat, vaan niiden tuloa rajataan eri päiville. Vuonna 2019 on tarkoitus astua voimaan säädös, jonka mukaan risteilyturisteja saa tulla saarelle enimmillään 8 000 päivässä, kun määrä nyt on voinut olla jopa yli 10 000.

Italian maailmankuulun Cinque Terren kylien ihastelijoiden määrä on noussut 2,5 miljoonaan vuodessa. Maan viranomaiset ilmoittivat taannoin, että alueella kiertäminen tehdään luvanvaraiseksi ja tulijoiden määrä on pudotettava 1,5 miljoonaan, mutta rajoituksia ei otettu käyttöön ainakaan tänä vuonna.

Viime vuonna Thaimaa sulki ­toistaiseksi matkailulta neljä suosittua saarta, kuten Similanin alueen Koh Tachain sekä Phuketin rannikon Koh Khai -saariryhmän. Saarten luonto, etenkin korallit ja muut meren eliöt, olivat vahingoittuneet liikaa. Koh Tachain rannalle saattoi päivässä tulla tuhatkunta matkailijaa, vaikka paikallisten mukaan sille olisi mukavasti sopinut kenties 70.

Matkailun rajoittamisesta on viime aikoina tehty esityksiä tai säädöksiä myös esimerkiksi Islannissa, Bhutanissa, Norjassa, ­Australiassa, Seychelleillä, Etelämantereella ja lukuisissa suurkaupungeissa, kansallispuistoissa tai muissa kohteissa. Usein aloitteet ovat toistaiseksi jääneet keskustelunavauksiksi: matkailu tuo kohteille niin paljon tuloja, että sen rajoittaminen on yleensä hankalaa.

Joskus paikalliset ovat tuohtuneet matkailijoihin niin, että käyvät itse tosi toimiin. Uudessa-Seelannissa on tullut ilmi tapauksia, joissa asukkaat tai poliisi ovat ottaneet autonavaimia pois matkailijoilta, jotka törttöilevät liikenteessä. Maassa on kampanjoitu siitä, tulisiko turistien vuokra-autoihin laittaa varoitusmerkiksi kirjain T.

Kovimmin turismia vastaan on käyty Espanjassa, joka on maailman kolmanneksi suosituin matkailumaa: sinne saapuu yli 70 miljoonaa kävijää vuodessa. Barcelonassa ja Mallorcalla nousi tänä kesänä mielenosoituksia, joissa turisteja vaadittiin lähtemään. Kylttejä ja soihtuja kantaneet paikallisaktivistit saivat osan matkailijoista säikähtämään, ja esimerkiksi Barcelonassa mielenosoittajat rikkoivat muutaman luksushotellin ikkunoita ja viilsivät vuokrapyörien renkaita rikki.

Vaikka Espanjan viranomaiset kiirehtivät nopeasti tuomitsemaan mielenosoitukset ja korostamaan vieraiden arvoa maan taloudelle, jokin raja ylittyi. Matkailun paisumisesta on alettu eri puolilla maailmaa puhua kriisinä, johon on puututtava.

Turistilaumojen haitoista on valitettu aiemminkin, jo ­vuosisatojen ajan. Yhdysvaltalais-brittiläinen kirjailija Henry James totesi 1880-luvulla näin: ”Vaikka Venetsiassa on joitakin epämiellyttäviä asioita, mikään siellä ei ole yhtä epämiellyttävää kuin matkailijat.”

Nyt Venetsian historiallisessa keskustassa käy usein päivittäin enemmän turisteja kuin siellä asuu ihmisiä, ja kaupunki on ilmoittanut kokeilevansa eri tapoja vähentää turismin haittoja.

Suosituilla matkakohteilla, joissa on viime aikoina suunniteltu tai käynnistetty rajoituksia turismille, on muutamia yhdistäviä seikkoja. Niissä käy niin paljon matkailijoita, että paikalliset kokevat alueiden tulleen liian levottomiksi sekä menettävän omaleimaisuuttaan ja historia- tai luontoarvojaan. Usein niiden palvelut alkavat asukkaiden mielestä olla suunnattu liiaksi turisteille. Etenkin asuntojen hinnat karkaavat pilviin tai niitä vuokrataan matkailijoille niin, ettei paikallisilla ole mahdollisuutta asua entisillä kotikulmillaan.

Niin on käynyt esimerkiksi Dubrovnikissa, jossa vieraili viime vuonna jo yli miljoona turistia. Unesco on suositellut, ettei Dubrovnikin vanhaankaupunkiin tulisi päivässä päästää kuin 8 000 turistia. Kaupungin hallinto suunnitteli rajaa 6 000:een, mutta elokuussa Dubrovnikin pormestari esitti luvuksi 4 000. Jos raja tulee voimaan, pääsyväylillä aiotaan hidastaa ihmisten etenemistä kaupunkiin ja tarvittaessa pysäyttää joskus kokonaan.

Toisinaan turismin vastustus liittyy laajempaan poliittiseen liikehdintään. Esimerkiksi Espanjassa aggressiivisimpien ­mielenilmausten takana on ollut aktivistiryhmiä, joiden päätavoite on taloudellinen tasa-arvo. Heille paikallisten perinteiden ja vähemmistökansojen identiteettien puolustaminen on osa globaalin kapitalismin vastustamista.

Matkailun on perinteisesti ajateltu olevan vapaata huvia ja kohteille myönteinen asia. Se oletus alkaa muuttua, kun matkailijoiden määrä on tasaisesti kasvanut. UNWTO-järjestön mukaan vuonna 2000 matkoja (tilastoituja saapumisia) tehtiin maailmassa noin 670 miljoonaa, ja viime vuonna määrä oli jo lähes kaksinkertainen, 1,23 miljardia. Luvun odotetaan nousevan 1,8 miljardiin vuoteen 2030 mennessä. Turismin kasvuun on monia syitä, etenkin lentojen ja muiden palveluiden halpeneminen sekä suurten kansojen, kuten kiinalaisten ja useiden muiden aasialaisten, lisääntyvä matkailu.

Reissaajana on tärkeä muistaa, että vaikka matkojen haitoista puhutaan nyt avoimemmin ja joskus hyvin kiihkeästi, yleensä suuri enemmistö paikallisista silti kannattaa matkailun jatkumista kotikulmillaan.

Hyvä esimerkki löytyy Islannista. Vain runsaan 300 000 asukkaan pikku maassa matkailu on noussut valtavalla vauhdilla kahteen miljoonaan kävijään vuodessa, ja turistit ovat aiheuttaneet monia ongelmia asuntojen kallistumisesta järjestyshäiriöihin. Silti tuoreen kyselyn mukaan kaksi kolmesta islantilaisesta pitää matkailua positiivisena asiana, ja kielteisenä sen kokee vain kymmenesosa.

Matkailijat ovatkin yhä selvemmin jakautumassa kahteen kastiin. Toivotut vieraat käyttävät kohteessa paljon rahaa ja käyttäytyvät hyvin. Epätoivottuja ovat örveltäjät ja päivä­turistit, joista jää paikkaan lähinnä roskia.

”Me emme aio markkinoida Amsterdamia enää edes eurollakaan. Emme halua enempää kävijöitä. Haluamme parempia kävijöitä – ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita kaupungistamme eivätkä käytä sitä vain bileidensä kulissina”, sanoi Amsterdamin matkailumarkkinoinnin johtaja Frans van der Avert äskettäin lehtitietojen mukaan. ”Saamme paljon matkailijoita, jotka eivät kunnioita kaupungin henkeä. Halpalento­yhtiöt ovat ongelman takana. Ryanairin matkustajat, ne ovat ne pahimmat metelöijät.”

Van der Avert puhui aiheesta suuressa World Tourism Forumin matkailukonferenssissa Sveitsissä. Puhe sai paljon huomiota, sillä hän toi julki ongelman ytimen. Kun matkailuun alkaa liittyä niin paljon häiriöitä, että se laskee paikkojen tunnelmaa huomattavasti, se ei ole hyväksi enää kenellekään.

Frans van der Avertilla oli myös varaa sanoa pulma ääneen. Amsterdam on niin suosittu bilekohde, että nykyään sille on tärkeämpää yrittää saada turisteista suurempi tuotto kuin kasvattaa heidän määräänsä loputtomiin. Sama koskee monia muitakin paikkoja, joihin tehdään erityisen paljon viikonloppu- ja ­päivämatkoja.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa matkailun ­tulevaisuudelle?

Uusia rajoituksia säädetään varmasti eri puolilla maailmaa. Asuntojen vuokrausta Airbnb:n kautta on jo alettu hillitä joissakin kaupungeissa, ja ilmiö laajenee muuallekin. Joihinkin historianähtävyyksiin ja luontokohteisiin otetaan tulevaisuudessa kerrallaan vähemmän kävijöitä.

Kambodžan maailmankuulussa Angkor Watissa on alettu rajoittaa väkimäärää, joka saa nousta katsomaan auringonlaskua temppelien suosituimmassa näköalapaikassa, Phnom Bakhengissa. Nyt sille saa kavuta kerrallaan 300 ihmistä, kun turisteja on pahimmillaan tunkenut paikkaan yli tuhat, mikä on vaarantanut ikivanhojen rakennusten kunnon. Egyptissä tehtiin jo muutama vuosi sitten täydellinen kopio Tutankhamonin hautakammiosta, jotta osa matkailijoista kävisi katsomassa sen eikä haurasta, alkuperäistä hautaa.

Lentojen, laivayhteyksien ja muun liikenteen tuomaa matkailijavirtaa aletaan eri paikoissa hajauttaa tasaisemmaksi. Esimerkiksi Galápagossaaria kiertäville matkailualuksille määrättiin jokin aika sitten uudet aikataulut, jotta eri saarten rasitus tasaantuisi.

Voi olla, että joistakin elämyksistä tulee rikkaiden etuoikeus. Jo nyt esimerkiksi Fidžillä ja Karibialla on yksityisesti omistettuja loma­saaria, joihin pääsevät vain hyvin vauraat ja tarkkaan valikoidut kävijät.

Suurin kysymys on, saako kaikkialle tulevaisuudessa matkustaa. Sitä joudumme kysymään itseltämme – ei siksi, että paikkoja olisi välttämättä meiltä konkreettisesti suljettu, vaan maailman kauneuden suojelemiseksi.

Voimme ottaa oppia Frans van der Avertilta: kenties meidän reissaajienkaan ei ole hyväksi tavoitella rajattomasti lisää matkoja, vaan vähän vähemmän mutta parempia matkoja. Jätämme tekemättä jonkin retken, ja jätämme näppäämättä kuvan, jonka ottaminen häiritsisi muita.

Alkuvuonna kiersin puolisoni kanssa parin viikon ajan Sri Lankaa. Olimme selvittäneet sieltä jo etukäteen monet paikat, joihin halusimme mennä, mutta aikataulua pidimme väljänä ja mukavan sattumanvaraisenakin.

Yhtä kohdetta piti miettiä tarkemmin, Sigiriyan komeaa kalliota. Kaikki opaskirjat ja verkkokeskustelut varoittivat: se on maan ainoa ruuhkainen nähtävyys, eikä sinne kannata mennä viikonloppuna. Kalliolle noustaan pitkät matkat portaita pitkin, ja vilkkaimpina ­aikoina niissä voi joutua tuskastuttavan hitaisiin jonoihin ulkomaisten ja srilankalaisten lomailijoiden perässä.

Lopulta meidän oli pakko päättää, menemmekö Sigiriyaan viikonloppuna vai jätämmekö yhden pienemmän kohteen suunnitelmista pois, jotta pääsemme kalliolle arkipäivänä. Tuntui turhauttavalta joutua valitsemaan, mutta Sigiriyaa kehuttiin ikimuistoiseksi elämykseksi.

Menimme Sigiryalle maanantaina. Pääsylippu oli maan hintatasolla todella kallis, 25 euroa. Nousimme portaita aamuvarhain, ennen päivän paahdetta. Matkailijoita oli kymmenittäin, mutta ei tungokseksi asti.

Paikka oli huikea. Näimme vanhoja kalliomaalauksia, rinteeseen aikoinaan veistetyn jättimäisen leijonankuvan jäänteet, ja viimein, hikisen taipaleen jälkeen, kallion laella kokonaisen muinaisen kaupungin rauniot.

Mikä maisema niiltä avautuikaan.

Ehkä tulevaisuuden matkailu on yhä enemmän tällaista. Etuoikeutetuista elämyksistä on maksettava. Jotta kokemukset onnistuvat ja kohteet pysyvät ennallaan, joihinkin paikkoihin on mentävä vähän eri aikoina kuin useimmat muut. Ne ovat senkin rahan ja vaivan arvoisia. 

Katso listamme vaihtoehtoisista kohteista, joissa voit viettää samantyyppistä lomaa mutta supersuosittuja kohteita väljemmin: Entä jos matkustaisitkin tänne?