Pohjolan Liikenteen bussikuski Uthman Pirttimäki, 38, soittaa matkustajilleen Helsingissä peippojen laulua ja viihdyttää heitä kuulutuksillaan. Pirttimäki on nähnyt, että kaupungista tulee yhteisöllisempi pienillä teoilla. Pitää vain uskaltaa olla se, joka hymyilee ensin.

Mene päin pelkoa. ”Kuusi vuotta sitten minun piti löytää työpaikka, joka ei estäisi menemästä perjantaisin moskeijaan rukoilemaan. Ryhdyin bussikuskiksi, sillä kuskina voi valita vuoronsa.Kurssilla opin ajamaan taloudellisesti. Mutta kun piti tehdä oma reittikuulutus, olin jännittynyt ja punastunut. Oltuani vuoden kuskina halusin päästä arkuudesta eroon. Olin linjan 58  päättärillä Itäkeskuksessa, kun kerroin matkustajille tulevan reitin ja lisäsin siihen vähän huumoria. Sain hyvää palautetta, ja mikkiin puhumisesta tuli ohjelmanumeroni.”

Uskalla yllättää. ”Kyselen kuulutuksissani matkustamon kuulumisia ja saatan pyytää heijastimen omistajia nostamaan kätensä. Joskus menen käytävälle näyttämään varauloskäynnit. Käytän suomea, ruotsia ja englantia. Välillä laitan linnunlaulua soimaan puhelimesta, esimerkiksi peippoja.”

Muista, että asenne leviää. ”Rauhallisella puheella ja luonnon äänillä on bussimatkustajiin eheyttävä vaikutus. Se on kuin ryhmäterapiaa. Kuulutusteni jälkeen ihmiset ryhtyvät keskustelemaan keskenään älypuhelimiensa näpräämisen sijaan. Fiilis vaihtuu yöstä päiväksi. Matkustajat hymyilevät ja taputtavat, kankeus ja arkuus katoavat. Pystyn työlläni vaikuttamaan kaupungin viihtyisyyteen. Toivon sen myös tuovan ihmisiä lähemmäksi toisiaan.”

Teot jäävät mieleen. ”Joskus jätän kuulutukset väliin, mutta minut tuntevat matkustajat tulevat silti bussiin hymyssä suin.”

Älä luovuta. ”Parhaimmat nuoruuden vuoteni olin työttömänä, sillä bailasin liikaa. Puutarhuriksi en kuulemma sopinut, koska halusin tehdä työt liian tarkasti. Kun tulin 2005 muslimiksi ja vaihdoin etunimeni ulkomaiselta kuulostavaksi, en saanut töitä. Onneksi pääsin kuskiksi. Saan työstä paljon voimaa. Kolleganikin kutsuvat minua pomoksi ja kapteeniksi.” ■