Apu

Ruusufinni on heikosti tunnettu tulehduksellinen ihosairaus – vaikeimmillaan se voi aiheuttaa muhkuranenän

Ruusufinni on heikosti tunnettu tulehduksellinen ihosairaus – vaikeimmillaan se voi aiheuttaa muhkuranenän
Ruusufinni on tavallinen mutta huonosti tunnettu ihosairaus, joka saa kasvot punoittamaan, kukkimaan ja polttelemaan.
Julkaistu: 5.9.2021

Posket lehahtavat kuumaa juomaa hörppiessä tulipunaisiksi, eikä puna ota laantuakseen. Kasvoihin tuntuu puskevan finnejä, vaikka teini-ikä on jäänyt aikaa sitten taakse. Luultavasti kyse on ruusu­finnistä, joka on tulehduksellinen ihosairaus.

– Poskien lehahtaminen punaiseksi on sen ensimmäinen ja tavallisin oire. Kuumat juomat ja ruoat laukaisevat oireen, koska ne laajentavat verisuonia. Punoitus häviää hitaasti, toisin kuin tavallisessa punastumisessa, sanoo ihotautien erikoislääkäri Maria Huttunen Terveystalosta.

Ruusufinni on yllättävän tavallinen. Sitä sairastaa joka kymmenes aikuinen. Tyypillisesti tauti alkaa 30–50-vuo­tiaana.

Toiseksi yleisin oire on hiussuonten laajentuminen kasvojen kuperilla pinnoilla: poskissa ja nenässä, joskus myös otsassa ja leuassa. Tämä saa posket näyttämään punakoilta. Iho voi myös tuntua kiristävältä, polttavalta ja pistelevältä.

Joillakin on aknen tapaisia märkäpäitä. Niitä on etenkin nenässä, leuassa ja poskilla, joskus runsaastikin. Koko vaihtelee pikkuriikkisistä suuriin märkäonteloihin.

– Ruusufinni ei ole vain esteettinen vaiva, sillä pahimmillaan suuret märkäontelot voivat olla hyvin kivuliaita.

"On vankempaa näyttöä siitä, että mahatulehdusta aiheuttavalla helikobakteerilla voi olla yhteys ruusufinniin. Niillä, joilla on helikobakteeri, on herkemmin ruusufinniä."
Maria Huttunen, ihotautien erikoislääkäri

Lisäksi ruusufinniin voi liittyä silmä­oireita: kuivasilmäisyyttä, luomitulehdusta, näärännäppyjä, silmäluomen luomirakkuloita sekä sidekalvon tulehdusta. Niistä kärsii joka viides sairastunut.

– Silmäoireita voi olla, vaikkei ihomuutoksia olisi juuri lainkaan. Silloin tautia on vaikea tunnistaa, ja usein sitä hoidetaankin virheellisesti pelkkänä silmätulehduksena. Oireiden pitkäkestoisuus tai taipumus toistua viittaa ruusufinniin.

Taudista on myös harvinainen muoto, rinofyyma. Se tarkoittaa muhkuranenää, joka johtuu talirauhasten ja sidekudoksen liikakasvusta. Miehillä rinofyymaa on selvästi enemmän kuin naisilla.

Perimmäistä syytä ei tunneta

Taipumus ruusufinniin kulkee suvussa. Eniten sitä on vaalea­ihoisilla ja vaaleahiuksisilla.

– Ruusufinnin perimmäistä syytä ei tunneta. Pitkäaikaisella runsaalla aurinkoaltistuksella on kuitenkin merkitystä taudin synnyssä, Huttunen sanoo.

Lisäksi tiedetään, että ruusufinnin taustalla on pintaverisuonten epänormaali toiminta ja luontaisen puolustus­reaktion käynnistyminen. Iholla on tavallista enemmän talipunkkia.

On myös arveltu, että ruusufinni yhdistyisi kehon matala-asteiseen tulehdus­tilaan, kuten moni muukin ihosairaus. Epäterveellinen ruokavalio, tupakointi, jatkuva stressi ja univaje näyttäisivät lietsovan oireita. Joissakin tutkimuksissa on esitetty, että taudin syy voisi piillä suolistossa. Ei ole kuitenkaan osoitettu, että sairastuneilla olisi tavallista vähemmän hyviä suolistobakteereja ja enemmän huonoja.

– Sen sijaan on vankempaa näyttöä siitä, että mahatulehdusta aiheuttavalla helikobakteerilla voi olla yhteys ruusufinniin. Niillä, joilla on helikobakteeri, on herkemmin ruusufinniä.

Alkoholi ja jännitys lisäävät oireita

Kuumien ruokien lisäksi ilman lämpötilan vaihtelu, alkoholi pieninäkin annoksina sekä sosiaalisesti jännittävät tilanteet lisäävät oireilua. Niin ikään aurinko, pakkanen ja tuuli sekä saunominen usein pahentavat ruusufinniä.

– Laukaiseva tekijä voi olla myös kortisonivoide tai sisäisesti otettava kortisonikuuri. Siksi ruusufinnin iho-oireita ei voida hoitaa kortisonilla.

Ruusufinni oireilee aaltoillen. Usein pahin vaihe sattuu kevättalveen ja vähä­oireisin jakso loppukesään. Alttius sairauteen ei häviä, vaikka se olisi välillä oireeton, vaan tauti uusiutuu helposti.

– Diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Mistään verikokeesta ei ole apua. Tarvittaessa voidaan ottaa koepala, jos halutaan poissulkea muita ihosairauksia.

"Mitä pikemmin hakee apua, sitä parempi. Jos tauti pääsee kehittymään hyvin hankalaksi, se reagoi hoitoihin huonommin."
Maria Huttunen, ihotautien erikoislääkäri

Ruusufinniin ei ole parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan helpottaa eri tavoin.

Lievään ­tautiin voi saada apua apteekin itsehoitotuotteista, metronidatsolivoiteista ja -geeleistä. Metronidatsoli on paikallisantibioottia. Se lievittää jonkin verran tulehdusta ja tappaa bakteereita. Sitä käytetään yleensä 1–4 kuukautta. Silmä­oireita hoidetaan muun muassa puhdistamalla silmäreunat sekä kostutustipoilla.

– Lääkäri määrää tarpeen mukaan voimakkaampia paikallishoitoja, jotka supistavat kasvojen verisuonia, poistavat tulehdusta ja tuhoavat talipunkkeja. Lisäksi voidaan tarvita antibiootteja. Niitä käytetään usein muutamia kuukausia.

Harvinaisissa tilanteissa, kuten rinofyymassa, voidaan käyttää suun kautta iso­tretinoiinia, joka on voimakkaasti vaikuttava A-vitamiinijohdannainen. Se pysäyttää yleensä nenän ihon paksuuntumisen.

Jos pintaverisuonien laajeneminen on aiheuttanut kasvoihin pysyvää punoitusta, suonet voidaan hävittää laserilla. Tämä hoito on yleensä kustannettava itse.

– Melkein kaikille löytyy sopiva hoitomuoto. Mitä pikemmin hakee apua, sitä parempi. Jos tauti pääsee kehittymään hyvin hankalaksi, se reagoi hoitoihin huonommin. Ruusufinni on kuitenkin sinällään vaaraton. Siitä ei seuraa hoitamattomanakaan mitään vakavampaa.

Suojaudu auringolta

Sairastuneille on yksi ohje yli muiden: oireiden puhkeamista kannattaa ehkäistä niin hyvin kuin mahdollista.

Auringolta suojautuminen on tärkeää. Aurinkovoiteessa on oltava sekä UVB- että UVA-suoja ja suojakerroin vähintään 30. Lisäksi kannattaa käyttää leveälieristä hattua tai lippalakkia. Ihoa on hyvä suojata talvellakin.

– Pakkasen aiheuttamaa poskien punoitusta voi vähentää käyttämällä kypärämyssyä tai suojaamalla kasvot huivilla.

Meikata voi ihan normaalisti.

– Ruusufinni-iholle tarkoitettu kosmetiikka peittää punoitusta ja tasoittaa ihon väriä. Kuorintoja ja voimakkaita kasvohoitoja kannattaa välttää. Ne voivat ärsyttää.

Ruokavaliota ei tarvitse rajoittaa, jollei huomaa, että ruusufinni reagoi johonkin tiettyyn ruokaan. Esimerkiksi voimakkaasti maustetut ruoat ja kahvi voivat laajentaa kasvojen ihon verisuonia.

– Iän myötä oireilu usein rauhoittuu, kun oppii välttämään pahentavia tekijöitä ja hoitamaan tautia hyvin.

Joskus sairastunut voi tarvita psykologista apua, sillä ulospäin näkyvä tauti saattaa aiheuttaa ahdistusta ja häpeää.

– Ruusufinniä sairastava saatetaan jopa leimata alkoholistiksi, koska punaista ja muhkuraista nenää pidetään merkkinä runsaasta juomisesta. Se on hyvin valitettavaa ja kertoo siitä, että vaikka tauti on tavallinen, siitä tiedetään yllättävän vähän.

Lähteet: Terveyskirjasto ja potilaanlaakarilehti.fi

Neljä tyyppiä

  1. Yleisin ja lievin on punoittavana ihona oirehtiva erytematoottinen ruusufinni. Sitä kutsutaan myös couperosa-ihoksi.
  2. Papulopustulaarinen ruusufinni oirehtii näppylöillä ja märkärakkuloilla. Se voi muistuttaa aikuisiän aknea. Ruusu­finniä on vain kasvoilla, kun taas akne voi oireilla rintakehässä ja selässä.
  3. Harvinaisin alatyyppi on fyyma. Fyymakudos on liikakasvuista talirauhas- ja sidekudosta. Tavallisin sijaintikohta on nenä.
  4. Lisäksi tunnetaan silmäoireinen ruusufinni. Se on yleinen mutta alidiagnosoitu, koska oireita ei osata yhdistää ruusufinniin.

Kommentoi »