Pohjois-Ruotsin lumiset tunturit loistavat auringossa kuin sokeritoppavuoret, kun ajamme moottorikelkalla Kiirunasta noin 20 kilometriä länteen Rautasjärvelle. Kiirunalaisten kevään alkamisen kohokohta, Rautasjärven pilkkiviikonloppu, on alkamassa. Perinne on jatkunut ainakin 50 vuotta. Kaksikymmentä kilometriä pitkän rautujärven jäälle on jo pystytetty kymmenien arkkien eli pilkkitelttojen ja siirrettävien majojen ryppäitä, joiden lattialuukun kautta pilkitään rautuja. Pilkkiavannosta voi katsoa kaloja, vaikka jään paksuus on metri, niin kirkas on tunturijärven vesi.
– Suomalainen, tule arkin sisälle pimplaamaan! Tänne ei ole tultu kärsimään, sanoo kiirunalainen Tore Emanuelsson, 73, meänkielellä, joka on Pohjois-Ruotsissa puhuttava suomen kielen murre. Pimplaaminen tarkoittaa meän kielellä pilkkimistä. Hän avaa putkirunkoisen, suorakaiteen muotoisen pilkkiteltan oven. Sisällä on kotoisan lämmintä, sillä hyvin eristetty teltta lämpiää dieselkaminalla. Tore valmistaa niitä myös itse myyntiin, hinta on 2 000–2 500 euroa teltan koon mukaan. Toren tyttären mies Jim Nilsson nousee sängystä pöydän ääreen. Kahvi on pian valmista. Tekee mieli ottaa skiidokengät pois, sillä lattialla on puhdas, paksu karvamatto.
Suomalainen ei ole tottunut jäällä moiseen mukavuuteen. Suomessa on apuna korkeitaan pilkkirepun jakkara ja ehkä tuulensuojakangas, koska pilkille lähdetään saalis mielessä. – Ykkösasia jäällä on tuttujen tapaaminen ja vasta sitten kalastaminen, Tore sanoo. Sitä on vaikea uskoa, kun katsoo, kuinka Tore lapioi lumen sisälle varastoimiaan rautuja meille näytiksi kuin halkoja. Oranssivatsaisia, kylmänkankeita kaloja on jäällä useita kymmeniä. – Tuolla naapuriarkissa on pojan 10-vuotias Tilda-tyttö. Hän on mahdoton pyytämään rautuja, Tore sanoo.
Lähdemme heti naapuriin. Arkinoven ulkopuolella lumessa sätkii jo vasta pyydettyjä rautuja. Sisällä lämpimässä pilkkii arkin lattiareiästä Tildan 14-vuotias veli Anton. Vanhemmat Birgitta ja Håkan Emanuelsson kahvittelevat peremmällä. Arkin pituus on kolme metriä ja leveys 2,5 metriä. Koko seurue tuli asumaan jäälle jo torstaina vaikka virallinen kevään kalastuskausi alkoi lauantaina. – Pitihän jo torstaina reikä kairata ja katsoa, onko järvessä vettä. Ei sitä jatkuvasti jaksa kalastakaan, kun rautuja tulee lähes köytenään, Tore naurahtaa. Salainen ase on valoa vilkkuva pilkki ja koukussa vaalea kärpäsentoukka.
– Tultiin järvelle tapaamaan ystäviä. Me kiirunalaiset vietämme paljon aikaa luonnossa. Jos on hyvä ilma, istumme nuotiolla, Birgit Angel kertoo. Hän syö Anders Salomonssonin paistamaa hampurilaista. Tietenkin Rautasjärven suulle on pysytetty lumeen hampurilaispiste. Mitä sitä omia eväitä rahtaamaan. Hapurilainen ja kokispurkki maksavat yhteensä 100 Ruotsin kruunua. – Oletko Sparpanken Nordin asiakas? hampurilaisia ulkokassalla rahastava Mike Järvelöv kysyy. – Pankin jäsenet saavat maksutta hampurilaisen. Me rahastamme sitten pankilta, Salomonsson kertoo, joka on jo 20 vuotta kulkenut pilkkitapahtumassa talkootehtävissä. Hampurilaisrahat menevät kelkkailuyhdistyksen tukemiseen.
Pilkkitapahtumaan tultiin moottorikelkoilla, joita pörrää paikalla satoja. En ole nähnyt ainuttakaan hiihtosuksen jälkeä hohtavilla hangilla. Kiirunassa monelle moottorikelkka on tärkeämpi kuin auto. Sellainen on lähes jokaisella. – Minä en kalasta, mutta toin lapset tänne, jotta he oppisivat rakastamaan ulkoilmaelämää, Tage Pounu Jukkasjärveltä sanoo. Tagen kaveri Patrik Esberg kairaa porakoneen avulla reikää. Jäällä on useita heidän lapsiaan, joista osa pilkkii. Kaikki yöpyvät arkeissa. – Kiirunalaisilla on monenlaisia arkkeja. Mallit on nimetty kylien mukaan. On Kiirunan arkki ja Tuollavaaran kuusikulmainen arkki, Stig-Göran Krekula kertoo. Hän yöpyy arkissa tukholmalaisen kalakaverinsa 75-vuotiaan Gärry Anderssonin kanssa. – Olen käynyt täällä pilkkitapahtumassa joka kevät vuodesta 1979 lähtien. Tänne on pakko päästä, Andersson kertoo. Hän tuli Tukholmasta lentokoneella Kiirunaan.
Pohjoisen lumo iski myös Tukholman eteläpuolelta Linköpingistä Kiirunaan vuosi sitten muuttaneeseen nuoreenpariin. He ovat ensi kertaa Rautasjärvellä. – Jonatan tuli ensin ja minä perässä, Kiirunassa nyt opettajana työskentelevä Frida Wessman sanoo. – Pääsin Kiirunaan rakennusliike NCC:lle työnjohtajaksi. Pohjoisessa on harrastusmahdollisuuksia, Jonatan Methander perustelee. Avannon vieressä seisoo uudenkarhea moottorikelkka. ●
Teksti: Tapio Mainio
