Image

Ruben Stillerin kolumni: Naurua selän takana

Ruben Stillerin mielestä tekopyhyys on elämän suola.
Kuvat Anja Reponen

Aluksi tunnustus: olen nauranut Peteliuksen saamelais- ja romaanisketseille ja lukemattomille seksistisille ja poliittisesti epäkorrekteille vitseille. Vitsailen jatkuvasti stereotypisoivasti ja nautin viikottain huumorista, josta en koskaan jää kiinni, koska en kerro vitsejä julkisesti.

Pilailen toisten vähemmistöjen kustannuksella ja nauran ihmisille, joille ei pitäisi nauraa. Vetoan selän takana naurajan koskemattomuuteen. Toisinaan perustelen käytöstäni sillä, että kerron vitsejä myös juutalaisista.

Epäkorrektit vitsit ovat henkireikäni.

Tämä on tietysti tekopyhää, koska vähemmistön jäsenen omasta vähemmistöstään kertoma vitsi ei ole millään tavalla verrattavissa vähemmistön jäsenen toisista vähemmistöistä kertomiin vitseihin. Selitys tyynnyttää kuitenkin omatuntoani, ja jatkan viikosta toiseen epäkorrektia stereotypioiden täyttämää elämääni.

Epäkorrektit vitsit ovat henkireikäni. Kun yliminä julistaa suvaitsevaisuuden jylhää sanomaa, tarvitsen hetken hengähdystauon lukemattomille ennakkoluuloilleni. En olisi koskaan kyennyt näyttelemään omaa julkista minääni, ellei minulla olisi tätä pakopaikkaa hyveelliseltä suvaitsevaisuudelta.

Olen myös tehnyt välttämättömyydestä hyveen. Kerron itselleni, että minulla on oikeus kertoa epäkorrekteja vitsejä, koska olen joka tapauksessa liberaali korrektisti käyttäytyvä ihminen. Kutsun asennetta postliberaaliksi: postliberaali ihminen on julkisesti niin suvaitsevainen, ettei hänen yksityisiä rasistisia vitsejään voida katsoa synniksi. Minulla on oma postliberaali moraalinen tilikirjani, jossa viikon nuhteeton julkinen käytös antaa oikeuden vähintään yhteen epäkorrektiin tokaisuun päivässä.

Pyydän vitsiä anteeksi vasta sitten, kun jään kiinni. Varmuuden vuoksi haluan kuitenkin esittää meta-anteeksipyynnön tulevien vitsieni johdosta: pyydän anteeksi kaikkia tulevia vitsejäni ja niitä päivittäisiä likaisia ajatuksiani, jotka loukkaavat omaa julkista moraaliani. Pyydän myös anteeksi sitä, että anteeksipyyntöni saattaa olla täysin falski ja puhtaasti taktinen veto.

Ihmisellä on oikeus rentoutua virallisen moraalin luomasta stressistä.

Olen pahoillani, jos performanssini ei ole vakuuttava. Syyllisyyden imitoiminen on vaikeaa, ja jokainen meistä näyttelee joskus huonosti. Tekopyhyyttäni en suostu pyytämään anteeksi, koska minusta on varsin inhimillistä loukkaantua juutalaisiin kohdistuvasta antisemiittisestä vitsistä – ja kertoa kaksi tuntia myöhemmin vitsi jostain toisesta vähemmistöstä. Haluan korostaa, etteivät kaikki juutalaiset ajattele ja toimi näin. Joillain meistä on valitettavan rationaalinen ja johdonmukainen moraali.

Erityisen traumaattinen tilanne syntyy kun juutalainen vaimo kysyy juutalaiselta mieheltään: ”Mitä sinä ajattelisit, jos tuo vitsi kerrottaisiin juutalaisista?”

Loukkaannun moisesta syyllistämisestä. Ihmisellä on oikeus rentoutua virallisen moraalin luomasta stressistä.

Heti vuoden alussa nauroin ukrainalaisperheelle, jonka isä ja tytär teeskentelivät sokeaa ja saivat Kelalta, Helsingiltä ja Vantaalta yli 100 000 euron avustukset. Mielessäni pyöri kuva isästä, joka liikkuu julkisilla paikoilla keppi kädessä ja kiiruhtaa kotiin katsomaan televisiota. Minun oli helppo samastua isään, koska olemme moraalisesti toistemme sukulaisia, mutta tyttären pakottaminen sokean esittämiseen pilasi hyvän tarinan. Tytär uhattiin lähettää Ukrainaan, jossa hänen olisi käytettävä muslimihuivia, ja hänet eristettiin ihmissuhteista. Veijaritarina muuttui tarinaksi henkisestä väkivallasta, nauru muuttui väkinäiseksi.

Tietyssä pisteessä ette kuule minulta väkinäistäkään naurua. Huumorintajuni kerta kaikkiaan loppuu, ja muutun vihaiseksi tosikoksi.

Jos kerrotte vitsin, jossa viitataan Jeremy Epsteinin ja Harvey Weinsteinin juutalaisuuteen, en naura ja tuomitsen teidät. Jos vitsin kertoja on juutalainen, hyväksyn vitsin. Teillä ei yksinkertaisesti ole oikeutta kertoa ei-juutalaisena tätä vitsiä, vaikka olen itse kertonut vitsejä muista vähemmistöistä. Jos pyydätte perusteluita, totean seuraavaa: teillä ja minulla on yhtäläinen oikeus epäjohdonmukaiseen moraaliin, mutta meidän täytyy toimia toistemme selän takana. Sitä kutsutaan sivistykseksi.

Julkaistu: 6.2.2020
Kommentoi »