Ruben Stillerin kolumni: Kuoleman kanssa ei debatoida

Paheksun ja tuomitsen joka päivä, aamusta iltaan. Paheksun koiranomistajia, joiden piskit loukkaavat turvavälini rajoja, ja tuomitsen tukholmalaiset bailaajat, jotka nauttivat elämästään liikaa. Olen muuttunut taloyhtiöni kyyläksi, joka tuijottaa epäilevästi hissin viruksia kuhisevaa nappulaa ja etsii parvekkeelta uutta paheksuttavaa.

Miksi helvetissä ihmiset kulkevat rinnakkain jalkakäytävällä? Luulevatko ne omistavansa Kapteenin­kadun? Miksi minun täytyy väistää teiniä ja lenkkeilijää, miksi minun turvaväliäni ei kunnioiteta?

Yritän toki asettaa asiat suhteisiin. Nelson Mandelalla oli vaikeampaa, Hectoriakin ahdisti ja kaupan kassa joutuu altistamaan itsensä joka päivä. Täytyy myös muistaa, että leprassa eli spitaalissa nenä saattaa pudota ja että olen saanut elää ilman ebolaa.

Kiitos siitä.

Suhteellisen kurjuuden oppi ei tehoa minuun. Se loukkaa perusoikeuksiani: oikeutta itsesääliin ja paheksumisen tuomaan moraaliseen mielihyvään. Olen kehittänyt korona-aikana paheksumisesta taiteen: paheksun myös paheksujia. Kun tietyt piirit somessa tuomitsivat nojatuoliepidemiologit ja vaativat sokeaa alistumista viranomaisviestinnälle, paheksuin paheksujien piilo­autoritääristä asennetta.

Jokaviikkoisen paheksumisorgiani huippuelämys on ruotsalaisten lehtien lukeminen. Ruotsi tarjoaa aina wau-kokemuksen, ilman Ruotsia en selviäisi.

Edesmennyt kirjailija Yrsa Stenius kiteytti jotain olennaista ruotsalaisesta mentaliteetista: ”Ruotsalaiset luulevat, että kuolemankin kanssa voi debatoida.”

Ruotsalainen debatti kukkii koronan korkeiden kuolleisuuslukujen keskellä, mutta se on konformistien rakentama kulissi. Kun 22 asiantuntijaa kritisoi pääepidemiologi Anders Tegnellin strategiaa Dagens Nyheterissä ja vaati kovempia rajoituksia, heitä kuunneltiin hetki ja sen jälkeen palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.

Ruotsalainen normaali on sokeaa uskoa pääepidemiologi Tegnelliin, paikalliseen Folkhälsomyndigheteniin ja kansakunnan koronastrategian nerouteen. Jos omahyväisyys luo laumaimmuniteettia koronaa vastaan, ruotsalaisilla ei todellakaan ole hätää.

Ilmapiiri on tekopyhä. Ravintoloiden aukiolo sallitaan ja samaan aikaan taivastellaan sitä, ettei terasseilla noudateta vaadittua turvaväliä. Vanhusten kuolemaa kauhisteltiin rituaalinomaisesti, mutta suuri yleisö ei halua myöntää, että maan koronastrategia on osasyyllinen vanhusten asuntoloiden epidemiaan.

Ruotsissa kaiken pitää olla siistiä. Kuolemakin on siistitty niin, ettei keskiluokkainen mentaalihygienia häiriinny. Kansakunta muistuttaa porvarillista perhettä, joka skoolaa perheen uhraaman enon hautakummulla. Tärkeintä on teeskennellä, että normaali elämä jatkuu, vaikka tilanne ei ole millään tavalla normaali.

Suomessa pääministeri Marin kantaa vastuun ja kommunikoi koko ajan kansalaisten kanssa. Ruotsissa pääministeri Stefan Löfven on luovuttanut paikkansa pääepidemiologi Tegnellille. Kun Löfven puhuu, hän kehottaa pesemään kädet ja toteaa, että epidemia kestää vielä useita kuukausia.

Pääministeri Löfven on myös todennut, että Ruotsin strategia perustuu tieteeseen.

Mihin tieteeseen? Epidemian alussa pääepidemiologi Tegnell ilmoitti, että epidemia on jo kuihtumassa. Viikkoa myöhemmin maailman tieteellisimmän strategian mainosmies huomasi, että arvio oli mennyt totaalisesti pieleen. Tegnelliä kritisoitiin, mutta lampaiden sokea usko viranomaisiin voitti varsin nopeasti.

Lampaita ohjaavat ruotsalaiset journalistit, jotka korona on suomettanut. Suomalaiset toimittajat ovat huomattavasti kriittisempiä kuin Tegnellin edessä rähmällään ryömivät ruotsalaiset kollegansa. Ruotsalaisten toimittajien asenne saattaa tosin olla muuttumassa, koska vanhusten kuolemat ja väestömäärään suhteutetut kuolleisuusluvut ovat pikku hiljaa alkaneet nakertaa kansallisessa omahyväisyydessä kieriskelevien konformistien mielenrauhaa.

Maiden roolit ovat kääntyneet päälaelleen: Ruotsi uhraa vanhuksia strategiansa alttarilla ja näyttää kestävän kovia kuolleisuuslukuja, kun taas sotiensa uhrauksia romantisoiva Suomi on pyrkinyt minimoimaaan kuolleisuuden kovilla rajoituksilla.

Auktoriteettiuskoisuudessakin ruotsalaiset ovat nyt Suomea edellä; täällä ei kukaan ole tiettävästi tatuoinut THL:n Mika Salmisen kuvaa ihoonsa. Aftonbladet kertoo ruotsalaisesta Gustavista, joka esittelee Tegnellin pärstää käsivarressaan.

Paheksun tatuointiasi, Gustav. Hanki elämä ! Lähden tästä etsimään hippiä, joka ei pidä turvaväliä.