Ruben Stillerin kolumni: Groteski narri tanssii

Te tiedätte, miten Trumpin tarina on edennyt, minä en.

Trumpin koronan kolmantena päivänä kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tarinan mahdollisia teemoja ovat kaikkivoipaisen hallitsijan nousu sairasvuoteelta tai tilanne, jossa Trumpin Twitter-tili ei enää laula spektaakkeleiden seireenilaulua.

Tässä tilanteessa mieleen nousee Trumpin pappi.

Pappi Norman Vincent Peale saarnasi positiivista ajattelua ja kirjoitti bestsellerin The power of positive thinking. Trump viehättyi hänen ajatuksistaan, vaikka Jumala on Trumpin ajattelussa vain yksi luuseri muiden joukossa. Hän kävi kuuntelemassa Pealen saarnoja, ja Peal vihki hänet myös avioliittoon Ivanan kanssa.

Hiljentykäämme siis Pealen spirituaaliseen sanomaan:

”Mielikuvitus on taikamatto.”

”Elä elämääsi ja unohda ikäsi.”

”Muuta ajatuksesi niin muutat maailmasi.”

Pealen sanoma perustui itsessuggestioon, voimalauseisiin. Amerikkalainen unelma toteutuisi, jos New Yorkin kadulla roskiksia koluava koditon vain psyykkaisi itsensä oikein.

Sankarillinen käytettyjen autojen kauppias saisi armon, jos hän konkurssinsa keskellä hokisi firmansa vessassa peilikuvalleen, että mahdollisuuksien ikkunasta paistaa amerikkalaisen kapitalismin aurinko.

Kädettömät ja jalattomat voivat aina perustaa proteesitehtaan. Elämä on yhtä juhlaa, kun vain uskomme itseemme.

Vuoden 2020 presidentinvaalien kynnyksellä Pealen voimalauseet kuulostavat amerikkalaisen unelman kuolinkorinalta.

Keskiluokan tulokehitys pysähtyi jo kauan sitten, ja pessimistisimmät puhuvat sisällissodan mahdollisuudesta maassa, jossa kasvomaskin käyttökin politisoidaan heimojen väliseksi ideologiseksi valtataisteluksi.

Koronakriisi läpivalaisee yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden ja paljastaa sen, minkä monet ovat tienneet jo kauan: amerikkalainen kapitalismi on epäonnistunut, ja myytti oman onnensa sepistä on henkisessä konkurssissa.

Kun tämän ajan historiaa joskus kirjoitetaan, Trump tullaan näkemään amerikkalaisen unelman kuoleman ja taantuvan suurvallan ruumillistumana. Hänen paikkansa historiassa on unelman raunioilla tanssivan groteskin narrin rooli.

Amerikkalaisen unelman viimeisessä vaiheessa näyttämölle astui Shakespearen narri, joka riekkui näyttämöllä aikansa täynnä ääntä ja vimmaa mutta tarkoitusta vailla.

Trump on tässä kehityskulussa enemmänkin oire kuin taudin syy. Trump ja monet muut populistit vain käyttävät hyväkseen tilannetta, jossa globaalin markkinatalouden häviäjät etsivät syntipukkeja helpottaakseen oloaan hämmentävässä ja epävarmassa maailmassa. Pelko myy ja varsinkin pelko valkoisen enemmistön vallan murenemisesta.

Ilmiö ei rajoitu valkoista ylivaltaa saarnaaviin sekopäihin. Republikaanien cocktailkutsuilla ilmassa leijailee epämääräinen uhka, jota sivistyneet rasistit eivät sano ääneen. Puolue on nykyään valkoisten linnake, jossa katsellaan neuroottisesti maan muuttuvaa demografiaa.

USA on sisältä hajoava maa, jota on pitkään johtanut maailman vaikutusvaltaisin trolli. Nyt monet odottavat pelastajaa ja ajattelevat kaiken muuttuvan, jos presidentiksi valitaan Joe Biden.

Messiaan saapuminen on peruttu. Paluuta ei ole. Biden on aspiriinia syöpään.

Amerikkalainen poliittinen kulttuuri on niin sairas, ettei Biden eikä kukaan muukaan paranna sen syvempiä ongelmia.

Vaikka Trump poistuisi näyttämöltä, heimot vihaavat edelleen toisiaan. Polarisaatio ei katoa minnekään, eikä kansalaisten puhemaailma siistiydy, vaikka maata johtaisi Trumpia normaalimpi hahmo.

Kun osapuolilla ei ole enää edes yhteisiä faktoja, rationaalinen poliittinen keskustelu muuttuu mahdottomaksi. Bidenin ja Trumpin ensimmäinen vaaliväittely oli tästä masentava esimerkki.

Uskooko kukaan teistä, että Bidenin kausi vähentäisi merkittävästi taloudellista epätasa-arvoa?

Muutetaanko vaalirahoitussysteemiä niin, etteivät vaikutusvaltaiset lobbarit kykene enää manipuloimaan poliittisia päätöksiä?

No niin, aivan. Opiskelkaa mandariinikiinaa. Amerikkalainen unelma on kuollut ja valo tulee uiguureja sortavasta idästä.