Apu

Rotta on inhottu selviytyjä, joka hyötyy ilmastonmuutoksesta ja lämpenevistä talvista

Rotta on inhottu selviytyjä, joka hyötyy ilmastonmuutoksesta ja lämpenevistä talvista
Oppivainen rotta on kautta historian sopeutunut elämään siellä missä ihminenkin.
Julkaistu: 28.10.2021

Kujilla, kaatopaikoilla ja viemäreissä, maatiloilla ja kaupunkipuistoissa. Kaikkialla, missä on ihmisen elämän jälkiä, viihtyy myös rotta.

Se löytää avoimeksi unohtuneet jäteastiat, nurmikolle pudonneet omenat ja maahan varisseet lintujen jyvät. Rotan taidoista kivuta putkia pitkin wc-pönttöön tai tunkeutua jopa betonirakenteiden läpi kerrotaan hurjia tarinoita.

Rotta on nykyisin lähes kaikkialla täysin riippuvainen ihmisestä, toteaa biologi Santtu Pentikäinen, joka tekee väitöskirjaansa Helsingin yliopiston kaupunkirottahankkeessa.

– Rotta on evoluutiohistoriassaan sopeutunut ihmisen pöytävieraaksi, urbaaniin elinympäristöön, ja sen erilaisiin piirteisiin.

Rotta on sopeutunut elämään ihmisen siivellä

Kaupungissa rottaa houkuttavat ruoantähteet, vesi ja lämpimät piilopaikat. Sitä uhkaavia petoja ja samoista ruoka-apajista kilpailevia eläimiä on vain vähän. Jos piknikporukoiden suosimassa puistossa alkaa näkyä rottia, se ei ole ihme. Maakin on usein sopivaa rotalle ominaiseen kolojen kaiveluun.

– Tällainen on oiva pelipaikka rotalle: ulkoa voi käydä hakemassa ihmisiltä ympäriinsä putoavaa ravintoa, ja uhan tullen pääsee vikkelästi tutusta kolosta piiloon tai kotiluolaan.

Sopivasti utelias ja pelokas rotta on sosiaalinen ja oppivainen eläin. Se oppii paitsi kokemuksistaan, myös emoltaan ja lajitovereiltaan. Se on kaikkiruokainen, nopea lisääntymään ja näppärän kokoinen piiloutuakseen. Lisäksi se sietää erityisen hyvin ympäristön häiriöitä. Rotta on siis selviytyjä.

Pentikäinen tosin huomauttaa, että evoluutio kytkeytyy ympäristönmuutokseen. Rotalla on alun alkaenkin täytynyt olla joitain piirteitä – ehkä juuri häiriönsietokyky – jotta se on voinut alkaa elää ihmisen siivellä. Kaupungistumisen edetessä sen ominaisuudet ovat muovautuneet koko ajan paremmin urbaaniin ympäristöön sopiviksi.

Rottien talvikäytöstä ei vieläkään tunneta kunnolla

Ilmastonmuutoksen tuomien leutojen talvien on arveltu suosivan rottaa. Ankara pakkanen usein harventaa kantaa. Tosin talvisin rottia näkee muutenkin ulkona vähemmän. Niiden talvikäyttäytymistä ei vielä oikein tunneta. Pentikäinen arvelee, että ne saattavat mennä herkemmin viemäreihin tai rakennuksiin, mutta aina paikkaa ei välttämättä tarvitse vaihtaa. Esimerkiksi tiheästi asutussa ravintolakorttelissa murkinaa voi talven tullen löytyä siinä missä kesälläkin.

– Jos on hyvä alue hallussa ja ravintoa saa, mikäs siinä ollessa.

Jos jossain vilahtaa yksi rotta, todennäköisesti niitä on jo paljon.

– Tällainen tieto voi säikäyttää, mutta toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että rotta ei keskimäärin ole niin haitallinen eläin kuin saatetaan ajatella. Ongelmana ovat enemmänkin isoiksi paisuneet populaatiot.

Pentikäinen nostaakin esiin, miten erilaisia asioita rottaan heijastamme. Tuholaislajina se on sitkeä riesa, lemmikkinä älykäs ja suloinen. Sitä voi yhtä lailla katsoa myös tutkimuskohteena tai ihan vain elämänmuotona, jolla on oma itseisarvonsa.

Tunnista rotta

Rotan selkäpuolen turkki on ruskean harmaa, vatsa vaaleampi. Aikuinen rotta voi painaa puolisen kiloa ja kasvaa 28-senttiseksi. Paksu suomuinen häntä on vähän vartaloa lyhyempi.

Kommentoi »