Mondo

Rooma ystävien kanssa

Rooma ystävien kanssa

Mitä paikkoja roomalaiset rakastavat kotikaupungissaan? Ota nämä paikallisten suositukset mukaan seuraavalle matkalle.
Teksti Jenna Vehviläinen
Kuvat Heli Sorjonen
Mainos

Mitä paikkoja roomalaiset rakastavat kotikaupungissaan? Lähdimme Frederican ja Marion kanssa kierrokselle herkkuravintoloihin ja tunnelmallisiin kortteleihin.

Trattorian pöytiä päällystävät punavalkoruudulliset liinat. Tyylikkäästi harmaantuneiden herrojen seurueet juttelevat niin vuolaasti, että Rooman murre kaikuu seinistä. Ruokailijoille kannetaan punaviiniä karahveissa ja kaupungin perinteisiä pasta-annoksia, amatricianaa ja cacio e pepeä.

Hymyilevä Federica Angelini pyyhältää sisään, antaa meille poski­suukot ja istahtaa. Olemme sopineet lounastreffit rooma­laisen opettajan Federican, 38, kanssa suosittuun ­Osteria Battilontaan (Via Muzio Scevola 37). Se sijaitsee hänen koti­kulmillaan kaupungin kaakkoisosassa, Tuscolanon kaupungin­osassa.

Kolmen ruokalajin lounas viineineen maksaa täällä Battilontassa vain kympin. Federica tietää, mitä tilata: haudutettua sieni-ohrasuurimo­pataa.

Vaikka olemme vain lyhyen metromatkan päässä keskustan nähtävyyksistä ja turistiravintoloista, henkinen välimatka niihin tuntuu pitkältä. Kansan­omaisessa kaupunginosassa ollaan rooma­laisen arjen ytimessä.

Täällä elävät yhä vanhat perinteet, joita Federica kertoo ikävöineensä aikoinaan, kun asui useita vuosia Espanjassa. Traditioita ovat esimerkiksi sunnuntailounas perheen kesken, ja aamupala, joka koostuu cappuccinosta sekä cornettosta, italialaisesta croissantin sukulaisesta. Aamiainen nautitaan tietysti kulmakahvilassa, jossa kaikki tuntevat baristan nimeltä. Federican suosikkeja on Caffè Cantu (Piazza Cesare Cantù 10), jonka kristallilamppujen alle hän poikkeaa joskus ystävineen syömään mustikkaleivonnaisia.

Mukava perinne on myös ruokashoppailu vilkkailla ulkoilma­toreilla. Niistä Federica suosittelee Mercato dell’Albe­ronea (Via Francesco Valesio). Sieltä saa esimerkiksi juustoja, oliiviöljyä ja paikallista viiniä. Toinen hänen luottotoreistaan on monien eri ruokakulttuurien Mercato dell’Esquilino (Via Filippo Turati 160).

Koska Rooma on maailman suosituimpia matkakohteita, asukkaille jo ajatus kaupungin historiallisen keskustan nähtävyyksistä saa aikaan lähinnä päänsäryn. Liikenne on siellä hurjaa, jalankulkijatkin törmäilevät toisiinsa.

”Kun ulkomaalaiset ystäväni tulevat käymään Roomassa, he kysyvät pääsevätkö näkemään Suuri kauneus -elokuvan kuuluisaksi tekemän näköalaterassin, joka sijaitsee Colosseumin nurkalla. Joudun kertomaan heille huonot uutiset: en ole koskaan nähnyt Roomassa sellaista”, Federica kertoo.

Matkamme jatkuu kohti Pignetoa. Luokanopettajana peruskoulussa työskentelevä Federica pitää kotikaupungissaan rennoista, vaihtoehtoväen suosimista alueista, joita on Pigneton ohella San Lorenzo. Hänen arkensa on usein niin kiireistä, ettei hän paljon muualle ehdikään.

“Tunnelma on täällä aito, kuppiloita ja putiikkeja on vieri vieressä. Niitä avautuu ja sulkeutuu niin nopeasti, että ikinä ei tiedä, onko jokin paikka olemassa ensi kuussa”, hän selittää.

Pistäydymme kirpputorille Mercatino di Porta Maggioreen (Via Sebastiano Grandis). Se on asuintalon pohjakerrokseen tehty matalakattoinen labyrintti, jossa myydään kaikkea lanka­puhelimista merkkiaurinkolaseihin. Kadulla sen ulkopuolella joku yrittää mahduttaa pikkuautoon valtavaa arkkua ja keittiönpöytää.

”Täältä löytyy kaiken seasta laadukasta tavaraa halvalla. Olen ostanut täältä vaatteita ja kotiini kehyksiä, peilin ja maljakoita”, Federica kertoo ja poimii hyllystä sähkönsiniset italialaiset korkokengät.

Astelemme Pignetoa halkovaa kävelykatua Via del Pignetoa, joka on täynnä pieniä baareja ja ravintoloita. Illan tullen kadut alkavat täyttyä ihmisistä. Pigneto on kulttuurien kohtaamispaikka, jossa kuulee monia kieliä ja näkee myös maahanmuuttajia.

Federica on intohimoinen kirjallisuuden ystävä. Hän poikkeaa usein lukemaan naiskirjailijoiden romaaneja feministisen kirjakahvilan Tuban (Via del Pigneto 39) nurkka­pöytään. Kahvila ei tabuja kunnioita: lasivitriinin takaa myydään eroottisia leluja. Pöydissä nautiskellaan yrttiteetä. Tällaisessa liberaalissa ilmapiirissä Federica viihtyy.

”Roomaan on rantautunut myös Pohjois-Italian kiva aperi­tiivikulttuuri, eli työpäivän jälkeen käydään lasillisella ja syödään hiukopalaa”, hän kertoo. Aperitiivin paikaksi sopii vaikka läheinen viinibaari ­Pigneto41 (Via del Pigneto 41) tai Caffè Necci (Via Fanfulla da Lodi 68), joka on tuttu italialaisista klassikkoelokuvista.

San Lorenzon kaupunginosassa meitä odottaa makea herkkupaikka, vanha Said-suklaatehdas (Via Tiburtina 135). Lähes vuosisata sitten avattu tehdas on sittemmin muutettu kauppa-kahvilaksi, jossa kaikki pyörii suklaan ympärillä. Tehtaasta jääneitä koneita ja esineitä on esillä ympäri tilaa. Myytävät herkut valmistetaan yhä itse takahuoneessa.

”Täällä myydään ihanaa suklaavoita, vähän kuin nutellaa”, Federica ihastelee ja nappaa maistiaiseksi tummaa, mantelilla maustettua suklaata.

Federica käy näillä San Lorenzon kulmilla kävelyillä ja ulkoilmataidetta katselemassa. Suuntaamme syvemmälle kaupunginosaan, jonka värikkäiden kerrostalojen seiniä peittävät kantaaottavat graffitit – tai toisinaan töhryt. Sieltä täältä löytyy huolellisesti tehtyjä katutaideteoksia.

”Lähellä on Rooman suurin yliopisto, joten täällä asuu paljon opiskelijoita”, Federica tietää.

San Lorenzossa riittää hyviä kulttuurikohteita, hän vinkkaa. Marmo-baarissa (Piazzale del Verano 71) voi kuulla nousevien roomalaisartistien keikkoja. Myös San Belushissa (Via dei Luceri 13) on livemusiikkia ja sunnuntaisin open mic -ilta, jossa esiintyy persoonallisia paikallisia muusikoita. Vallattu teatteri Nuovo Cinema Palazzo (Piazza dei Sanniti) tarjoaa konsertteja ja muita tapahtumia, ja Federican suosikkeihin kuuluu myös kulttuuritalo Apollo 11 (Via Nino Bixio 80), jossa on esimerkiksi keskustelutilaisuuksia ja leffanäytöksiä.

Kurkkaamme legendaariseen kahvila Bar Maraniin (Via dei Volsci 57), jonka terassia peittävien puunoksien suojassa on erityisen mukavaa istua kesäisin. Federican mukaan kahvila ei ole muuttanut sisustuksessaan mitään vuosikymmeniin. Omistajapariskunta huikkailee ajan patinoiman puutiskin takaa iloisesti asiakkailleen. Ciao! Buona serata!

Emme ehdi pysähtyä, sillä illallinen odottaa. Soul Kitchenissä (Via dei Sabelli 193) meidät ottaa vastaan kiharapäinen, hymyilevä nuori mies Pietro. Etelä-Italiasta kotoisin oleva nuorukainen on perustanut ravintolan ystäviensä kanssa.

Kotikutoisesta meiningistä kielii se, että poikien toimisto, pino mappeja ja papereita, löytyy baaritiskin vierestä. Ovi käy tiuhaan, ja ystäväporukoita ja pariskuntia saapuu syömään puglialaisherkkuja, kuten orecchiette-tuore­pastaa. Digestiiviksi juodaan omistajien tekemää fenkolilikööriä.

”Täällä on niin sympaattinen meininki, että jään usein istumaan ruuan jälkeenkin yhdelle lasilliselle”, Federica kertoo.

Niin mekin teemme, ja kiitämme häntä kaupunkilöydöistä.

Punainen Fiat kiitää Rooman historiallisen keskustan mukulakivikatuja. ”Näettekö, miten täällä parkkeerataan? Joskus Rooma tekee minut hulluksi”, puuskahtaa rattia pyörittävä Mario Sansone ja osoittaa kolmeen rinnakkaiseen riviin pysäköityjä autoja.

Sisilialaislähtöinen ravintoloitsija Mario, 36, on asunut Roomassa kuusitoista vuotta. Hän pyörittää kehuttua ravintola Marzapanea (Via Velletri 39) sekä eleganttia Ooppera­talon kahvilaa (Piazza Beniamino Gigli 7).

Ruoka ja viini ovat Marion intohimon aiheita myös ympäri­pyöreiden työpäivien ulkopuolella. Hän tietää, minne Roomassa pitää suunnata, kun haluaa syödä erityisen hyvin.

”Rooman ravintolatarjonta monipuolistuu, vaikka muutos on hidasta. Täällä on meneillään vaikka mitä, esimerkiksi katuruokatrendi”, hän kertoo autossa innoissaan.

Selviydymme Piazza Venezian liikenteen läpi Campo de’ Fiorin kaupunginosaan. Kadut kapenevat pikkukujiksi, mutta Mario ei hidasta vauhtia: tähän menoon tottuu Roomassa. Jalankulkijat väistävät.

Pieni ruokabaari Supplizio (Via dei Banchi Vecchi 143) on lounasaikaan tupaten täynnä. Se on kuuluisan keittiömestari Arcangelo Dandinin uusin ravintola kaupungissa. Nappaamme sieltä mukaan kolme supplìta eli friteerattua ja eri kastikkein täytettyä riisipalleroa. Syntisen hyviä.

”Aitoa roomalaista katuruokaa”, Mario kehuu.

Kävelemme putiikkien ja käsityöpuotien reunustamaa Via dei Cappellaria, yhtä koko Rooman kauneimmista kaduista. Nämä korttelit ovat aina olleet täynnä artesaanien verstaita, Mario kertoo. Kaupoissa myydään nytkin nahkakenkiä ja -laukkuja sekä italialaista posliinia.

Mario käy täällä kuuntelemassa jazzia Alexanderplatzissa (Via Ostia 9) tai drinkillä baari Choruksessa (Via della Conciliazione 4). Sen baarimestaria hän kiittelee Rooman parhaaksi. Kun on aihetta juhlaan, Mario varaa pöydän fine dining -ravintola Metamorfosista (Via Giovanni Antonelli 30). Toisinaan hän tuo vaimonsa tyylikkääseen kalaravintolaan, jonka hän esittelee meillekin. Il Sanlorenzossa (Via dei Chiavari 4/5) on hyvä syödä vaikka merisiilipastaa.

”Käyn kantapaikoissa, joissa tiedän saavani laatua ja tuttavallista palvelua. Se lienee italialainen tapa”, Mario miettii.

Il Sanlorenzon sisustus on kaunis ja väreiltään lempeä. Kun odottelemme pasta-annoksiamme, Mario heittelee poskisuudelmia tutuille ja esittelee meille kalatiskin antimia kuin omiaan – ostereita, katkarapuja ja kaikensuuruisia kaloja. Sulava­käytöksinen omistajapariskunta saattelee ravintolasta ulos tärkeän näköisen miesjoukon.

”Näettekö, millaista väkeä täällä käy? Italialaisia poliitikkoja ja ministereitä”, Mario kuiskaa ja iskee silmää.

Jälkiruuaksi otamme luomujäätelöä viereisestä Gelateria Carapinasta (Via dei Chiavari 37). Maku kertoo ainesten aitoudesta: on kuin söisi itse hedelmää, ei jäätelöä laisinkaan.

Olo on hyvin syönyt ja iloinen, mutta kokonaisuudesta puuttuu vielä kahvi. Mario johdattaa meidät uuteen kahvilaan Pasticceria Roscioliin (Piazza Benedetto Cairoli 16). Sitä pitää Rooman ravintolamaailman edelläkävijä, Rosciolin suku, jolla on samoissa kortteleissa arvostetut leipomo ja viiniravintola Forno ja Salumeria Roscioli (Via dei Chiavari 34, Via dei Giubbonari 21/22).

“Oikea pyhä kolminaisuus”, Mario sanoo ja tilaa perinteisen maritozzo-leivoksen kermalla ja aeropress-kahvin.

Tämä on ensimmäisiä paikkoja Roomassa, jossa kahvi voi olla muutakin kuin tiskillä seisten juotu espresso. Uusien sukupolvien myötä perinteet muuttuvat, Mario sanoo.

Kahvin kaataa kuppeihin barista Salvatore Cerasuolo. Hänen ulkoasunsa on huoliteltua, partaisaa hipsterlookia, jota kävelee Roomassakin usein vastaan. Myös Marion tweed-takki ja villaliivi ovat samanhenkisiä.

Mistä hän ostaa hyvin leikatut vaatteensa? George’sista (Via del Pantheon 58). Liike sijaitsee Rooman historiallisessa keskustassa, kuuluisan Pantheonin pyhäkön lähellä. George’sin henkareissa roikkuu puvuntakkeja ja suoria housuja. After shave -tuoksut seisovat rivissä. Miesmyyjät ovat itsekin kuin muotikatalogista, tyyli kannetaan ylpeydellä.

”Kun ostan uutta, yhdistän sitä aiemmin täältä hankkimiini vaatteisiin. Ne sopivat lähes aina yhteen”, Mario sanoo.

Hänen puhelimensa pirahtaa. Mariota kaivataan tapaamiseen työpaikalleen oopperatalolle, elokuvaohjaaja Sofia Coppola on tulossa huomenna ravintolaan kestittäväksi. Mario huokaa: on taas suunnattava Rooman liikenneviidakkoon.

”Mutta sitten muistan, miksi tämä on upea kaupunki”, hän sanoo ja osoittaa edessämme avautuvaa Pantheonia. ”Saan asua kaiken tämän keskellä!”

Julkaistu: 5.8.2016