Ronja, ryövärintytär – Astrid Lindgrenin mielikuvituksellinen maailma luo hyvää mieltä Kansallisteatterissa
Astrid Lindgrenin ajaton Ronja, ryövärintytär ottaa Suomen Kansallisteatterin suuren näyttämön haltuunsa vauhdikkaalla energialla ja hienolla lavastuksella.
Männiäiset, maahiaiset ja pönthiittiset; hassut kakkiaiset ja hurjat ajattarat! Astrid Lindgrenin värikäs maailma ja Tuula Taanilan kekseliäs suomennos heräävät vauhdikkaasti henkiin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.
Ryöväriruhtinas Matias (Harri Nousiainen) ja vaimo Loviisa (Pirjo Luoma-aho) saavat tyttären, Ronjan (Aksa Korttila), hurjana ukkosyönä, jolloin salama halkaisee ryöväreiden asuttaman Matiaksenlinnan kahtia. Matias ja toinen ryöväri Borka (Tero Koponen) ovat lapsuudenystäviä mutta aikuisena vihamiehiä. Vuosia myöhemmin rosvojoukkojen tila ja pinna kiristyy, kun voudin ja tämän apulaisten nihtien jahtaama Borkan joukkio muuttaa Matiaksenlinnan toiseen osaan. Käy ilmi, että Borkalla ja hänen vaimollaan Undiksella (Pirjo Määttä) on poika Birk (Otto Rokka), ja alun ärsytyksestä päästyään Birk ja Ronja huomaavat pian viihtyvänsä toistensa seurassa. Vaan miten käännyttää myös isät ystäviksi?
Näyttämöllä nähdään monia päteviä roolisuorituksia, mutta etenkin Aksa Korttilan energia ja into linnan ulkopuolella avautuvan maailman löytävänä Ronjana on käsinkosketeltavaa.
Suuren näyttämön potentiaali ja lavastajien kyvyt hämmästyttävät jälleen (lavastussuunnittelu Katja Rentto). Tällä kertaa nähdään vauhdikasta vaijerityöskentelyä ja upeat linnantornit, ja Matiaksenlinnan jakava Helvetinkuilukin repeää lavan eteen sekunneissa, kun Ronja ja Birk päättävät uhmata sitä osoittaakseen toisilleen rohkeuttaan.
Luontoa kuvaillaan Ronja, ryövärintyttären tekstissä maalailevasti ja lavastus tukee mielikuvituksen lentoa. Lavalla humiseva metsä on jännittävä ja pelottavakin monine vaarallisine olentoineen, kunnes siellä oppii olemaan. Tarina onkin muun ohessa myös luonnon ylistys ja kertomus siitä, miten monenlaisten olentojen kanssa voi elää rinnakkain, yliluonnollisten ja pelottavienkin.
Ronja, ryövärintytär viihdyttää, mutta taustalla on suuria teemoja
Akse Petterssonin näyttämösovitus ja Aleksis Meaney ohjaus kunnioittavat alkuperäistekstiä, mutta tiivistämisen varaa olisi ollut esimerkiksi kertojakohtauksissa. Toisaalta nyt Astrid Lindgrenin maalaileva kieli nousee esiin.
Lindgren on mestari kirjoittamaan hurjia seikkailuja, joissa on taustalla suuria ja vaikeitakin teemoja. Ronja, ryövärintytär on näytelmä lasten rohkeudesta, ennakkoluulottomuudesta, oikeudentajusta ja ystävyyden voimasta. Se sopii lapsille mutta viihdyttää myös aikuisia.
Lapsissa on tulevaisuus, parempi maailma, kirjailija uskoi. Niinpä tässäkin tarinassa lapset ovat jälleen fiksumpia kuin poteroihinsa jumiutuneet aikuiset.
