Roman Eremenko näytti jälleen suuruutensa – ”Ehkä dominoivin esitys Veikkausliigassa lähes 20 vuoteen”
IF Gnistanin 38-vuotias konkari Roman Eremenko loisti perjantaina HJK:ta vastaan. Harvoin yksi pelaaja on pystynyt niin perusteellisella tavalla hallitsemaan pelin kulkua, erottumaan muista ja tekemään käytännössä jatkuvasti oikeita ratkaisuja, Aition Erkko Meri kirjoittaa.
Veikkausliigan mestaruussarjaan viimeisenä joukkueena tiensä selvittänyt IF Gnistan haki perjantaina jo kauden toisen vierasvoittonsa Töölöstä ja vaikeutti HJK:n mestaruusmahdollisuuksia entisestään.
Ottelun säkenöivin pelaaja oli tuttu mies, Gnistanin 38-vuotias kapellimestari ja entinen HJK-juniori Roman Eremenko.
Varsinkin Eremenkon toisen jakson esitys oli suorastaan suvereeni.
Toiminnallaan kentällä hän näytti, miksi spekulaatiot paluusta A-maajoukkueeseen ovat edelleen aiheellisia.
”Liikkuessaan tyhjään tilaan tai vastaanottaessaan palloa Eremenkon pää pyöri jatkuvasti valmiina hakemaan seuraavaa siirtoa.”
Tauolle 2–1-tappioasemassa joutuneet vierailijat saivat toisella jaksolla vahvan otteen pelistä. Se ei olisi ollut mahdollista ilman Eremenkon panosta.
Kentällä Eremenko oli käytännössä jatkuvasti pelattavissa tarkoituksenmukaisessa peliasennossa.
Välillä hän loi itselleen tilaa muutamalla terävällä askeleella, toisinaan useamman kymmenen metrin pituisella pidemmällä täysvauhtisella juoksulla.
Milloin Eremenko putosi lähes puolustajien tasolle hakemaan palloa jalkaan, milloin hän hakeutui aivan sivurajan tuntumaan ja milloin hän liikkui HJK:n kahden alimman linjan väliin.
Liikkuessaan tyhjään tilaan tai vastaanottaessaan palloa Eremenkon pää pyöri jatkuvasti valmiina hakemaan seuraavaa siirtoa.
Esimerkiksi ottelun 51. peliminuutilla saadessaan pallon sivurajaheitosta hän vilkaisi noin kahden sekunnin sisällä neljästi ympärilleen. Tällainen kentän jatkuva havainnointi on Eremenkon pelaamisen ydintä. Sillä hän voitti myös HJK:ta vastaan tilaa ja aikaa itselleen.
”Eremenkon syötöt olivat toistuvasti loogisia pelin kulloisenkin tilanteen ja vaiheen kannalta.”
HJK-ottelussa Eremenko ei sinänsä esittänyt mitään sellaista, mitä katsojat saati vastustajat eivät olisi aikaisemmin todistaneet.
Silti hän onnistui yllättämään valinnoillaan HJK-pelaajat toistuvasti.
Yksi Eremenkon bravuureista on harhautusliike, jolla hän näyttäisi pysäyttävän pallon tai kääntyvän, mutta jatkaakin kuljettamista. Jalan ja keskivartalon hämäävä liike ei ole suuri, mutta sillä hän saa vastustajan usein hidastamaan tai empimään.
Varmasti jokainen Eremenkon pelaamista seurannut tietää kyseisen harhautuksen, mutta niin vain esimerkiksi HJK:n nuori Liam Möller meni ”ansaan”, kun Eremenko teki bravuuriliikkeensä pelikellon näyttäessä 54 minuuttia.
Kahdella harhautusliikkeellä Eremenko voitti itselleen tilaa, sai jalan vapaaksi – ja pam, painava ja puhdas laukaus löysi tiensä Evgeni Bashkirovin ohjauksen kautta maaliin.
Gnistanin 2–2-tasoitusosuma oli Eremenkon esityksessä kuitenkin ainoastaan kirsikka kakun päällä.
Suvereeniksi pelaamisen teki se, että konkari oli jatkuvasti pelin ytimessä. Hänelle pystyi lähes aina pelaamaan pallon ja hän jatkoi peliä yhtä varmasti.
Pelin kulkua Eremenko ohjasi erityisesti valinnoillaan pallon kanssa. Toisin kuin monella muulla pelaajalla, Eremenkon syötöt olivat toistuvasti loogisia pelin kulloisenkin tilanteen ja vaiheen kannalta.
Jos Gnistanilla oli esimerkiksi tilaisuus hyökätä nopeasti pystyyn, Eremenko antoi kovan eteenpäin suuntautuvan laakapallon vapaan pelaajan juoksulinjalle. Peli ei pysähtynyt, vaan vierasjoukkue pystyi hyödyntämään etenemisen mahdollisuuden.
Vastaavasti jos HJK puolusti tiiviimmin ja matalammalta, Eremenko pystyi usein löytämään monipuolisilla valesyötöillä ja terävillä ulkosyrjäsyötöillä vapaan kanssapelaajan ahtaista väleistä.
”Yleisöä kohahduttava suoritusten sarja? Ei varmaankaan. Korkealaatuista ja oman joukkueen hyökkäämistä palvelevaa pelaamista? Prikulleen.”
Suosittelen varsinkin jokaista nuorta keskikenttäpelaajaa siirtymään HJK:n ja Gnistanin välisen ottelun tallenteen 60. peliminuutille ja katsomaan tarkasti, miten Eremenko toimii tilanteessa. Tekeminen kertoo paljon Eremenkon pelaamisen vaivattomuudesta ja toisaalta korkealuokkaisuudesta.
Tilanteessa pallo on Bashkirovilla keskiympyrässä. Noin 15 metriä ylempänä oleva Eremenko ottaa pari terävää askelta palloa kohti. Hän vilkaisee molempien olkapäidensä yli kartoittaakseen, onko paine lähellä. Kun Bashkirov syöttää pallon, Eremenko ottaa laadukkaan ensimmäisen kosketuksen eteenpäin.
Varsinkin pallon vastaanottamisen jälkeiset toiminnot ovat ”eremenkolaista” oppikirjatavaraa.
Tilanteessa Eremenkon kroppa osoittaa suoraan eteenpäin, mutta hän saa terävällä ulkosyrjäsyötöllä siirrettyä pelivälineen oikealle Saku Heiskaselle.
Koska latausliike on nopea ja Eremenkon rintamasuunta osoittaa eteenpäin, vastustajan ei ole helppo ennakoida syötön suuntaa. Valinta syöttää ulkosyrjällä on tilanteessa täysin oikea, sillä se mahdollista nopeamman syöttöliikkeen kuin sisäsyrjälle kääntäminen.
Kaiken kukkuraksi laadukas syöttö suuntautuu Heiskasen ylemmälle jalalle, mikä mahdollistaa pallon vastaanottajalta pelin luontevan jatkamisen.
Yleisöä kohahduttava suoritusten sarja? Ei varmaankaan.
Korkealaatuista ja oman joukkueen hyökkäämistä palvelevaa pelaamista? Prikulleen.
”Täysin elimellinen osa Eremenkon pelaamista on taito liikkua pelattavaksi, ymmärrys liikkeiden suunnista ja ajoituksista, kentän hahmottaminen sekä posketon työmäärä.”
Taitavan keskikenttäpelaajan suuruus myös HJK-pelissä perustui siihen, että hän kunnioitti peliä ja sen vaatimuksia.
Eremenko ei pakottanut peliä eikä hän piiloutunut.
Kun yksittäisissä tilanteissa ei löytynyt vapaata pelaajaa, hän piti palloa niin kauan kuin syöttölinja oli auennut.
Kun pelin virran näkökulmasta paras syöttö oli lyhyt käyttösyöttö, hän antoi sen.
Kun pallolliselle kanssapelaajalle oli annettava välittömästi tuki, Eremenko lähti räjähtävään juoksuun.
Monen Eremenkon liikkeen tarkoituksena ei edes ollut saada palloa itselle. Sen sijaan hän loi esimerkiksi pystyyn suuntautuneella kiihdytyksellä tyhjän tilan taakseen, johon toinen Gnistan-pelaaja pystyi liikkumaan.
Niin, tämä palloton liike.
On ymmärrettävää, että Eremenkon pallovarmuus ja syöttöjen monipuolisuus luovat ensisijaisesti mielikuvan erinomaisesta pallollisesta pelaajasta. Se on kuitenkin monella tavalla virheellinen tulkinta.
Täysin elimellinen osa Eremenkon pelaamista on näet taito liikkua pelattavaksi, ymmärrys liikkeiden suunnista ja ajoituksista, kentän hahmottaminen sekä posketon työmäärä. Ilman näitä osa-alueita Eremenko ei dominoisi Veikkausliigassa. Kyse on ennen muuta kokonaisvaltaisesta pelaamisesta.
Tässä suhteessa HJK-ottelu vain alleviivasi Eremenkon peliälykkyyttä myös ilman palloa.
Enkä usko olevani ainakaan kovin paljoa väärässäni arvioidessani, että Gnistan-nestori oli myös yksi eniten kilometrejä juosseista kenttäpelaajista perjantaina.
”Harvoin yksi pelaaja on pystynyt niin perusteellisella tavalla hallitsemaan pelin kulkua, erottumaan muista ja tekemään käytännössä jatkuvasti oikeita ratkaisuja.”
Roman Eremenko on ikämiesikäisenäkin yksi Veikkausliigan parhaista pelaajista. Sen myös HJK-ottelu ja varsinkin sen toinen jakso osoittivat.
Neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä Eremenko esitti Töölön perjantai-illassa ajoittain sellaisia otteita, että suoritus oli ehkä dominoivin esitys Veikkausliigassa lähes 20 vuoteen.
Harvoin yksi pelaaja on pystynyt niin perusteellisella tavalla hallitsemaan pelin kulkua, erottumaan muista ja tekemään käytännössä jatkuvasti oikeita ratkaisuja.
Viimeksi vastaavantapaista dominointia nähtiin Lahdessa elokuussa 2008, kun Jari Litmanen palasi FC Lahden nuttuun. Kun Litmanen vaihdettiin kentälle KuPS-ottelun toisella jaksolla, koko pelin dynamiikka muuttui.
Litmasesta tuli kentän hallitsija, jonka pelin ymmärrys, panos omalle joukkueelle ja ratkaisut eri tilanteissa olivat luokkaa korkeammalla tasolla kuin muilla.
Paljon samaa nähtiin eilen Töölössä ja Roman Eremenkon pelaamisessa.
