Pääsiäisenä 2020 tyrnäväläinen Mirkka Lappalainen, 47, huomasi saunan jälkeen patin vasemmassa rinnassaan. Hän varasi ajan lääkäriin, mutta kun hän saapui vastaanotolle, patti oli hävinnyt. Sitä ei näkynyt tutkimuksissakaan. Sen sijaan oikeasta rinnasta löytyi yllättäen jotain hälyttävää, josta otettiin koepala. Selvisi, että kyse oli syövästä.

– Siihen asti olin ollut kuolematon. Nyt minusta tuli yhdessä hetkessä kuolevainen, Mirkka sanoo.

Koska oikeassa rinnassa oli kaksi kasvainta etäällä toisistaan, koko rinta piti poistaa. Leikkaus tehtiin kolmen viikon kuluttua.

– Rinnan puuttuminen oli aluksi helpotus. Ainakin suurin osa syövästä oli poissa. Silti meni melkein vuosi ennen kuin pystyin katsomaan leikkauskohtaa.

Leikkausta seurasivat sytostaattihoidot. Ne päättyivät lokakuussa. Heti niiden jälkeen alkoi viisi vuotta kestävä hormonihoito, jolla estetään estrogeenin muodostumista. Mirkalle hoito merkitsi vaihdevuosien alkamista. Hän oli vasta 44-vuotias, ja menopaussin luonnolliseen alkuun olisi ollut vielä jokunen vuosi.

– Hoidon seurauksena paino nousi ja hikoilu oli ihan käsittämätöntä. Yöllä minulla oli vuoroin kylmä ja kuuma, ja petivaatteita piti vaihtaa monta kertaa. Sairaanhoitajan työssäni jouduin käyttämään koronapandemian vuoksi maskia ja luulin tukehtuvani, kun kuuma aalto iski kunnolla päälle. Oireet olivat kuitenkin pienempi paha kuin syöpä, kirjaimellisesti hikipisara meressä, Mirkka sanoo.

Limakalvojen kuivumiseen Mirkka havahtui vasta tänä vuonna. Hän ei ole vielä turvautunut paikallishoitoon, muttei pelkää aloittaa sitä. Mirkka tietää, että se on turvallista rintasyöpäpotilaillekin.

– Kynnys käyttää paikallishoitoa ei ole suuri, kun tilanne niin vaatii. Toistaiseksi olen pärjännyt liukuvoiteella.

Syöpä hoitoineen ja niiden sivuvaikutuksineen ei ole vienyt seksuaalisia haluja, joskaan ensimmäisenä syöpävuonna seksi ei ollut päällimmäisenä mielessä. Silloin Mirkka keskittyi vain selviytymiseen.

– Muistikuvani ovat aika sumuisia. Kun hoidot päättyivät, tunsin kiitollisuutta, koska sain edelleen olla täällä. En silti uskaltanut luottaa, että jäisin eloon.

Toisena vuonna Mirkka liikkui hulluna. Hän halusi uuvuttaa pelkonsa tekemällä monen tunnin pyörä- ja hiihtolenkkejä. Nyt kolmantena vuonna hän sanoo opettelevansa elämään normaalia elämää.

– Vasta tänä vuonna olen alkanut ymmärtää, mitä minulle on tapahtunut. Tavallaan kaikki on muuttunut, mutta arki jatkuu kuten ennenkin.

Kolmatta vuotta on värittänyt kipuilu kehonkuvasta. Kroppa ei näytä eikä tunnu omalta. Rinnat olivat tärkeä osa Mirkan naiseutta ja seksuaalisuutta, mutta enää niitä on yksi. Sekin leikataan pian pois hänen omasta toiveestaan.

– Perinnöllisyystutkimuksissa selvisi, että minulla on geenivirhe, joka saattaa vaikuttaa rintasyövän syntyyn. Siksi pyysin, että myös vasen rinta poistetaan. Sitten minusta tulee vielä torsompi, ja peilikuvani muuttuu jälleen radikaalisti.

Surullisinta on, ettei leikkausalueella ei ole tuntoa. Mirkka ei tunne, kun hänen puolisonsa hyväilee häntä.

– Minulla on todellinen pelko siitä, voinko olla edelleen seksuaalisesti haluttava, vaikka elän hyvässä parisuhteessa. Toki järjelläni tiedän, että riitän yhä miehelleni, mutta tunnepuolella olen epävarma. Miten voin kelvata toiselle, kun en kelpaa itsellenikään?

Tuntoaisti ei palaudu, vaikka rinnat rakennetaan myöhemmin uudestaan.

– Kosketuksen tunteen puutetta on vaikea sulattaa. Rintojen hyväileminen on aina ollut minulle iso osa seksuaalista nautintoa. Mietin myös, miltä miehestäni tuntuu, kun en reagoi hänen kosketukseensa, kuten ennen.

Tapahtuneen käsittelyssä on auttanut se, että Mirkka valmistui juuri ennen sairastumistaan seksuaaliterapeutiksi. Koulutuksen ansiosta hän oppi suhtautumaan omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa uudella tavalla. Suurimman kiitoksen hän haluaa antaa puolisolleen, joka on jaksanut tukea, kuunnella ja kulkea rinnalla. Mirkka on kokenut olonsa turvalliseksi, uskaltanut avautua peloistaan ja näyttää haavoittuvuutensa.

– Keskinäinen luottamuksemme on syövän jälkeisinä vuosina vain vahvistunut, ja olemme entisestään lähentyneet. Se on vaatinut raakaa rehellistä puhetta.

Nykyään Mirkka toimii koulutettuna vertaistukijana ja kohtaa muita rintasyöpään sairastuneita naisia pelkoineen. Monia huolettaa, voiko seksi olla hyvää syövän jälkeen.

– Todellakin voi. Toki se on toisenlaista, ja siinä on haasteensa. Olen joutunut ikään kuin päivittämään itseni uudestaan seksuaalisuuden ja halun äärellä. Tätä se oli ennen, ja tällaista se on nyt. Kaikki palaset eivät ole vielä loksahtaneet paikoilleen.

Toisaalta seksuaaliterapeuttina Mirkka tietää hyvin, että seksi muuttuu ajan saatossa muutenkin. Eri ikävaiheissa mieltymykset ja tarpeet ovat erilaiset.

– Ei lihamakaronilaatikkokaan ole lapsesta vanhuuteen kenenkään lempiruoka. Sama pätee seksiinkin, hän naurahtaa.