Apu

Suomalaisessa politiikassa on yksi tabu, josta harva uskaltaa puhua: rikkaat eläkeläiset ja rikottu sukupolvisopimus

Suomalaisessa politiikassa on yksi tabu, josta harva uskaltaa puhua: rikkaat eläkeläiset ja rikottu sukupolvisopimus
Kun suomalaisilta kysytään, ovatko he valmiita maksamaan enemmän veroja, vastaus on yleensä ei. Mutta jos kysytään, saako eläkemaksuja korottaa, jotta eläkkeitä ei tarvitsisi leikata, ongelmaa ei ole, sanoo Evan ekonomisti Sanna Kurronen.
Julkaistu: 15.11.2021

Lokakuun puolivälissä 23 sosiaalidemokraattien kansanedustajaa allekirjoitti kirjallisen kysymyksen. Kysymyksen oli valmistellut kansanedustaja Kimmo Kiljunen. Siinä vaadittiin niin kutsuttua vappusatasta eli sadan euron nettomääräistä korotusta alle 1 400 euron työeläkkeisiin ja selvitystä, voitaisiinko työeläkeindeksi palauttaa niin kutsutuksi puoliväli-indeksiksi.

Vuodesta 1996 lähtien eläkkeiden nousun on määrännyt 80-prosenttisesti hintojen nousu ja 20-prosenttisesti palkkatason nousu. Puoliväli-indeksissä jako menisi 50–50.

Puoliväli-indeksi on Kiljusen suuri poliittinen hanke, josta hän pitää kiinni kynsin ja hampain, vuodesta toiseen.

Vuonna 2016 Kiljunen puuhasi yli 80 000 allekirjoitusta keränneen kansalaisaloitteen samasta aiheesta. Mukaansa hän sai koko joukon vanhinta demarikaartia. Vastaavan aloitteen hän oli tehnyt myös Sdp:n puoluekokoukseen, joka torppasi sen helmikuussa 2017. Vuonna 2018 Kiljunen teki uuden kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin puoliväli-indeksiä. Se keräsi vain puolet vaadituista allekirjoituksista.

Puolueessa Kiljusen toiminta aiheutti valtavan sekasorron, mutta hänen henkilökohtainen tavoitteensa onnistui. Kiljunen oli pudonnut eduskunnasta vuonna 2011, mutta hänet valittiin takaisin vuonna 2019. Heti syksyn 2019 istuntokauden alettua Kiljunen ja kristillisdemokraattien Sari Tanus jättivät eduskunnalle lakialoitteen: puoliväli-indeksi pitäisi saada. Kiljunen ja Tanus olivat Suomen senioriliikkeen puheenjohtajia.

Syyskuussa Eläketurvakeskus, työeläketurvan lakisääteinen yhteiselin, julkaisi Aarhusin yliopiston professorin Torsten M. Andersenin kirjoittaman raportin suomalaisen eläkejärjestelmän nykytilasta. Andersenin mukaan Suomen järjestelmä on tehokas ja selkeä. Erityisen hyvin se torjuu eläkeläisköyhyyttä.

– Eläkeläisten joukossa harvemmat jäävät yleisesti käytettyjen köyhyysrajojen alapuolelle kuin koko väestössä, raportissa todetaan.

Ongelmat liittyivät järjestelmän rahoituksen kestävyyteen pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä. Rahoituksen ongelmat taas ovat sukupolvisen oikeudenmukaisuuden ongelmia. 1980-luvulla eläkemaksuihin käytetty euro antaa nelinkertaisen tuoton verrattuna tällä hetkellä maksettuun.

Kiljusen ehdotus syventäisi sukupolvien kuilua entisestään – eläkeläisten hyväksi.

”Pitäisi teroittaa sitä, että suuri enemmistö eläkeläisistä on hyvätuloisia ja Suomen mittakaavalla kohtalaisen varakkaita. He ovat varakkaimmat ikäluokat, joita Suomessa on.”

– Sanna Kurronen, ekonomisti, Eva –

Eläkkeiden nousu sidottava kuluttajaindeksiin?

Jos johonkin suuntaan eläkeindeksiä pitäisi rukata, niin aivan toiseen. Tätä mieltä on esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) ekonomisti Sanna Kurronen.

– Mielestäni eläkkeiden nousu voitaisiin sitoa suoraan kuluttajahintaindeksiin. Ostovoima pysyisi samana koko eläkeiän, mutta suhteellinen asema heikkenisi. Jos eläkeläisköyhyyteen halutaan puuttua, on järkevämpiäkin keinoja. Työeläkkeen saajat eivät ole köyhälistöä.

Sanna Kurrosen mielestä pitäisi tehdä jonkinlainen eläkeuudistus ja pian. Suurin osa sen muutoksista ”valitettavasti” heikentäisi nuorten asemaa entisestään, koska sellaisia eläkeuudistuksilla on tapana olla. Vuonna 2005 eläkeikää jopa laskettiin, vaikka tarkoitus oli saada suomalaiset pysymään työelämässä yhä pidempään.

– Mutta että saataisiin leivottua edes maltillisia jo eläkkeellä olevien etujen heikennyksiä. Pitäisi teroittaa sitä, että suuri enemmistö eläkeläisistä on hyvätuloisia ja Suomen mittakaavalla kohtalaisen varakkaita. He ovat varakkaimmat ikäluokat, joita Suomessa on.

Eläkkeet kuuluvat perustuslaissa määrätyn omaisuudensuojan piiriin, joten niitä ei voi leikata suoraan ilman perustuslain muutosta.

Mutta on muitakin keinoja, Kurronen listaa: aina voi verottaa enemmän, korkeimpiin eläkkeisiin voisi kohdistaa raippaveron. Korkeakoulututkinnon tekemisestä saa tutkinnon keston verran lisäeläkettä, vaikkei tarvitsisi. Samoin ansiosidonnainen työttömyysturva kerryttää eläkettä. Eläkeläisillä on erityinen eläketulovähennys.

– Eläkkeisiin pitäisi miettiä rakennetta, jossa eniten kärsisivät ne, jotka ovat hyvin pitkään eläkkeellä. Silloin hyvin työkykyisen 65-vuotiaan kannattaa puristaa vielä muutama vuosi ja kerryttää eläkettä, jos tietää elävänsä todennäköisesti 95-vuotiaaksi.

Eläketurvakeskus on tutkinut, että samaa sukupuolta olevan vanhemman varhainen kuolema korreloi varhaisemman eläkkeellejäämisen kanssa. Miksei siis eläkkeiden optimoiminen toimisi toisinpäin?

Ovatko eläkemaksut pakkosäästämistä?

Kurrosen ajatukset saavat tukea Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professorilta Niku Määttäseltä. Määttänen kirjoitti Työeläke-lehteen Andersenin raportin jälkeen, että työeläkkeiden taso pitäisi ottaa ”kriittiseen tarkasteluun”.

Hänelle kyse on toisaalta järjestelmän kestävyydestä ja siitä, että jos uudistuksia ei tehdä nyt, 2040–2050-luvuilla eläkemaksuja pitää jälleen nostaa huomattavasti. Hänen ikäisensä 1970-luvulla syntyneet ehtivät siis pois alta.

Toisaalta kyse on siitä, missä vaiheessa elämää yhteiskunta ohjaa käyttämään rahaa. Määttäsestä, kuten monista muistakin, on hyvä, että järjestelmä turvaa kaikille eläkkeellä kohtuullisen elintason suhteessa ansiotasoon ja palkkatasoon.

– Eläkemaksut näyttäytyvät jossakin kohtaa pakkosäästämisenä. Osa suht nuoria kotitalouksia lyhentää aika nopeasti asuntolainaa ja saa lapsia, joita pitää elättää. Voisi olla heidän hyvinvointinsa kannalta parempi, että se olisi matalampi maksu. Vähän enemmän väljyyttä nuorena, vähän pienempi eläke eläkeiässä, Määttänen sanoo.

Sitäkin voi kysyä, missä määrin tämän ”väljyyden” puute vaikuttaa syntyvyyteen. Suomessa syntyvyyden lasku on kohdistunut juuri vähemmän koulutettuihin ja vähävaraisempaan väestöön.

Syntyvyyden romahtaminen kasvattaa järjestelmän painetta: työeläkkeet ovat jo nyt yhteiskunnan ylivoimaisesti kallein sosiaalimeno.

– Alkaa olla siinä rajoilla, että eläkemaksun nostaminen on ongelmallista, Määttänen sanoo.

Vuodenvaihteessa työeläkemaksut nousevat taas hieman: 24,2 prosentista 24,85 prosenttiin. Väliaikaisesti, väitetään, mutta Sanna Kurronen epäilee, että korotuksesta tulee pysyvä. Andersenin laskelmissa korotustarvetta olisi kaksi prosenttiyksikköä.

”Eläkejärjestelmää ei ole suunniteltu tilanteeseen, jossa väestön ikäjakauma vinoutuu tällä lailla.”

– Hilkka Kemppi, kansanedustaja, keskusta –

Koska SDP alkaa ajaa 80- ja 90-luvun lasten etua?

Vaan onneksi meillä on nuoriso, joka osaa pitää puoliaan! Vai onko?

Apu lähetti tätä kirjoitusta varten haastattelupyynnön kaikille kahdellekymmenelle alle 35-vuotiaalle kansanedustajalle. Kysymyksiä oli kolme.

Kohteleeko eläkejärjestelmä eri sukupolvia oikeudenmukaisesti? Millaisia reformeja järjestelmään pitäisi tehdä? Saako veroaste nousta, jos eläkemaksut nousevat?

Haastatellut vihreät edustajat Iiris Suomela, Bella Forsgrén ja Sofia Virta sanovat ykskantaan, ettei nykyjärjestelmä kohtele heidän ikäisiään oikeudenmukaisesti aiempiin sukupolviin nähden. Saara Hyrkön mukaan oikeudenmukaisuuteen liittyy ”aika paljon epävarmuuksia”.

Keskustan Joonas Könttä ei näe ongelmaa. Saman puolueen Hilkka Kempin mukaan suomalaisessa politiikassa rakennetaan yhteiskuntaa oikeudenmukaisuuden pohjalle, ja siinä on onnistuttukin niin hyvin ”kuin on ollut mahdollista”.

– Eläkejärjestelmää ei ole suunniteltu tilanteeseen, jossa väestön ikäjakauma vinoutuu tällä lailla, hän sanoo.

SDP:n 31-vuotias varapuheenjohtaja Matias Mäkynen sanoo, että numeroin mitattuna nuoret saavat järjestelmältä selvästi vähemmän, mutta yhteiskunta on erilainen kuin järjestelmää luotaessa.

– Suuret ikäluokat ovat olleet nimenomaan suuria.

Mäkynen on yksi Kiljusen kirjallisen kysymyksen allekirjoittajista. Hän sanoo vastustavansa indeksimuutosta, mutta perustelee kysymystä sillä, että eläkeköyhyyden vähentämiseksi saataisiin ”kaiksi pääkeinoa pöydälle kriitti­seen arviointiin”.

Vappusatasen selvittäminen lukee myös hallitusohjelmassa. Eläkkeiden verotuksen muuttamista kysymys ei mainitse.

Kauankohan pitää odottaa, että Sdp:n edustaja tekee kirjallisen kysymyksen tai lakialoitteen eläketoimista, jotka ajavat 1980–1990-luvulla syntyneiden etua?

– Heti kun joku ehtii kirjoittaa. Voidaan sopia, että mä rupean sellaista valmistelemaan, Mäkynen vastaa.

Miksi eläkkeistä puhuminen on Suomessa tabu?

Muut eivät vastanneet haastattelupyyntöön.

Kokoomuslaiset ovat vaihtoehtobudjetissaan ehdottaneet eläkeläisten verotuksen laskemista – siis lisää rahaa.

Perussuomalaisten Sanna Antikainen lupasi vastata sähköpostitse, muttei palannut asiaan.

Vasemmiston kolmesta alle kolmivitosesta Hanna Sarkkinen ja Li Andersson ovat ministereitä, joilla on ministerin aikataulut.

Sanna Kurronen sanoo, että eläkkeistä puhuminen Suomessa on tabu.

– En ole saanut edes maahanmuuttoon liittyvistä jutuista samanlaista palautetta kuin kirjoitettuani eläkkeiden leikkaamisesta.

Vasemmiston nelikymppinen kansanedustaja Anna Kontula taas twiittasi lokakuun lopulla, ettei ole koskaan poliittisella urallaan pelännyt joutuvansa vastaavan ”räyhäävän kansanjoukon” kohteeksi kuin todettuaan eräässä demarieläkeläisten tilaisuudessa eläkkeiden olevan sosiaalietuuksia.

Niitä ne silti ovat – tulonsiirto työtä tekeviltä työtä tekemättömille, eivät lykättyä palkkaa, kuten moni ajattelee.

Siksi eläkemaksujen korottaminen nostaa myös veroastetta, vaikkei sitä verokorttiin kirjatakaan.

Ei Suomen veroaste muuten olisi pohjoismaisella tasolla.

– Kun suomalaisilta kysytään, ovatko he valmiita maksamaan enemmän veroja, vastaus on yleensä ei.

– Mutta jos kysytään, saako eläkemaksuja korottaa, jotta eläkkeitä ei tarvitsisi leikata, ongelmaa ei ole, Kurronen sanoo.

Hän huomauttaa, että kerättyjen ansioverojen osuus on ollut laskusuunnassa, mutta eläkemaksut nousevat.

”Olen huolissani, jos leikkauksia kohdistetaan lasten, nuorien ja työssäkäyvien paljon käyttämiin palveluihin. Samaan aikaan eläkkeet jätetään moratorioon, että niihin ei saa koskea. Se lisää syrjäytymistä, muuttaa hyvinvointivaltion painopistettä ja syö sen pohjaa.”

– Iiris Suomela, kansanedustaja, vihreät –

Syökö eläkejärjestelmä hyvinvointivaltion pohjaa?

Siitä seuraa kaikkein kivuliain kysymys: jos eläkemaksuja on pakko nostaa, mutta kokonaisveroastetta ei haluta kiristää, se tarkoittaa säästöjä ansiotuloveroilla rahoitettaviin palveluihin eli hyvinvointivaltioon. Kurrosen mielestä hoiva-alan ongelmat ovat ”aika todennäköisesti” korkeiden eläkemaksujen toinen puoli, sillä hoivan palkkoja ei voida korottaa, koska ei ole varaa korottaa julkisen sektorin menoja.

Iiris Suomelasta on poliittista realismia kutsua tilannetta nollasummapeliksi, jossa vastakkain ovat toisaalta nuoremmat ja vanhemmat sukupolvet ja toisaalta eläkkeet ja muu hyvinvointivaltio.

– Olen huolissani, jos leikkauksia kohdistetaan lasten, nuorien ja työssäkäyvien paljon käyttämiin palveluihin. Samaan aikaan eläkkeet jätetään moratorioon, että niihin ei saa koskea. Se lisää syrjäytymistä, muuttaa hyvinvointivaltion painopistettä ja syö sen pohjaa.

Suomela huomauttaa myös, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla syntyneet suomalaiset ovat koulutetumpia kuin koskaan, mutta edeltäviä sukupolvia vauraampia heistä ei enää tule.

– Kaikkein köyhimmiltä eläkeläisiltä on kyllä leikattu. Suomessa säästöiltä suojassa ovat hyvätuloiset vanhemmat ihmiset. Heillä on eniten poliittista valtaa ja varallisuutta. Se pitää pystyä sanomaan ääneen.

Miksi nuorten yhteiskunnallinen liikehdintä ei kohdistu eläkkeisiin?

Vuodesta toiseen aktiivisimpia äänestäjiä Suomessa ovat samat seitsenkymppiset, jotka nyt nostavat kaikkien aikojen korkeimpia eläkkeitä. Nuorten keskuudessa värisee voimakas yhteiskunnallinen liikehdintä, mutta eläkkeisiin se ei kohdistu.

– Lähinnä akateemistaustaisten kanssa olen tästä keskustellut. Mutta tuleeko minulle yhteydenottoja, että voisinko puhua oikeudenmukaisesta eläkejärjestelmästä? Ei niitä tule, Bella Forsgrén sanoo.

Matias Mäkynenkään ei saanut ikäisiltään juuri lainkaan palautetta Kiljusen kysymyksen allekirjoittamisesta.

Huoli väestön ikääntymisestä kelpaa silti koko kansalle, valtion velkaantumisesta puhumattakaan. Kestävyysvaje on kiertoilmaisu eläkepommille, sillä eläkkeet kuormittavat julkista taloutta selvästi muita sosiaalimenoja enemmän.

Keskustan edustajat Könttä ja Kemppi uskovat korjaavansa eläkejärjestelmän työllisten määrää lisäämällä. Könttä vaatii lisää työperäistä maahanmuuttoa. Kempin mielestä tulisi keskittyä mielenterveysongelmien hoitoon. Eläkemaksujen korotuksille hekään eivät lämpene.

– Järjestelmän kestävyys vaatii kokemusta siitä, että maksu on kohtuullinen. Korottaminen olisi aika yksinkertainen ratkaisu monimutkaiseen vyyhtiin, Kemppi sanoo.

Myös Sdp:n Mäkysestä ”mielekkäin mutta ei helppo” keino on pitää huoli, että järjestelmällä on maksajansa.

Vihreät edustajat sen sijaan vyöryttävät haastatteluissa Sanna Kurrosen työkalupakin ja vielä enemmän.

– Ensimmäinen askel on se, että siitä pystyisi ylipäänsä puhumaan, Forsgrén sanoo.

Verotuksen progression kiristäminen olisi helppo keino luoda oikeudenmukaisuuden tunnetta nuoremmille sukupolville, ja suurimmissa eläkkeissä olisi mitä leikata. He ovat yhtä mieltä siitä, että reformit voidaan tehdä niin, ettei matalimpiin eläkkeisiin kosketa.

– Sukupolvien lisäksi kyse on sukupuolten tasa-arvosta. Esimerkiksi naisten eläkkeet on aikamoinen kuoppa. Tilastojen mukaan joka kolmas yli 75-vuotias nainen on Suomessa köyhä, Suomela sanoo.

Forsgrén ehdottaa lyhyen aikavälin ratkaisuksi indeksijarrua: siis että eläkkeet eivät nousisi nykyiseen tahtiin. Hän, Suomela, ja Hyrkkö kyseenalaistavat jopa sen, että ansioperusteista eläkettä suojaa perustuslaissa määritelty omaisuudensuoja.

– Se oli oman aikansa päätös. Ei mitään muutakaan tulonsiirtoa pidetä ihmisen omaisuutena ennen kuin se on maksettu, Suomela sanoo.

Muhiiko vihreiden eduskuntaryhmässä siis harvinainen pieni eläkekapina?

– Se olisi paikallaan, Forsgrén sanoo.

Ainakin puolueella on yksi syy olla pelkäämättä kiukkuisia vanhuksia.

MTV:n uutiset selvitti heinäkuussa puolueiden jäsenistön ikiä, vihreiden keski-ikä oli 44 vuotta, keskustalla ja kokoomuksella liki kuusikymmentä, demareilla peräti seitsemänkymmentä. Kimmo Kiljunen on samanikäinen, kuten myös edesmennyt kirjailija Matti Mäkelä. Vuoden 1991 esseessään hän kutsui sukupolveaan ”vaurastumisen veteraaneiksi”.

1 kommentti