Yksityiskohdista voi päätellä, että ohjaaja Jussi  Nikkilä tuntee Shakespearen tekstit ja hallitsee historiallisen epookin. Onhan hän opiskellut aihetta Lontoossa asti.

Rikhard III on Nikkilän debyyttiohjaus Kansallisteatteriin, ja hienosti  se toimii ahtaassa Willensaunassa.  Kynttilänvalo ja aikakauteen sopiva, sellolla ja cembalolla soitettu musiikki luovat tapahtumille juuri oikean tunnelman.

Kuningas Rikhard III:n tarina on hurja. Kristo Salminen näyttelee mielipuolista kuningasta intensiivisesti ilmein ja elein. Kumarassa raahustavan kuninkaan rooli on fyysisesti melkoinen suoritus. Onhan Rikhard lavalla lähes koko ajan.

Vahva on Antti Pääkkönenkin viidessä eri roolissaan, joista lavan energiallaan täyttää etenkin kirouksia lateleva kuningatar Margareeta.

Shakespearen teksti on runsasta ja onneksi tulkinta on paikoitellen jopa hilpeää, muutoin katsoja olisi kaksi ja puoli tuntia kestävässä tykityksessä helisemässä.

Oman vivahteensa tuovat nopeat roolien vaihdot. Juha Varis marssii näyttämöltä Yorkin herttuattarena ja replikoi saman tien katseilta piilossa jo Buckinghamin herttuana.

Käsiohjelmassa on esitelty henkilöiden sukulaissuhteet, muuten näytelmän seuraaminen voisi olla työlästä, etenkin jos 1400-luvulle sijoittuva ruusujen sota on päässyt unohtumaan.

Rikhard III Kansallisteatterin Willensaunassa.

Arvio löytyy Eevan numerosta 1/2017.