Image

Riikka Suominen: Metsä jyrätään rakentamisen alta, vaikka tarvitsemme vihreää enemmän kuin koskaan

Riikka Suominen: Metsä jyrätään rakentamisen alta, vaikka tarvitsemme vihreää enemmän kuin koskaan
Helsingissä on asenteiltaan maan todennäköisesti vihrein kaupunginvaltuusto. Mutta edes täällä ei luonto saa hidastaa kaupungin kasvua, kirjoittaa Riikka Suominen kolumnissaan.
Julkaistu: 22.7.2022

Mullassa leikkiminen suojaa lapsia sairastumiselta. Tämä selvisi tutkimuksessa, jossa päiväkotien pihaan Lahdessa ja Tampereella tuotiin metsämaata ja istutuslaatikoita. Jo kuukaudessa kaupunkilaislasten vastustuskyky sai­rauksia, kuten diabetesta, keliakiaa ja allergioita, vastaan koheni.

Tämänkaltaista ymmärrystä luonnon hyvinvointivaikutuksista kertyy jatkuvasti. Tiedetään, että puut parantavat ilmanlaatua ja vähentävät melua. Tiedetään, että viheralueet alentavat stressiä ja verenpainetta ja jopa vähentävät kuolleisuutta. Luonto lisää onnellisuutta.

Samaan aikaan helleaallot ja rankkasateet ovat yleistymässä. Niitäkin vastaan auttavat varjostavat puut ja sadetta imevät viheralueet. Sukupuuttoaallon torjuminen vaatisi laajojen maa-alojen suojelua.

Mutta vaikka luonnon arvosta tiedetään enemmän kuin koskaan, sitä jatkuvasti tuhotaan rakentamisen tieltä. Ympäri Helsinkiä on käynnissä tiivistäminen ja täydentäminen. Se tarkoittaa, että vanhoja puita hakataan ja kallioita räjäytetään.

Rakentamista perustellaan kaupungin kasvulla. Halutaan luoda ekotehokasta asumista julkisen liikenteen piiriin ja siten kuulemma säästää luontoa muualla. Mutta mitä takeita sen muualla sijaitsevan luonnon säästöstä on? Espoossa on aivan sama meno, kalliot ja metsät jyrätään talojen alta.

Urbanisti sanoo, että puunhalaajat voivat muuttaa landelle, mutta siellä vasta onkin hakkuita.

Kun jo muutenkin kärsii ympäristöahdistuksesta, on kestämätöntä nähdä lähivihreän vähenevän. Uutisotsikot kasvavasta hiilidioksidipitoisuudesta tai Amazonin tuhosta pystyy vielä etäännyttämään. Sen sijaan kokemus tutun ulkoilupaikan katoamisesta tai leikkikallioiden räjäyttämisestä on väkivaltainen. Puut kasvavat sentään joskus takaisin, ellei paikkaa peitetä betoniin, mutta lanatut kalliot on tuhottu lopullisesti. Käy kokopäivätyöstä yrittää sulkea silmät lähiluonnon hävitykseltä.

Helsingissä on 30 laajaa metsäaluetta. Niistä vain kolme on täysin suojassa rakentamiselta, vaikka pääkaupungin metsien luontoarvot ovat merkittäviä. Sitten ovat ne pienet häviävät viherläntit, jotka eivät näytä kaavoittajan kartassa juuri miltään mutta jotka ovat koiranulkoiluttajille tai päiväkodista palaaville rakkaita.

Poliitikot ovat selittäneet luontokadon hoituvan viher­katoilla, mutta toistaiseksi niitä on rakennettu vähän. Kiinnostaa myös, että vinssilläkö ihmiset ja koirat hinataan niille nauttimaan luonnosta?

Viheralueet ovat kaupungin harvoja tiloja, joissa kuka vain voi viettää aikaa ilmaiseksi.

Paperilla kaupunki haluaa vahvistaa asukkaiden ja päättäjien luontosuhdetta. Miten suhdetta voi vahvistaa, kun sen toista osapuolta jatkuvasti nakerretaan? Lasten odotetaan kasvavan luonnonystäviksi samaan aikaan, kun he todistavat päättäjien tuhoavan rakkaat leikkipaikat?

Helsingissä on asenteiltaan maan todennäköisesti vihrein kaupunginvaltuusto. Mutta edes täällä ei luonto saa hidastaa kaupungin kasvua. Omiin lähipuistoihini kaavaillaan start-up-keskusta, kylpylää ja hotellia, vaikka Helsingissä on puoli miljoonaa neliötä tyhjää toimistotilaa. Hotellihankkeita on ennestään käynnissä kolmisenkymmentä.

Tilanne koettelee demokratiaa. Kaupunkilaiset vetoavat viheralueiden puolesta, mutta turhaan. Kerro kantasi -palveluun on kirjoitettu satoja luontoa puolustavia kommentteja, mutta siitä huolimatta Keskuspuisto antaa tilaa parkkipaikalle, kalliokeidas jäähallille.

Helsinkiläisten mielestä pahin paikallinen ympäristö­ongelma onkin läheisten viheralueiden häviäminen tai yksipuolistuminen. Kun kaupunki kasvaa, yhä suurempi joukko käyttää viheralueita, ja niiden luonto kärsii.

Parasta luonnonsuojelua olisi jälleen kerran jättää tekemättä. Antaa viheralueiden olla ja puiden jatkaa kasvuaan. Mutta koska ihminen ei ilmeisesti voi tuhoisalle puuhakkuudelleen mitään, niin laastarina sitten edes metsämaata päiväkodin pihalla.

Jäin kyllä miettimään, mitä jää jäljelle siitä metsästä, jonka pinta kuoritaan tarhan pihalle.

Riikka Suominen on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.

16 kommenttia