Eeva

Rento Lissabon on kevään hittikohde

2


Rento Lissabon on kevään hittikohde

Portugalin pääkaupunki henkii samaan aikaan sekä kansainvälisyyttä että pikkukylän tunnelmaa. Monipuolisuus onkin yksi Lissabonin suurimmista valteista.
Teksti Eeva toimitus

Kun muutin Lissaboniin kymmenisen vuotta sitten, maisemia sai ihastella omassa rauhassa. Nyt Nossa Senhora do Monten näköalapaikan penkeille ei tahdo mahtua istumaan, ja aitaan on ilmestynyt lukkoja rakkaudentunnustusten merkiksi.

Graçan kukkulalta näkyy melkein koko Lissabon. Kaukana vasemmalla välkkyy leveä Tejojoki, lähempänä ovat keskustan kadut ja vielä lähempänä Castelo de São Jorge eli Pyhän Yrjön linna sekä kaupungin vanhimmat osat Alfama ja Mouraria oransseine kattoineen.

Jos kahvilan pöydät ovat täynnä, sen antimista voi nautiskella portailla istuen.

Kaupunki on muuttunut monilla muillakin tavoilla, mutta sen lumo ei ole haihtunut.

Kun porkkanat smoothieta varten loppuvat kesken, Giallo-jäätelöbaarin omistaja Ricardo Rezende lähtee hakemaan täydennystä skeittilaudalla. Skeittaava kahvilanpitäjä on Alfamassa poikkeuksellinen näky. Ikivanha kaupunginosa muistuttaa pikkukylää kapeine kujineen ja pitsiverhoilla koristeltuine ikkunoineen.

Giallon paikan päällä valmistettu hunaja-sitruuna-rosmariini-jäätelö on taivaallista. Jäätelöbaari sijaitsee Rua dos Remédios -kadun alkupäässä. Vilkkaalla kadulla on jazzbaari sekä pizzakioski, ja matkamuistojakin sen varrelta voi ostaa.

Perinteitä edustavat portugalilaista ruokaa tarjoilevat ravintolat sekä kuuluisat fadopaikat Tasca do Chico ja Mesa de Frades. Kaihoisa fado-musiikki on kaikunut Alfaman kujilla 1800-luvulta asti.

Jos matkaa jatkaisi vielä hieman, päätyisi isolle parkkialueelle, joka tiistaisin ja lauantaisin muuttuu valtavaksi, hulvattomaksi Feira da Ladra -kirpputoriksi.

Alkuillasta kauempaa alkaa kuulua fadokitaran soittoa. Se kutsuu Fora da Moda -fado-ravintolaan, jonka terassilla kitaristi valmistautuu laulajan saapumiseen. Kun vaaleanpunaiseksi hiuksensa värjännyt, nuori fadista Diana Soares aloittaa laulunsa, naapurustossa asuva nainen seisahtaa kadulle laulamaan mukana.

Kyyti ratikalla, lounas kauppahallista

Lounasaikaan Campo de Ouriquen kauppahallin ruokapöydät täyttyvät paikallisista herkuttelijoista, mutta kaupungin vanhimpiin kuuluva, vuonna 1934 avattu halli kiinnostaa myös turisteja. Moni on taittanut muutaman kilometrin matkan keskustasta Lissabonin symboliksi muodostuneella keltaisella raitiovaunulla.

Ennen kauppahallia matkailijoiden suosima linja 28 ohittaa verkkaiseen tahtiin kolistellen ensin eduskuntatalon ja sitten Estrelan kirkon ja puiston. Keskustassa pieniin vaunuihin on tunkua, mutta elämyksestä voi nauttia väljemmin, jos kulkee raitiovaunulla saman matkan keskustan suuntaan.

Lounaaksi hallissa tilataan usein petiscoja, pieniä portugalilaisia tapaksia. Perinteisissä petisco-annoksissa käytetään usein maan kansallisherkkua, kuivattua turskaa. Turskasta tehdään niin pasteijoita kuin salaattiakin, johon kalan lisäksi tulee kikherneitä, sipulia ja runsaasti oliiviöljyä.

Mutta voi hallin pienissä ruokapöydissä nauttia myös vihermehuja, kuohuviiniä, sushia ja gourmet-purilaisiakin.

Kojuissa käy myös perinteinen kauppa. Kauppahallista voi ostaa tuoretta kalaa, kauden kasviksia ja hedelmiä sekä juustoja ja mausteita.

Herkuttelijan taivas 

Vahvan kahvin ja suklaan tuoksu leijailee pienestä puodista kadulle asti. Kyseessä on Bettina ja Niccolò Corallon kahvila ja herkkukauppa, josta saa Lissabonin parhaat kahvit. Se on paljon sanottu, sillä Lissabonissa on pitkät kahvilaperinteet. Espresso, lissabonilaisittain bica, rytmittää arkea, ja kahviloita on joka kulmassa.

Legendaarisessa A Brasileira -kahvilassa Chiadon kaupunginosassa ovat kokoontuneet taiteilijat 1900-luvun alusta asti. Ydinkeskustassa sijaitseva Confeitaria Nacional on perustettu jo vuonna 1829, ja se on loistava paikka tutustua paikallisiin leivonnaisiin.

Italialais-portugalilaisen Corallon perheen liike edustaa kahvilakulttuurin uusia tuulia. Perinteisissä kahviloissa on runsaat pullavitriinit, mutta täältä saa kahvin lisäksi vain suklaata sekä kaakaosta, vedestä ja sokerista valmistettua jäätelöä.

”Meillä kaikki on tuoretta. Suklaa valmistetaan käsityönä ja kahvi paahdetaan päivittäin”, kertoo Bettina Corallo.

Espresson seuraksi saa valita palasen tummaa suklaata. Kahvi on täyteläistä ja pehmeää, suklaa täydentää maun. Hintaa elämyksellä on euron verran.

Kahvila sijaitsee tyylikkäässä Príncipe Realin kaupunginosassa, ydinkeskustan tuntumassa. Sen sydän on suuri puisto, jossa istutaan piknikillä ja luetaan päivän lehtiä. Puistoa ympäröivät 1800-luvun rakennukset.

Tänne on viime vuosina avattu kehuttuja ravintoloita ja paikallisia tuotteita myyviä liikkeitä. Príncipe Realin helmiä on myös kauppakeskus Embaixada. Kadulta se ei juuri erotu muista komeista rakennuksista, mutta sisällä huomaa astuneensa entiseen 1800-luvun palatsiin.

Pareden ranta on vain parinkymmenen minuutin junamatkan päässä keskustasta.

Korkeista ikkunoista tulvii valoa putiikkeihin, joissa myydään luomukosmetiikkaa, portugalilaisia vaatteita ja kenkiä. Tiloja ei ole liikaa puunattu, vaan ajan kiehtovat jäljet on jätetty näkyviin.

Kaupunkimatkasta rantalomaksi

Cais do Sodrén rautatieasemalla lippuautomaattien eteen on muodostunut jono. Keskustassa sijaitsevalta asemalta lähtevät junat rantakaupunki Cascaisiin, ja radan varrella on useita hiekkarantoja.

Matka rannoille kestää parikymmentä minuuttia, Cascaisiin pääsee reilussa puolessa tunnissa. Ennen merimaisemia juna kulkee Belémin kaupunginosan ohi. Radan vasemmalla puolella näkyy Tejojoki, Belémin 1500-luvulla rakennettu vartiotorni sekä löytöretkeilyn muistomerkki.

Oikealla on hulppea Hieronymuksen luostari, jonka rakennustyöt aloitettiin 1500-luvulla. Juna ohittaa myös Belémin kulttuurikeskuksen, jossa on Berardon nykytaiteen museo. Täällä voi nähdä kaupungin kiinnostavimpia taidenäyttelyitä.

Rannoista suurin ja tunnetuin on Carcavelos, jolla sijaitsee useampikin surffikoulu. Rauhallista tunnelmaa kaipaavat istuvat junan kyydissä Pareden rannalle saakka.

Itse ranta on pieni ja soma ja tuulelta suojassa. Paredeen tullaan myös terveyssyistä. Maaperä on seudulla erityisen jodipitoista, ja siellä oleilun sanotaan auttavan luiden kolotukseen.

Viime vuosina Pareden maine on saanut uusia sävyjä: rannan on havaittu sopivan suppaamiselle, eli laudalla seisten melomiselle. Uudesta lajista on tullut Portugalissakin suosittu. Rannalla nautitaan auringosta myöhään syksyyn, rohkeimmat pulahtavat Atlantin viileään veteen talvellakin.

Toimittaja: Anna Pöysä

Kuvat: Heli Sorjonen

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 01/2017.

Julkaistu: 20.2.2017