Moni uskoo, ettei rehellisiä poliitikkoja ole. Olen toista mieltä. Rehellisiä poliitikkoja on.

Olen tehnyt työtä kohta yhdeksän vuotta Apu-lehden politiikan toimittajana, sitä ennen kahden poliittisen lehden päätoimittajana liki 21 vuotta. Olen oppinut tuntemaan ja arvostamaan monia poliitikkoja.  Kaiken kunnioituksen ansaitsevia poliitikkoja löytyy kaikista eduskuntapuolueista.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä minusta tulee eläkeläinen. Viimeinen työpäiväni Avussa on käytännössä 12. joulukuuta.

Halusin päättää urani vakinaisena toimittajana haastattelusarjaan viidestä poliitikosta, joita olen oppinut arvostamaan erityisen paljon. Presidentti Tarja Halosen haastattelu aloittaa sarjan Avun tässä numerossa. Viides haastattelu julkaistaan Avussa, joka ilmestyy juuri 12. joulukuuta.

Arvot ratkaisevat

Yritin pureutua haastatteluissa ajattomiin peruskysymyksiin. Mitkä arvot ohjaavat politiikkaa? Onko arvoille sijaa maailmassa, jota talous hallitsee? Voiko politiikassa olla rehellinen? Miksi politiikkaa ei arvosteta?

Kaikilla viidellä haastateltavallani on selkeä arvomaailma. Silti he kykenevät yhteistyöhön myös niiden kanssa, joiden arvomaailma on toinen kuin heidän omansa.

He puhuvat niin kuin ajattelevat. He eivät esitä rooleja eivätkä pelaa pelejä. He tekevät politiikkaa vakavasti ja vilpittömästi. He eivät syötä pajunköyttä koskaan, kun heidän kanssaan keskustelee luottamuksellisesti.

Lohdullista

Arvostettava ei ole poliitikko, jonka kanssa voi olla samaa mieltä kaikesta. Arvostettava on poliitikko, joka on uskollinen omalle arvomaailmalleen ja toimii sen mukaan.

Kaikki arvot eivät tietenkään ole yhtä arvokkaita. On aatesuuntia, jotka polkevat ihmisoikeuksia ja kieltävät ihmisten perimmäisen tasa-arvon. Rasismi, fasismi tai stalinismi eivät ansaitse minkäänlaista arvostusta tai ymmärtämystä.

Onneksi ääriliikkeet eivät juuri menesty maassa, jota asuu näin maltillinen ja viisas kansa.

Viisi haastateltavaani ovat hyvin erilaisia poliitikkoina ja ihmisinä. Heidän arvonsa eivät ole vastakkaisia, mutta jokainen heistä korostaa eri arvoja ja antaa niille oman sisältönsä.

Arvojen aika ei ole selvästikään ohi, päinvastoin. Se on lohdullista. Jos arvot katoavat, kuolee politiikka – ja sen mukana demokratia.

Likaisia peilejä

Politiikka ei ole sellaista likaista peliä, salaliittoja ja oman edun tavoittelua kuin yleensä luullaan. Poliitikot ovat paljon parempia kuin maineensa – tavallisia, kunnon ihmisiä.

Mutta on politiikassa myös piirteitä, jotka ruokkivat käsitystä sen epärehellisyydestä. Politiikka on usein hyvin näytelmällistä. Poliitikko vaihtaa puheensa sen mukaan, mihin rooliin hänet on kirjoitettu, hallitukseen vai oppositioon. Miksi, siihenkin yritin löytää vastausta.

On poliitikkoja, jotka murentavat itse politiikan arvostusta alentumalla siihen pellen rooliin, jonka julkisuus heille tarjoaa.

Vikaa on myös politiikan peilissä, mediassa. Se välittää politiikasta pinnallisen ja vääristyneen kuvan. Haastateltavani olivat huolestuneita journalismin tilasta. Syystä.

*****

Heittolaukauksia:

1. Hirmumyrsky Himanen iski etelärannikolle. Tuulen nopeus puuskissa oli jopa 0,5 metriä sekunnissa.

2. Myrsky repi pääministeri Jyrki Kataiselta lakin päästä, mutta Himasen kaulaliina sentään säästyi.

3. Kansakunnan impotenssia parannetaan Viagroista vanhimmalla: haukutaan Himanen  pystyyn.

4. Pekka Perä ilmoittaa, ettei hän ole kadonnut. Kadonnut on vain Talvivaaran idea.

5. Talvivaara kaatuu joka tapauksessa veronmaksajien syliin. Hallitus yrittää vain olla litistymättä siihen väliin.

6. Arktisille alueille pitää saada oma ministeri. Äänestä,

kuka joutaisi pysyvästi pohjoisnavalle.