”Voin ihan hyvin vielä retkahtaa”, kertoi Lasse ”Redrama” Mellberg huumeriippuvuudestaan – Haastattelun jälkeen selvisi, että Lasse oli langennut
Entinen alkoholisti, nykyinen ortodoksipappi Johannes Lahtela kirjoitti kirjan räppäri Lasse ”Redrama” Mellbergin tiestä irti päihdehelvetistä. Vielä alkukesällä 2022 kaikki näytti olevan hyvin, mutta sitten Lasseen ei saanutkaan enää yhteyttä. Se oli tapahtunut, Lasse oli retkahtanut.
Olin polvillani sängyn päädyssä ja tuijotin pyöreän pakaran päällä olevaa valkoista jauhetta. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä missä olin, kuka nainen oli tai mikä päivä oli kyseessä. Eikä millään tällaisella toissijaisella tiedolla ollut minulle mitään merkitystä. Ainoa oleellinen tosiasia oli se, että kun kohta saisin kokaiinia nenääni, kaikki olisi taas täydellistä.
Näin alkaa Lasse Mellbergistä kertova elämäkerrallinen teos Redrama – Liekeistä luovuuteen (Otava). Elokuussa ilmestyvä kirja on inhorealistinen ja järkyttävä kuvaus vakavan päihdeongelman kanssa rimpuilevan, Redramana tunnetun rapmuusikon ja tulevan The Voice of Finland -tähtivalmentajan elämästä.
Mellbergin arki pyöri päihteiden ympärillä vuosien ajan. Ajatukset olivat aina seuraavassa viivassa ja vodkahuikassa. Sekavuustilat seurasivat toisiaan ja elämä muuttui aina vain itsetuhoisemmaksi.
Tästä kaikesta Mellberg kertoo.
Hän oksentaa verta, kuvittelee matojen tunkeutuvan sieraimista ja tärisee lattialla houreisena. Ja saatanallinen kehä jatkuu aina alemmas.
"Ilman raitistumista en olisi enää elossa"
On kesäkuun puoliväli vuonna 2022. Lasse Mellberg istuu Hotel Kämpin ruokasalissa. Hän on hyvällä tuulella, vitsailee ja kertoo juuri päättyneiden Vain elämää -sarjan kuvausten käänteistä. Edessä odottaa katkarapuleipä ja iso lasi kokista.
Vieressä kuuntelee Redrama-kirjan kirjoittaja Johannes Lahtela. Lahtela tunnetaan Samuli Edelmannin viime vuonna ilmestyneen muistelmateoksen Samuli – Pimeydestä valoon tekijänä. Myös se oli kuvaus lahjakkaasta taiteilijasta, joka kamppaili pitkään addiktiosairauden kanssa. Aina kuoleman porteille asti.
Mellberg sanoo, ettei perinteisen elämäkerran tekeminen olisi kiinnostanut häntä. Sellaisen kirjoittaminen vasta nelikymppisen muusikon elämästä olisi tuntunut hänestä hölmöltä. Kuvaus päihderiippuvaisen arjesta ja päihteiden vaikutuksesta luovuuteen tuntui sen sijaan ajatuksensa kiehtovalta.
Ennen kaikkea kyseessä on hänen selviytymistarinansa, Mellberg lisää. Kirja on varoittava esimerkki elämänhallinnan menettämisestä, mutta myös todiste siitä, että mistä tahansa voi selvitä.
"Tässä suljetaan kokonaan se luku mun elämässä, että Lasse on pelkästään alkoholisti ja päihderiippuvainen."Lasse Mellberg
– Ilman raitistumista mä en olisi enää elossa. Olen käynyt lähellä kuolemaa ainakin kuusi-seitsemän kertaa. Olen ottanut yliannostuksen monta kertaa ja ollut sellaisissa tiloissa, että ainoa oikea paikka olisi ollut sairaala. Mutta silloinkaan en viitsinyt soittaa apua.
Kirjan työstämistä Mellberg kuvailee terapeuttiseksi ja vapauttavaksi, joskin myös pelottavaksi kokemukseksi.
Samalla se on eräänlainen päätepiste. Mellberg on puhunut päihde- ja mielenterveysongelmistaan julkisuudessa monesti. Kirja on hänen sinettinsä tälle keskustelulle.
– Tässä suljetaan kokonaan se luku mun elämässä, että Lasse on pelkästään alkoholisti ja päihderiippuvainen. Sulkeminen ei tarkoita sitä, että sulkisin asian itseltäni kokonaan pois. Mutta julkisuudessa en aio olla enää jatkossa raitistunut päihdemannekiini.
Reikä sydämessä
Päihteiden vuoksi Mellberg ja Lahtela aikoinaan tutustuivatkin. He tapasivat toisensa kymmenisen vuotta sitten päihderiippuvaisten vertaistukiryhmissä, Mellbergin raitistumisen alussa. Nykyisin he pitävät toisiaan perheenjäseninään.
Mellberg sanoo, että ilman kaksikon välillä vallitsevaa syvää luottamusta ei kirjan kirjoittaminen olisi ollut mahdollista. Myös sillä, että he ymmärtävät toistensa koettelemuksia, oli suuri merkitys.
Molemmat ovat raitistuneita alkoholisteja. Yhteinen sairaus yhdistää.
Myös Lahtelan isä, kirjailija Markku Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki oletetun itsemurhan vuonna 1980. Lahtela oli isänsä kuollessa viisivuotias pikkupoika. Asiasta ei juuri puhuttu perheen sisällä. Sekö sai sinutkin juomaan?
– Mahdollisesti, Lahtela sanoo.
Päihderiippuvuus ei silti kysy repaleista lapsuutta tai traagista perhetaustaa. Mellberg sanoo eläneensä ihanan ja onnellisen lapsuuden. Hänellä oli aina paljon kavereita, eikä häntä koskaan kiusattu. Silti hänestä tuli addikti.
Mellberg sanoo kärsineensä koko elämänsä ajan selittämättömistä riittämättömyyden ja itseinhon tunteista. Jo varhaislapsuudessaan hän tunsi, että hänen piti olla parempi muut, ja näki itsensä maailman läskeimpänä, huonoimpana ja surkeimpana ihmisenä. Milloin minäkin.
"Mussa oli selittämätön huoli ja pelon tunne. Oli koko ajan fiilis, että olkapäät ovat aina pikkaisen lytyssä."Lasse Mellberg
– Mulla oli reikä tässä, Mellberg sanoo ja painaa kämmenensä rintaansa vasten.
– Eikä se täyttynyt millään. Mussa oli selittämätön huoli ja pelon tunne. Oli koko ajan fiilis, että olkapäät ovat aina pikkaisen lytyssä. Ei pystynyt hengittämään vapaasti. En tuntenut kuuluvani oikein mihinkään, en edes omaan perheeseeni. Koin itseni tosi ulkopuoliseksi.
Mellberg veti ensimmäiset ”huumaavat” känninsä kolmetoistavuotiaana.
– Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun tunsin taakan katoavan harteiltani. Tunsin, että olen juuri sopivan pituinen ja sopivan painoinen ja voin puhua tuolle tytölle, jos haluan. Ei överiä rokkistarameininkiä, vaan normaalin ihmisen itsensä hyväksymistä. Myöhemmin sama huumeiden kanssa. Päihtyneenä tunsin, että kykenin elämään, uskalsin olla elossa.
Mellberg näkee päihteissä edelleen myös paljon hyvää. Kaikesta huolimatta.
– Alkoholi pelasti mun hengen alussa. Ei musta olisi tullut Redramaa ilman alkoholia. Se oli apukeino niin pitkään kuin se toimi. En ajattele juomista pelkästään pahalla, hän sanoo.
Hyvä renki mutta huono isäntä?
– Juuri näin.
Usko Jumalaan esti tekemästä itsemurhaa
Lahtela oli raitistuessaan 25-vuotias teatteriopiskelija. Hänen tukihenkilönään toimi edesmennyt teatterilegenda Kalle Holmberg – entinen alkoholisti hänkin.
Holmbergin avulla Lahtela löysi ortodoksisen kirkon, ja tämän kanssa hän teki ensimmäiset pyhiinvaelluksensa Valamoon, Lintulaan ja Athokselle. Ortodoksisen kirkon papiksi hänet vihittiin vuonna 2017. Nykyisin hän työskentelee kirjailijan työn ohella Helsingin ortodoksisen seurakunnan monikulttuurisen työn pappina.
Myös hengellisyys yhdistää Lahtelaa ja Mellbergiä. Mellberg kertoo löytäneensä uskon muutama kuukausi raitistumisensa jälkeen. Hengellinen herääminen ajoittuu myös samaan taitekohtaan hänen pikkuveljensä Albertin tapaturmaisen kuoleman kanssa.
Kirja on omistettu Albertille ja kaikille addiktiosairauksien uhreille.
Mellberg sanoo hengellisyyden ja uskon olleen tärkeässä osassa hänen paranemisprosessissaan. Usko Jumalaan auttoi vaikeuksien yli ja esti häntä tekemästä itsemurhaa kaikkein pimeimpinä hetkinä.
Uskonto merkitsee Mellbergille myös elämänhallinnan keinoa. Se on auttanut pääsemään irti sairaalloisesta minäkeskeisyydestä ja sietämään ailahtelevia tunnetiloja. Hän sanoo kärsivänsä päihdeongelmien lisäksi lievästä ADHD:sta ja ahdistushäiriöstä.
"Tähän pöytään voisi tuoda nyt vaikka viinaa ja kaksi kokaiiniviivaa, ja tiedän, ettei mulla olisi yhtäkään mielitekoa koskea niihin."Lasse Mellberg
Päivät alkavat ja loppuvat rukouksella.
– Olen täysin uskossa elävä ihminen. Tunnen Jumalan läsnäolon ja ohjauksen koko ajan ympärilläni.
Edessäni istuu kaksi ilmeisen onnellista miestä, kaksi entistä päihteidenkäyttäjää.
Vai voiko niin sanoa? Parantuuko alkoholismista koskaan pysyvästi?
Mellberg ja Lahtela sanovat vierastavansa termiä. Entinen viittaa heidän mielestään siihen, että kaikki olisi ikään kuin voitettu. He puhuisivat mieluummin toipuvasta tai raitistuneesta alkoholistista.
– Mehän ollaan nimenomaan toipuvia alkoholisteja. Tähän pöytään voisi tuoda nyt vaikka viinaa ja kaksi kokaiiniviivaa, ja tiedän, ettei mulla olisi yhtäkään mielitekoa koskea niihin. Eikä mun tarvitsisi tehdä yhtään töitä sen eteen. Olisin täysin turvassa. Mutta olisinko täysin turvassa? En koskaan. Voin ihan hyvin vielä retkahtaa ja kuolla. Ja se ei ole mikään opeteltu lause, vaan totuus.
Haastattelu päättyy. Miehet kiittelevät mukavasta keskusteluhetkestä. Toivotamme toisillemme kivaa kesänjatkoa.
– Oli oikeesti tosi mukava jutella. Tää oli miellyttävä ja kiva hetki, tosi stressivapaata, Mellberg sanoo.
Sitten se tapahtuu
Joitakin viikkoja myöhemmin kuulen Lahtelalta, että Mellberg ei ole enää vastannut hänen viesteihinsä ja on Lahtelan mukaan sortunut päihteisiin. Lahtela kertoo alkaneensa epäillä pahinta jo haastattelumme aikana. Hän sanoo kiinnittäneensä huomiota Mellbergin olemukseen ja tavallista vauhdikkaampiin juttuihin.
Selvitystyön jälkeen oli Lahtelan mukaan käynyt ilmi, että väärinkäyttöä oli jatkunut useita kuukausia ja että Lasse oli lopettanut vertaistukiryhmissä käymisen.
Aluksi Mellberg oli Lahtelan mukaan kiistänyt asian.
– Kuuluu taudin kuvaan, Lahtela sanoo.
Hän kertoo käyneensä asiaa läpi myös Mellbergin läheisten kanssa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja peloissaan. Kaikki toivovat Mellbergin hakeutuvan vieroitukseen.
Johannes Lahtela kertoo kirjoittavansa jo valmiiseen kirjaansa uudet jälkisanat, jossa tapahtunut todetaan.
– Mutta ei kukaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Enkä halua ryhtyä miksikään raittiuspoliisiksi. Tämä ei ole enää käsissäni, eikä ole asiani puhua asiasta enempää kuin mitä tähän kirjaan liittyen on tarpeen, Lahtela sanoo.
Mellberg vastaa
Juuri ennen lehden painoon menoa saan yhteyden Mellbergiin. Hän myöntää retkahduksen ja huumeiden käytön, mutta kiistää olleensa haastattelun aikana päihtynyt.
– Mutta totta kai huumesekoilut vielä vaikuttivat, puhuin sekavasti ja olin maanisessa tilassa. Sen Johannes aisti ihan oikein – ja onneksi aisti.
Mellberg sanoo olleensa nyt kuukauden ajan raittiina ja palanneensa takaisin vertaistukiryhmiin. Hän kertoo olevansa lähdössä elokuun lopulla viideksi viikoksi Minnesota-hoitoon.
Kuinka voit?
– Mä voin hyvin. Olen juuri mun tukihenkilöni kanssa kävelyllä ja kaikki on ihan kontrollissa. Jotenkin ihmeen kaupalla en onnistunut tuhoamaan ihan kaikkea, Mellberg sanoo.
Lasse Mellberg
Syntynyt: 2. lokakuuta 1977 Helsingissä.
Työ: Julkaissut Redrama-nimellä neljä sooloalbumia. Esiintyy myös kokoonpanoissa GG Caravan ja Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana. The Voice of Finlandin tähtivalmentaja vuosina 2015–2021.
Muuta: Voitti englanninkielisen rapin Suomen mestaruuden vuonna 2001. Yksi Vain elämää -televisiosarjan kolmannentoista tuotantokauden artisteista.
Johannes Lahtela
Syntynyt: 13. joulukuuta 1975 Helsingissä.
Työ: Teatteritaiteen maisteri sekä ortodoksipappi. Julkaissut teokset Samuli – Pimeydestä valoon (2021), Pää pilvissä, kiviä kengissä (2022, Annina Holmbergin kanssa) ja Redrama – Liekeistä luovuuteen (2022).
