Restaurointimaalarimestari, yrittäjä Airi Kallio luki Helsingin Sanomista, että Helsingin kaupunki myy pääkaupungin vanhinta ravintolarakennusta tarjouskilpailun perusteella. Kallio keskusteli välittömästi poikiensa Leo-Matin ja Otto-Villen kanssa ja ehdotti ajan varaamista näytölle.

Ei kulunut kauan, kun kaupunki sai jo ostotarjouksen. Kauppa tehtiin huhtikuussa 2021.

Kaupungin vuokratontilla sijaitseva rakennus myytiin 200 000 eurolla. Samaan hintaan saa kerrostalokaksion Malmilta 80-luvulla rakennetusta talosta.

Kuulostaa edulliselta, mutta Airi Kallion mukaan rakennus tarvitsee noin miljoonan euron peruskorjauksen.

Kuka yksityinen sellaiseen hankkeeseen ryhtyy – ja miksi?

Airi Kallio ja hänen perheyrityksensä Tee- ja Kahvihuone Helmi tunnetaan Itä-Uudellamaalla uskaliaista kaupoistaan. Yritys on ostanut lähes purkukuntoisia mutta historiallisesti arvokkaita rakennuksia, palauttanut ne alkuperäiseen arvoonsa, ja avannut ne yleisölle.

Kallio on aikaisemmin entisöinyt muun muassa 1880-luvulla rakennetun Loviisan Kappeli -ravintolan. Viime kesänä hän avasi yritystoiminnan Sipoossa sijaitsevaan Söderkullan kartanoon. Tee- ja Kahvihuone Helmi on perheyrityksen ensimmäinen kahvila-ravintola. Se sijaitsee 1700-luvun lopulla rakennetussa talossa Vanhassa Porvoossa.

Ravintola Kaisaniemi on ollut tyhjillään edellisen ravintoloitsijan tehtyä konkurssin muutama vuosi sitten. Helsingin kaupungilla ei ollut käyttöä huomattavaa remonttia vaativalle rakennukselle.

– Kaupungilla ei ole rahaa niiden vanhojen rakennusten kunnostamiseen, joille sillä ei ole omaa käyttöä. Määrärahat menevät kouluihin, päiväkoteihin ja sosiaalipuolen rakennuksiin, kertoo Helsingin kaupungin myyntineuvottelija Heidi Autiosuo.

Tarjouskilpailuun osallistui kaksi muutakin ostajaa. Toinen niistä tarjosi suurempaa hintaa kuin Kallion yritys.

– Päädyimme Tee- ja Kahvihuone Helmen tarjoukseen, koska siinä otettiin parhaiten huomioon kaavan käyttötarkoitus. Heillä on myös kokemusta sekä vastaavien historiallisten tilojen ennallistamisesta että liiketoiminnasta niissä. Heidän esittämänsä merkittävien korjaustöiden rahoitussuunnitelma ja aikataulu ovat tarjouksessa kunnossa.

Vuonna 1839 valmistunut ja sen jälkeen moneen kertaan laajennettu ravintolarakennus on suojeltu asemakaavassa. Siksi on tärkeää, että aikaisemmat keskeiset muutokset ja laajennukset säilyvät remontin jälkeen osana kokonaisuutta.

– Esimerkiksi seinien ja kattojen pintakäsittelyissä tu-lee ottaa huomioon rakennuksen historia, kertoo korjaus­rakentamisen asiantuntija, Helsingin kaupunginmuseon rakennuskonservaattori Jaana Perttilä.

Korjaussuunnitelmaa työstetään yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon ja muiden viranomaisten kanssa. Esimerkiksi alkuvaiheen restaurointiin ja dokumentointiin on osallistunut Helsingin maalariammattikoulu, laitos, jonka oppilas Airi Kallio itse oli 1970-luvulla. Vanhimpien kabinettien pintoja tehdään oppilastyönä, jota opettaja johtaa paikan päällä.

Ravintola Kaisaniemi on nimetty rakennuttajansa Catharina (Kajsa) Wahllundin mukaan. Hänestä on jo teetetty muotokuva ravintolan seinälle ripustettavaksi. Muotokuva on maalattu Helsingin kaupunginmuseossa olevan alkuperäisen kuvan kopion mukaan. Sen maalannut restaurointimaalarimestari Petra Wallace opinnäytetyönään.

Lisäksi Kajsalla on Leo Kallion sekoittama nimikkotee, jota tarjoillaan jo nyt remonttityömaalla vieraileville.

Kajsa syntyi 1771 Ruotsin Kristinehamissa ja muutti sieltä Tukholman kautta Turkuun. Piikana työuransa aloittanut Kajsa avasi Turussa lounaspaikan vuonna 1812. Seuraavana vuonna hän laajensi ravintolatoimintaansa Turun seurahuoneelle. Helsinkiin Kajsa muutti samaan aikaan, kun siitä tehtiin pääkaupunki. Hän oli silloin jo yli 50-vuotias.

Kajsa ehti toimia Seurahuoneen emäntänä ja pyörittää Kaivohuonetta. Kaisaniemen ravintola oli hänen neljäs ravintolansa pääkaupungissa, ja muutamassa vuodessa siitä siitä tuli hänen uransa menestyksekkäin.

Kajsa ehti emännöidä Ravintola Kaisaniemeä vain neljä vuotta ennen kuolemaansa. Sen jälkeen toimintaa jatkoi hänen ottotyttärensä Emilie.

Vaikka monet naiset johtivat 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla arvostettuja majataloja ainakin Turussa, Helsingissä, Viipurissa ja Porvoossa, muodollisia porvarinoikeuksia he eivät kaupungeilta saaneet. Vuokratuissa tiloissa toiminta vaati onneksi melko vähän alkupääomaa.

Ville Zilliacus on kuvannut teoksessaan Kaikkien aikojen Helsinki Kaisaniemen ravintolaa sanalla kotoisa. Kotoisasta ja välittömästä ilmapiiristä huolehti Kajsa työntekijöineen. ”Kunnialliset” naiset saattoivat käydä siellä ilman miesseuraa.

Ulkomaalaiset, kuten venäläiset ja saksalaiset, suosivat vuotta aikaisemmin eli vuonna 1838 avattua, Engelin suunnittelemaa Kaivohuonetta.

Sekä Kaivohuone että Kaisaniemen ravintola olivat muiden aikakauden ulkoilmaravintoloiden tapaan auki aluksi vain kesäisin, mutta Kaisaniemen ravintolan toiminta laajeni pian ympärivuotiseksi. Sen kanta-asiakaskunnan muodostivat ylioppilaat, jotka opiskelivat talvikaudet läheisissä yliopistorakennuksissa.

Nyt ravintolan nurkalla kulkee autotie, junarata ja kävelyreitti. Se on paikka, jonka ohi kuljetaan, mutta jonne ei jäädä viihtymään. Siihen on luvassa muutos.

Ravintola Kaisaniemen ympärillä sijaitseva Kaisaniemen puisto on Helsingin vanhin historiallinen kaupunkipuisto. Sen uusi puistosuunnitelma hyväksyttiin kaupunkiympäristölautakunnassa joulukuussa. Puisto on tarkoitus peruskorjata historiallisia arvoja kunnioittaen. Ravintola Kaisaniemen lähistölle esimerkiksi tulee luonnonkivilaatoitusta. Rakennuksen vieressä oleva hiekkakenttä säilytetään.

– Talvella siihen on tarkoitus jäädyttää luistinrata, jos säät vain sallivat, kertoo Kaisaniemen puiston suunnitteluhankeen projektinjohtaja Kaija Laine.

Puiston kunnostamisen aikataulu ei vielä ole tiedossa, koska kaikki riippuu rahoituksesta, mutta joitakin pieniä kunnostustöitä alueella tehdään vuoden mittaan.

Ravintola Kaisaniemen nimi vaihtuu Cajsan Helmeksi. Rakennus on tarkoitus palauttaa vuoden 1929 tyylin mukaiseksi niin, että siinä on mukana eri aikakausien kerroksellisuus. Talon tuon aikaiset piirustukset ovat tallella. Mallina toimii myös Loviisan Kappeli-ravintolan rakennus, se on lähes yhtä vanha.

Cajsan Helmeen tulee noin 150 asiakaspaikkaa. Vanha tanssilattia hiotaan ja lakataan, ja siihen tulee tarjoilualue.

– Tänne saadaan valoa, kun rakennukseen jää paljon lasi-ikkunoita. Jätämme myös entiset peilit paikoilleen, kertoo Airi Kallio ja lisää, että restauroinninkin jälkeen rosoisuuden pitää näkyä.

Myös ravintolan julkisivu palautetaan vuoden 1929 muotoon. Kuuluisa, katon läpi kasvava tammi saa jäädä, jos sen juuret eivät ole kasvaneet rakennuksen alla.

Remonttityömaalla on juuri nyt kiirettä. Rakennustelineitä on sijoitettu huoneisiin, joissa höyrytetään tapetteja kerros kerrokselta. Parhaimmillaan tapettia on ollut jopa 14 kerrosta päällekkäin. Niiden alta paljastuu näkymiä, jotka palauttavat katsojan aikaan, jolloin J. V. Snellman ystävineen vietti ravintolailtoja Kaisaniemessä 1850-luvulla. Hänellä on ravintolassa nimikkohuone, Snellmanin kabinetti. Siellä hän muun muassa allekirjoitti suunnitelmansa Suomen omasta rahasta, markasta.

Remonttityömaalla dokumentoidaan tapetteja, jotta arvokkaimpia niistä voisi säilyttää. Topelius-salissa ylimpänä kerroksena on Laura Ashleyn tapettia 1970-luvulta.

Varsinainen helmi ja yllätys on ollut lepakkotapetti. Sen alkuperää ei kukaan asiantuntija ole vielä pystynyt selvittämään.

Rakennuksen vanha öljykattila on tarkoitus poistaa ja asentaa tilalle maalämpö. Eri tiloihin sijoitetut kauniit kaakeliuunit entisöidään, mutta lämmittämiseen niitä ei enää käytetä.

– Siihen tarvittaisiin mies ja metsää, sanoo Airi Kallio.

Helppoa vanhan talon kunnostaminen ei ole. Päivittäin työmaalla tulee vastaan jokin uusi ongelma, joka pitää ratkaista nopeasti.

– Kantavia seiniä on purettu liikaa. Yllätys oli sekin, että lattian alla ei ole lämmöneristettä. Toisaalta tapettien alta paljastui uusia peiliovia, jotka voidaan palauttaa käyttöön, kertoo Leo Kallio.

Airi Kalliolla on paljon suunnitelmia rakennuksen sisustamiseksi.

– Palmuja, kristallikruunuja, pieniä pöytiä ja wieniläistuoleja. Varastossamme on paljon tänne sopivaa.

Myös marsalkka Mannerheimilla on ravintolassa edelleen oma nimikkokabinetti. Siellä on taiteilija Louis Sparren piirtämä Iiris-tehtaan kaakeliuuni. Huoneessa on myös salaovi, josta pääsi tarvittaessa keittiön kautta karkuun alkoholitarkastajia kieltolain aikaan, jolloin juotiin kovaa teetä.

– Minulla on myös paljon Marskin kuvia, ja niistä haluan tänne jonkinlaisen installaation, Airi Kallio suunnittelee.

Kerroksellisuutta jatkaakseen hän aikoo jättää rakennukseen myös oman jälkensä.

– Ehkäpä maalautan tanssilattian yläpuolelle pilvitaivaan.

Airi Kallio on koulutukseltaan restaurointimaalarimestari. Hän on restauroinut kaikkea vanhaa taloista huonekaluihin 40 viime vuoden aikana. Museoviraston alaisuudessa hän on tehnyt myös kirkkorestaurointeja muun muassa Porvoon tuomiokirkossa pariinkin otteeseen.

Neljäkymmentä viime vuotta Kallio on toiminut yrittäjänä Porvoon Välikadulla. Yrittäjyys on kulkenut suvussa. Vanhemmilla oli Karkkilassa perinteikäs lihanjalostamo, jossa Airi auttoi jo 11-vuotiaasta lähtien. Kallion omat pojat ovat saaneet valita vapaasti ammattinsa. Kaksi heistä on valinnut yrittäjyyden samassa firmassa äitinsä kanssa, kolmas on opettaja-teologi.

Kallion mielestä Suomessa on niin vähän vanhaa, että sitä vähää ei ole kenelläkään oikeutta hävittää.

– Ajattelen usein niin, että rakennus jatkaa matkaa, kun me olemme haudassa.

Historiaa Kaisaniemen ravintolan seinät todella huokuvat. Vuonna 1853 siellä juhlittiin Elias Lönnrotin väitöskaronkkaa. Akateemisten lisäksi paikka houkutteli taiteilijoita, runoilijoita, säveltäjiä ja poliitikkoja. Kaisaniemessä kokoontui Lauantai-seura, johon kuuluivat Zacharias Topelius ja Johan Ludvig Runeberg. Tosin Runeberg muutti Porvooseen jo 1837.

Airi Kallion entinen esimies ja ystävä Pentti Pietarila vierailee rakennustyömaalla viikoittain. Hän on Museo­viraston eläkkeelle jäänyt rakennuskonservaattori.

– Rakennus kantaa hyvin tärkeää osaa Suomen historiassa. On hyvä nähdä, että täällä tapahtuu muutoksia. Joka vierailullani niitä on tullut lisää. On ikävää, että aikaisemmat ravintoloitsijat ovat uusineet asioita niin, että vanhaa ei ole säilytetty riittävästi.

Airi Kallio ottaa mielellään vastaan Pietarilan neuvoja.

– Keskustelemme paljon Pentin kanssa pintakäsittelyjen ja rakenteiden ratkaisuista. Hän on korvaamaton tuki.

Kun puhutaan Kaisaniemen ravintolan tulevaisuudesta, leviää Airi Kallion ja hänen poikiensa kasvoille hymy. Tämä on heidän suurin projektinsa, ja he todella aikovat viedä sen maaliin.

Ravintola Kaisaniemi tulee olemaan auki päivittäin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, juhlitaan avajaisia vuodenvaihteessa.

Cajsan Helmi noudattaa samaa konseptia kuin Kallioiden Porvoon, Sipoon ja Loviisankin kahvila-ravintolat. Siellä on tarjolla ainakin käsintehtyä suolaista ja makeaa, etenkin yrityksen muista ravintoloista tuttuja kakkuja, sekä iltapäiväteetä kuohuviinin kera.

– Emme lähde kilpailemaan muiden ravintoloiden kanssa, vaan tuomme tänne omanlaisemme tarjoilun.

Airi Kalliolla on suunnitelmia myös rakennuksen pihaan. Sinne tulee pöytiä ja villiintynyt vanhanajan puutarha.

Historian charmin pitää näkyä.

Lähde: Kaisaniemen ravintola, Rakennushistoriaselvitys, 2020.