Apu

Rauhoittunut punkkari Vesku Jokinen ei kadu rajua menneisyyttään: ”En rupea pyytelemään anteeksi mitään”

Rauhoittunut punkkari Vesku Jokinen ei kadu rajua menneisyyttään: ”En rupea pyytelemään anteeksi mitään”
Punkyhtye Klamydian Vesku Jokinen yllätti Vain elämää -ohjelmassa. Kovista puheistaan tunnettu mies olikin herkkis. Kyyneleet virtaavat, kun puhe tulee lapsista ja veteraaneista. Tuli miehen sisällä ei ole silti sammunut. Päättäjiä kohtaan lentää yhä lieskoja, eikä puheita ja tekoja kaduta.
Julkaistu: 19.5.2021

On toukokuinen tiistaiaamu, ja Vaasan Kauppatori ammottaa tyhjyyttään. Keskellä hiljaista torialuetta seisoo tummiin pukeutunut mies. Hän nostaa kätensä pystyyn tervehdyksen merkiksi.

Mies on Vesa ”Vesku” Jokinen, 51. Kaupungin suurin rocktähti.

Olemme oppineet tuntemaan hänet Klamydia-yhtyeen laulusolistina ja sinisessä irokeesikampauksessaan pullistelevana veteraanipunkkarina. Nyt Jokista ei ole tunnistaa. Mustan hupparin, aurinkolasien ja lierihatun alla hän näyttää keltä tahansa keski-ikäiseltä peruskarjulta.

– En mä kaupungilla keesi päässä pyöri, Jokinen toteaa.

Vaasan tori on Veskun kotitori. Mustan hupparin, aurinkolasien ja lierihatun alla hän näyttää keneltä tahansa keski-ikäiseltä peruskarjulta.

Ehkä hänellä on syynsä. Vuonna 1988 perustettu Klamydia on mainettaan suurempi yhtye. Bändin levyjä on myyty vuosikymmenien varrella yli 700 000 kappaletta, ja kotikaupungissaan yhtyeen jäsenet nauttivat lähes kansallissankarien asemasta.

Ylivoimaisesti tunnetuin heistä on silti Jokinen. Suuremman yleisön tietoisuuteen hän nousi viime vuonna esitetyn Vain elämää -ohjelman myötä.

Moni katsoja ihastui mieheen, joka puhui tunteistaan, lausui helliä sanoja jälkikasvustaan ja kertoi arvostuksestaan sotaveteraaneja kohtaan. Punkkari nousi myös lasten suosikiksi. Ohjelman myötä Jokisesta tuli tähti.

Reilu parikymmentä vuotta sitten asiat olivat toisin. Jokisen kirjoittamat, pieru- ja eritehuumorilla kuorrutetut kappaleet olivat poikkeuksellisen alatyylisiä tarinoita ryyppäämisestä ja seksistä. Albumeilleen yhtye antoi nimiä kuin Masturbaatio ilman käsiä tai Siittiöt sotapolulla.

Oliko kyse tahallisesta provosoinnista? Siihen Jokinen ei osaa vastata. Hän sanoo, että on kirjoittanut aina mistä huvittaa ja pyrkinyt huvittamaan ennen kaikkea itseään. Juntti hän myöntää olevansa edelleen. On hän halunnut silti myös ärsyttää.

”Oli helvetin hauskaa. Tehtiin, mitä haluttiin. Ylilyöntejä tuli helvetisti.”

Varsinkin bändin alkuvuosina hän halusi tietoisesti piikitellä tiukkapipoisiksi kokemiaan punkpiirejä.

– Punkrockista oli tullut niin hirveän tiedostavaa. Kaikki, jotka söivät lihaa tai joivat viinaa, manattiin alimpaan helvettiin. Se oli kamalaa uskonlahkomeininkiä. Me taas halusimme juoda viinaa, harrastaa seksiä ja polttaa tupakkaa, ja haistatettiin pitkät paskat kaikille säännöille.

Olitte tahallanne mauttomia?

– Ehkä. Mutta oli helvetin hauskaa. Tehtiin, mitä haluttiin. Ylilyöntejä tuli tietysti helvetisti.

Nykypäivänä moni Klamydian alkuvuosien kappale olisi tulenarkaa tavaraa. Varsinkin yhtyeen tapa käsitellä vähemmistöjä laulujensa sanoituksissa herättää väistämättä kysymyksiä.

Hän selittää takavuosien sanavalintoja huonolla huumorintajulla ja pistää epäkorrekteja lyriikoitaan kännin piikkiin. Aikakin oli toinen, hän muistuttaa.

– Se oli sitä aikaa. Ennen vanhaan…

Hän muistelee 1990-luvun alkua. Silloin television sketsiohjelmissa naureskeltiin avoimesti saamelaisille, romaneille ja muille vähemmistöille. Sellainen oli ajan tapa.

Kaduttaako?

– No, en tiedä. Ei niitä poiskaan saa. En rupea olemaan mikään Pirkka-Pekka Petelius tai pyytelemään anteeksi mitään, mitä olen tehnyt tai sanonut, hän vastaa.

Jokinen muistuttaa, ettei hänen tarkoituksenaan ole ollut koskaan loukata ketään. Ihonvärillä tai sillä, mitä ihmiset makuuhuoneissaan puuhaavat, ei ole ollut hänelle koskaan mitään merkitystä.

Avarakatseisuus riippuu asiayhteydestä

Kun Vesku Jokiselta kysyy, onko hän avarakatseinen ihminen, sanoo hän vastauksen riippuvan asiayhteydestä. Hän sanoo olevansa arvoiltaan perinteinen suomalainen mies, jolle koti, perhe ja isänmaa ovat elämän valttikortteja.

Moni asia nyky-yhteiskunnassa korpeaa. Hän sanoo, ettei koe olevansa millään muotoa poliittinen henkilö, mutta myöntää olevansa harmissaan siitä tavasta, jolla tätä maata johdetaan. Jokinen sanoo pitävänsä suomalaista verotusjärjestelmää riistämisenä, ja pitävänsä valtaosaa kansanedustajista ja ministereistä itsekkäinä oman edun tavoittelijoita.

''Eihän nykyään tehdä oikein muuta kuin mutistaan. Otettaisiin mallia tuolta Ranskasta. Pitäisi nousta hanakammin päättäjiä vastaan ja pitää vähän meteliä. Huomaisivat, ettei ihan jokaista idioottimaisuutta voi tehdä. Että nostetaan koko ajan veroja ja keksitään kaikkea mahdollisia, että saataisiin ihmisiltä vähätkin tienestit pois.''

– Vesku Jokinen –

Kannatat suoraa toimintaa?

– Mielelläni. Ei se nettikirjoittelu auta mitään. Ketä helvettiä se kiinnostaa? Se kaikki katoaa, kun vetää johdon seinästä. Pitäisi kapinoida ja heilutella niitä päättäjien tuoleja enemmän. Ihan sillain fyysisellä meiningillä. Ei muuta kuin kunnon meteliä ja barrikadit pystyyn.

Porvarisperheen lapsesta tuli punkkari

Vesa Jokinen syntyi vuonna 1970 vaasalaiseen porvarisperheeseen. Äiti oli äidinkielen ja historian opettaja, isä maanmittausinsinööri.

Pian vanhemmat saivat huomata, että Vesalle sattui ja tapahtui. Milloin poika keksi harrastaa kaveriensa kanssa ilmakiväärisotaa, roikkua talvella linja-auton perässä tai räjäyttää naapurin postilaatikon. Välillä poliisiakin tarvittiin paikalle.

Mutta se kaikki oli viatonta, Jokinen tuumaa. Kiltti hän pohjimmiltaan oli, ala-asteen lopullakin luokkansa priimus. Sitten tulivat bänditouhut, omenaviini ja punkmusiikki.

Pian elämään ei mahtunut musiikin lisäksi juuri muuta. Vapaa-aikanaan hän perusti keskikaljan kiskonnan ohessa projektibändejä ja heilui kavereiden kanssa kaupungilla.

Viikonloppuisin Kauppatorin alue muuttui kielipoliittiseksi sotatantereeksi. Alatorilla hoviaan pitivät suomenruotsalaiset, ylätorilla suomensuomalaiset. Kyräilyä oli puolin ja toisin, ja välillä otettiin myös yhteen.

Jokinen muistelee kertaa, kun suomenruotsalaiset pieksivät pari hänen kaveriaan. Kostotoimenpiteet päätettiin tehdä moottorisahan kettinkejä heilutellen. Ehkä silloin meni vähän överiksi, Jokinen myöntää, mutta ainakin saatiin rauha maahan.

Eikä kukaan kuollut, hän lisää.

Olitko häirikkö?

– En mä pahimmasta päästä ollut. Olenhan mä ämmän ylioppilaskin.

"En bra svensson är en död svensson. Voi ristus!"

Klamydia perustettiin vuonna 1988 tämän kellarikopin harmaapäällysteisen oven takana.

Olemme saapuneet Rockwerstaalle, teollisuusalueen keskellä sijaitsevaan viihtyisään kulttuurikeskukseen, jossa toimii nykyisin muun muassa vaasalaisille teineille tarkoitettu musiikkikoulu. Vielä 30 vuotta sitten paikka oli kovin erinäköinen. 1980-luvun lopulla rakennus oli kostea puolihomeinen luola, Jokinen muistelee.

Noista ajoista kertovat enää kattopalkkien ja betoniseinien graffitit. Moni niistä on Jokisen ja hänen bändikavereidensa tekemiä.

– En bra svensson är en död svensson. Voi ristus!

Klamydian levyjä on myyty 700 000 kappaletta

Vesku Jokinen sanoo, ettei koskaan ajatellut, että Klamydiasta tulisi elämäntyö. Bändin oli tarkoitus olla yksi hauskanpitoprojekti muiden joukossa. Ei sen enempää. Siksi he yhtyeen niin tyhmästi nimesivätkin.

Klamydia alkoikin saavuttaa nopeasti suosiota. Ensimmäisen omakustanne-ep:nsä bändi julkaisi vain muutaman kuukauden treenattuaan, ja siitä lähtien albumeita ja singlejä on ilmestynyt tasaisin väliajoin.

Yhtyeen uusin albumi Hiljainen pöytä läheltä orkesteria ilmestyy 21. toukokuuta.

Rockwerstaalla toimii kulttuurikeskus. – 1980-luvun lopulla rakennus oli kostea puolihomeinen luola, Jokinen muistelee.

Jokinen laskeskelee, että kolmessa vuosikymmenessä bändi on tehnyt keikkoja kolmisen tuhatta kappaletta, ja myynyt levyjä noin 700 000 kappaletta.

Se on paljon mieheltä, joka ei omien sanojensa mukaan ymmärrä musiikin teoriasta edelleenkään mitään. Jokinen sanoo kirjoittaneensa kaikki kappaleensa fiilispohjalta. Kitaraa alkeellisesti rämpyttäen ja päälle hyräillen.

Tällä metodilla ovat syntyneet muun muassa sellaiset hittikappaleet kuin Pilke silmäkulmassa, Pohjanmaalla, Pyyntö ja Pienen pojan elämää, joka on kerännyt Spotifyssa lähes kymmenen miljoonaa kuuntelukertaa.

Menestyksen myötä Klamydia sai maineen yhtyeenä, joka ei sylje lasiin. 90-luvulla kokoonpanolla oli muun muassa jopa oma ”hovikeittäjä”, joka toimitti bändille 50- prosenttista pirtua kymmenen litran tonkissa eri puolille Suomea.

Kiertueilla juotiin käytännössä aamusta iltaan.

''Krapula lähti hampaiden pesulla ja sitten taas bileet pystyyn.''

– Vesku Jokinen –

Vuonna 2012 homma riistäytyi käsistä. Jokinen oli Lapualla heitetyn keikan alkaessa niin sekaisin, ettei muistanut kappaleiden sanoista mitään ja tippui kolmen kappaleen jälkeen lavalta.

Örvellys nousi valtakunnalliseksi uutisaiheeksi, ja Jokisen keikkakuntoa pohdittiin lehtien palstoilla usean päivän ajan.

Ilta-Sanomille hän myönsi olevansa alkoholisti ja tarvitsevansa apua. Jokinen nauraa ja sanoo, ettei hänellä ole ollut missään vaiheessa alkoholiongelmaa, eikä edes muista antaneensa kyseistä lausuntoa. ”Selvistelijä” hän ei ole edelleenkään.

– Varmaan krapulamorkkiksessa sivulauseessa tuli noin sanottua, Jokinen arvuuttelee.

Hänen mielestään asiassa tehtiin kärpäsestä härkänen. Yhtye oli soittanut ennen Lapualla sattunutta mokaa yli 2 000 onnistunutta keikka. Ei niistä kukaan kirjoittanut. Lisäksi bändi myös korvasi pieleen mennen esityksen myöhemmin, Jokinen huomauttaa.

– Mokaapa jotakin, niin pääset otsikoihin, hän tuhahtaa.

Arki on avantouintia, ruuanlaittoa ja veneilyä

Päädymme Hietasaaren rantamaisemiin. Paikka on Jokiselle tuttu. Hän kuuluu avantouintiseura Vaasan pingviineihin, ja on käynyt kastautumassa avannossa talvisin kymmenen vuoden ajan.

Kotona hän paljastaa olevansa puuhastelija. Laittelee ruokaa ja kunnostaa puoli vuotta sitten hankittua omakotitaloa. Alakerrasta löytyy verstas sorveineen ja nauhahiomakoneineen. Kesäisin veneillään perheen kanssa.

Perhe on Jokiselle tärkeä. Hän on teini-ikäisen pojan isä. Uusioperheeseen kuuluu myös viisivuotias tytärpuoli.

"Ei mulla olisi elämän tarkoitusta ilman jälkikasvua."

Jos pohjanmaalaisuus hänessä jollain tavalla näkyy, niin periksiantamattomuutena ja jääräpäisyytenä. Juroksi Jokinen ei itseään kutsuisi. Hän sanoo olevansa kotioloissa pikemminkin herkkis. Ei silti mikään yleisvollottaja. Kyynelkanavat aukeavat erityisesti lapsista puhuttaessa. Ja veteraaneista.

Hän sanoo, että hänen sisällään asuu kaksi eri persoonaa. On Klamydian Vesku, joka nousee lavalle lesoilemaan. Sitten on perheenisä Vesa Jokinen, joka menee kotiin ja koittaa pitää lapsistaan huolta. Parhaansa mukaan.

Pystytkö sanomaan rakastan?

– Pystyn. Ei se ole ongelma.

Sanotko?

– Sanon. Ei mulla olisi elämän tarkoitusta ilman jälkikasvua.

Vesku Jokinen

  • Syntyi: 17.2.1970 Vaasassa.

  • Asuu: Vaasassa.

  • Perhe: Kihloissa. Perheeseen kuuluu poika ja tytär.

  • Ajankohtaista: Klamy­dian uusi levy Hiljainen pöytä läheltä orkesteria ilmestyy suoratoistona, kasettina ja tupla-cd:nä toukokuun 21. päivä. Live-striimikeikka pe 28.5.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »