Vaikka synnytystä pidetään luonnollisena asiana, se ei silti ole jokapäiväinen arkinen askare. Kukaan ei halua olla sillä hetkellä yksin huolten ja omien tuntemustensa kanssa. Pääsyä ammattilaisten seurantaan ei pitäisi joutua anelemaan.

Viime viikolla Helsingin Sanomat uutisoi espoolaisesta äidistä, jonka vauva oli kuollut kohtuun aivan raskauden viime hetkillä.

Synnytys oli käynnistetty aamulla, minkä jälkeen äiti lähetettiin sairaalasta kotiin odottamaan. Seuraavana aamuna todettiin, että vauvan sydän ei enää lyö. Surullisinta uutisessa on se, että huolestunut äiti ehti siinä välissä soittaa useita kertoja sairaalaan.

HUS ei voi kommentoida yksittäiselle ihmiselle sattunutta tapausta suoraan. Uutisen mukaan äidillä oli kovia kipuja, eikä hän tuntenut lapsen liikkeitä. Sairaalasta kuitenkin sanottiin useaan otteeseen, ettei mitään hätää ole, eikä sairaalassa ole tilaa.

Äidillä ei ollut huoleensa muuta ”faktaa” kuin oma tuntemus. Puhelimessa tätä tunnetta ei otettu todesta. Onko ongelma juurikin tunne? Mutta mihin muuhun arvion voi perustaa kuin tunteeseen, jos synnyttäjä on huolissaan kaukana kotona?

Raskaus ei ole sairaus. Silti komplikaatioita tapahtuu, lapsen tai äidin tai molempien terveys tai henki voivat olla vaarassa. Tilastojen mukaan synnyttäminen on Suomessa turvallista. Lapsikuolleisuus on maailman pienimmästä päästä ja pienentynyt entisestään 2000-luvulla. Mutta se johtuu pitkälti siitä, että Suomessa synnytetään synnytyssairaaloissa ammattilaisten valvonnassa.

On yleistä, että synnyttäjiä lähetetään kotiin odottamaan kohdunsuun kypsymistä. Mallia pidetään turvallisena ja sitä se useimmiten varmasti onkin. Tilastoihin voi aina vedota. Mutta, jos ja kun äiti päätetään lähettää kilometrien päähän kotiin odottaman synnytyksen alkamista, käytössä on vain äidin tuntemus omasta tai vauvan voinnista. Sairaalan henkilökunta voi tehdä arvionsa hoidon tarpeesta vain puhelimen ja tuon äidin oman tuntemuksen perusteella.

Tiedämme, että jokainen meistä reagoi huoleen eri tavoin, toiset vahvemmin kuin toiset. Hädän hetkellä ihmisen kyky vaatia apua ja hoitoa vaihtelee. En haluaisi olla se ihminen, joka puhelimessa arvioi tuntemuksen ja huolen vakavuutta.

Uutisen jälkeen useat naiset ovat kertoneet siitä, miten he ovat joutuneet useaan otteeseen pyytämään, että pääsisivät kotoa synnytyssairaalaan ammattilaisten tarkkailuun. Useimmiten huoli on onneksi turha, mutta kyse ei ole pelkästään äidin ja lapsen terveydestä. Ihan yhtä tärkeää on synnyttävien naisten tunne siitä, että he ovat turvassa ja ammattilaisten käsissä.