Mitä järkeä on kolme tonnia painavassa sähköautossa? Hyötysuhde on huono, jos vain kaksi prosenttia energiasta menee kuorman liikutteluun
Heikon hyötysuhteen lisäksi painavista sähköautoista aiheutuu myös kustannuksia – muillekin kuin pelkästään auton omistajalle. Tiet kuluvat aiempaa enemmän – ja se jos joku on asia, mihin Suomessa ei olisi enää varaa, kirjoittaa Vesa Eskola.
3 500 kiloa, se on tunnetusti suurin sallittu ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän paino, mitä B-kortilla saa ajaa. Ja moni on sillä pärjännyt ihan hyvin, mutta sähköautojen – ja etenkin isojen sähköisten katumaastureiden – myötä tuo pitkään hyväksi koettu raja on alkanut paukkua. Monessa maassa rajaa on hinattu jo ylöspäin, ja nyt myös Suomessa auto- ja liikennetoimittajat ovat mukana keskustelussa, jossa käydään läpi muutostarvetta Suomessa.
Keskustelu on aina hyvästä, sillä eihän se voi niinkään olla, ettei B-kortilla saisi enää ajaa kaikkia henkilöautoja. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä tai ainakaan tiedosta oman autonsa painoa.
Mutta samalla on pakko todeta, että kyllä autojen valmistuksessa on menty jossain pieleen, jos henkilöautoksi luokiteltava menopeli painaa jo yli kolme tonnia. Sellaisiakin on. Uusi Volvo EX90:kin jää vain karvan alle.
”Riittävä toimintamatka sähköautossa on tietysti tärkeä asia, ja akuthan painavat – mutta mikä on kohtuullista?”
Fysiikan lait ovat kuitenkin samat, kulkeepa auto sitten sähköllä tai bensalla. Isompi massa tarkoittaa kalliimpia jousitusrakenteita ja jarruja, eikä painava auto tunnetusti pysähdy talviliukkailla ihan tuosta vaan. Lisäksi kolaritilanteessa painava auto tekee isompaa vahinkoa kuin kevyempi.
Ja voihan asiaa lähestyä myös sellaisen fysiikan lain kuin energiatehokkuuden kulmasta – ja ei, emme puhu nyt moottorin hyötysuhteesta tai auton kuluttaman energian vihreydestä. Puhutaan hyötykuormasta. Ja hyötykuormasta nimenomaan siinä mielessä, miten iso osa auton kuluttamasta energiasta menee oikeasti hyötykäyttöön, eli sen matkustajien ja kyydissä olevien tavaroiden kuljettamiseen.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tasan kolme tonnia painava iso sähköinen katumaasturi. Sitä ajaa hento ja pieni espoolainen kotiäiti, joka painaa 55 kiloa. Auton kuluttamasta energiasta siis 1,83 prosenttia menee tuon kotiäidin liikuttamiseen – tai jos mukana on vähän ostoksia ja jumppakassi, noin kaksi prosenttia. Loput menee pelkän auton massan liikutteluun. Tätä voi pohtia aina kun autoa jarruttaa ja taas kiihdyttää. Harva tosin pohtii.
Heikon hyötysuhteen lisäksi painavista sähköautoista aiheutuu myös kustannuksia – muillekin kuin pelkästään auton omistajalle. Tiet kuluvat aiempaa enemmän – ja se jos joku on asia, mihin Suomessa ei olisi enää varaa. Muun muassa tätä asiaa voi pohtia, kun marssii seuraavan kerran autokaupoille. Riittävä toimintamatka sähköautossa on tietysti tärkeä asia, ja akuthan painavat – mutta mikä on kohtuullista?
