Tässä on Ranskan pikku-Venetsia! Koe Alppien hurmaava kanavakaupunki Annecy luontoretkineen

Seisomme pilven reunalla. Se lipuu edestämme kuin pumpuli kohti ­vehreää laaksoa, jonka rinteessä nököttää kuusia. Niiden takana jylhä­reunainen vuorten jono siintää horisontissa sinisen monissa sävyissä kuin elokuvalavaste. Kun tarkentaa katsetta, joukosta erottuu Mont Blancin luminen huippu. Päätä kääntämällä eteen avautuu vielä panoraama­maisema 1 600 metriä alempana sijaitseviin kyliin.

Hetken tuntuu siltä, että juuri tässä aika pysähtyy.

Olemme Semnozin vuorella, Crêt de Châtillonin huipul­­la. Paikka sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä ranskalaisen alppikaupunki Annecyn kuhisevasta keskustasta. Sitä on vaikea uskoa, niin helposti kaupungista pystyy siirtymään vuorille vaeltamaan tai vaikka hiihtämään.

Jatkamme matkaa pilven läpi polkua pitkin, ja korviin kantautuu kilkatusta. Pian edessä laiduntaa lehmiä metalli­kellot kaulassaan. Muita ääniä täällä ei sitten kuulukaan, ellei tuulen huminaa lasketa.

Tiellä matkalla Semnozin vuorelle voi ihastella vuorijonoja.

Lehmät kuuluvat Aymonierin perheelle, joka on ­pitänyt maitotilaa Semnozilla jo satakunta vuotta. Vasikka vaatii navetassa syötävää – pihalla nainen huikkaa ”tullaan ­tullaan” ja katoaa sisään heinäkasa sylissään. Viereisessä talossa ruokitaan matkailijoitakin. Tiskiltä saa tilan juustoja, kuten perinteikästä tommea ja puolipehmeää reblochonia. Vähän kauempana Refuge du Semnoz -ravintolassa retkeilijät nauttivat tartifletteä, perinteistä juustoperunapaistosta.

Jatkamme kävelyä Crêt de l’Aiglen nyppylältä, ja nousu tuntuu niin lihaksissa kuin keuhkoissa. Hiki puskee ohimoille.

Vierellemme saapuu retkeilijä rinkka selässä ja sauvat käsissä. Jean-Pierre Michon on vaeltanut täällä jo kolmatta päivää. Hän patikoi Annecyn seudulla usein, niin kutsutulla marche afghane -tekniikalla. Siinä hengitys rytmitetään askeliin keuhkojen vahvistamiseksi niin, että voi kävellä mahdollisimman pitkään hengästymättä.

Michon on valloittanut Mont Blancin kerran ja käy Semnozilla kaikkina vuodenaikoina. Talvella lumi peittää maiseman, keväällä murmelit kurkistavat hangesta, kesällä luonto rönsyilee ja syksyllä on kaunis ruska, hän kuvailee.

”Ranskalainen matkakirjailija Sylvain Tesson on sanonut, että Ranska on paratiisi, jonka asukkaat kuvittelevat elävänsä helvetissä”, Michon kertoo ja nauraa. ”Meidän pitäisi katsoa useammin ympärillemme.”

Bar Mariuksen rantaterassilta avautuu viiden tähden luksusmaisemat Annecyjärvelle.

Suuret matkailijavirrat eivät ole vielä löytäneet Annecyyn, vaikka se on Sveitsin Alppeja edullisempi ja helposti tavoitettavissa. Genevestä sinne pääsee autolla kolmessa vartissa tai junalla 1,5 tunnissa. Lyonista Annecyyn matkaa parissa tunnissa, Pariisista alle neljässä.

Tavallaan tätä Ranskan Alppien salaisuutta haluaisi varjella itsekin. Niin taianomainen tunnelma Annecy­järvellä on.

Annecyä kutsutaan Ranskan Venetsiaksi, koska sen vanhaakaupunkia halkovat kauniisti Thioujoen kanavat.

Lähdemme veneretkelle vanhan­kaupungin kupeesta, Thioujoen kanavassa. Taakse jäävät joenvarren pittoreskit kujat ja Annecyn linnan tornit, joista vanhin on 1100-luvulta.

Sillan takana pilkottaa joen kahteen suuntaan jakava Palais de l’Îlen linnake, joka on entinen vankila, nykyisin museo. Viereisen puiston toisella puolella näkyy Rakastavaisten silta, Pont des Amours. Se on tuttu monille ihmisille ympäri ­maailman valokuvasta: lemmensilta on ikuistettu yhteen Windowsin klassisista näytönsäästäjistä.

Ei ihme, että Annecyä kutsutaan Ranskan Venetsiaksi. Mutta alueen suurin vesinähtävyys on vasta edessä, kun vene lipuu keskelle kristallinkirkasta, turkoosia Annecyjärveä. Se on iso vesistö, kooltaan noin 250 neliökilometriä.

Tunnin risteilyn aikana ihailemme jylhinä ja vehreinä kohoavia vuoria sekä muita näkyjä: alppitaloja, metsän siimeksestä pilkottavaa uusgoottilaista Menthon-Saint-Bernardin linnaa ja art deco -hotelli Palace de Menthonia. Kanssa­matkailijat veneessä bongaavat innolla yhä uusia paikkoja. Tuolla on suojeltua kaislarannikkoa ja kas, hiekkaranta. Tämä linna on Château de Duingt! Ranta­terasseja, lintuparvia ja sympaattisia kyliä vilisee ohitse enemmän kuin ehtii rekisteröidä. Järven toisessa päässä näkyy liikettä korkealla vuorten luona. Varjoliitäjät valloittavat taivasta.

Annecyjärven rannalla on hauskoja lepopaikkoja, joihin voi kahlata istuskelemaan.

Rannalla hyppäämme sähköpyörän selkään ja ajamme järvenreunaa siistiä pyörätietä pitkin. Kaupunkipyörillä saa ajaa puoli tuntia ilmaiseksi, ja pidemmäksi ajaksi fillarin voi vuokrata keskustan fillariyrityksistä ja hotelleista.

Tuuli humisee korvissa, ja lehtipuiden varjostamalla rantatiellä vuorimaisema järven ympärillä näyttää aina vain epätodellisemmalta. Onpa hurmaavaa!

Järven voi pyöräillä kokonaan ympäri, mutta välillä tekee mieli pysähtyä veden äärelle. Rantaan voi tuoda mukanaan piknikherkutkin, vaikka Granny Smith -vegaaniravintolasta (lounas 10-15 euroa). Tai voi istahtaa istua Brasserie Irman maisematerassille aterialle. Tarjolla on esimerkiksi järvestä nostettua nieriää, quenelle-haukipullia tai voissa paistettua kurnusimppua (10–30 euroa). Irma kuuluu maineikkaan, edesmenneen kokin Paul Bocusen ravintoloihin. Se sai nimensä hänen äidiltään, joka oli Annecystä kotoisin.

Annecyn Marmillon-leipomon omenapiirakka on suosittu herkku.

Ruoka on erinomainen syy tulla Annecyyn. retkeilyn vastapainoksi voi vetää vaikkapa perinteiset fondue- tai raclette-juustoherkkujen överit tunnelmallisessa L’Étage-­ravintolassa.

Modernimmallekin ruualle täällä kannattaa varata aikaa. Noin 130 000 asukkaan kaupungissa on muutama Michelin-­tähtiravintolakin. Niiden laadukkaat menyyt maksavat joitakin satoja euroja. Osa näissä paikoissa kouliintuneista kokeista on perustanut Annecyyn omia bistrojaan ja viinibaarejaan.

Niin ovat tehneet esimerkiksi l’Esquisse-­tähtiravintolan entinen kokki John Guillot sekä hänen kumppaninsa Eva ­Filippini. Heidän Thioujoen varrella sijaitsevasta Racines-­bistrostaan saa kekseliästä ranskalaista ruokaa ja alkuviinejä. Aterioiden esillepano on ensi­luokkaista, ja alkupalaksi tarjoillaan kevyt amuse-bouche, kahvin kera taas lusikallinen makeaa.

L’Étage-ravintola tarjoaa ihania raclette- ja fondue-aterioita.

Kaupungin sympaattisimpia ja edullisimpia tähti­ravintoloita on La Rotonde des Trésoms. Sen keittiössä Eric Prowalski yhdistää entisen kotiseutunsa Arcachonin lahden ruokakulttuuria nykyisen kotinsa Annecyn makuihin.

Rotonden lounas- ja illallismenyy on kala- ja äyriäispainotteinen, myös kasvis­menyy on tarjolla. Tunnelma ravintolassa on yhtä lämmin kuin sen yhteydessä toimivassa neljän tähden ja vihreiden arvojen Les Trésoms -alppihotellissa. Paikan baarin nojatuoleihin on ihana upota ateriaa sulattelemaan.

”Järvi lohduttaa minua. Uin siinä joka sunnuntai meditointini jälkeen, vuodenajasta riippumatta. Haluan, että ravintolassani on yhtä kotoisaa kuin minulla on tällä seudulla”, Prowalski kertoo.

Les Trésoms -hotellissa nautitaan sekä ruuista että ihanista maisemista.

Kuinka ihanaa on avata aamulla hotellihuoneen ikkunaverhot ja nauttia maisemasta. Les Trésoms -hotellin järvenpuoleisten huoneiden ikkunasta näkyy paitsi tyyni vedenpinta myös oikealla kohoavat vuoret, joiden takaa aurinko nousee.

Vaikka kaupunki on melkein vieressä, sen äänet eivät kantaudu tänne asti. Hotellin terassilta avautuvat näkymät myös puutarhaan, ulkouima-altaalle ja spa-hoitolaan. Sen hieronnoissa, pikku hammamissa tai pore­ammeessa saa vuoristopatikoinneilla kipeytyneet lihakset taas rennoiksi.

Les Trésoms -hotellin spa-hoitolan hieronnat ovat ihanaa vastapainoa patikoinnille.

Mieli Annecyssä rentoutuu muutenkin. Huomaamme sen, kun kävelemme luontopolkua Saint-Joriozissa suojelu­alueella, jolla on huvittava nimi: Marais de l’Enfer eli Helvetin suo.

Istahdamme laiturin nokkaan ja hiljennymme luonnon äärellä. Ohi lennähtelee rytikerttusia, ja järvellä uiskentelevat taivaanvuohet, tukkasotkat ja silkkiuikut.

Tämä suo on koti majaville, noin 150 eri lintulajille, 3 000 eri kasville, yhdeksälle eri lepakkolajille, lukemattomille ­nilviäisille... Natura 2000 -alueen keskellä on yksi pieni ranta, josta saa myös halutessaan pulahtaa järveen.

Annecyn linnan lähellä on näköalatasanteita, joista avautuu viehättäviä maisemia.

Hetkinen. Täällä sen pitäisi olla, mutta mitään ei näy. Järven toisella puolella, Talloiresin kylän hujakoilla, on piilossa luontokohde. Sinne vaeltaminen ei ole vaikeaa, jos vain ensin löytää oikealle polulle.

On kysyttävä neuvoa paikallisilta, jotta parkkipaikka löytyy. Paikat on täällä merkitty niin huomaamattomin tienviitoin, että usein kannattaa vilkaista kaupungin ilmaisen, vaellus­reittien tietoja kokoavan ViAnnecy-sovelluksen ohjeita. Halutessaan siitä saa avuksi vaikka ääniopastuksenkin.

Tiheässä metsässä kulkevalla polulla oksat rutisevat jalkojen alla, sitten reitti muuttuu. Äkkiä se on täynnä vaaleita, sileiksi hioutuneita kiviä, kuin maasta törröttäviä hampaita.

Kalliojyrkänteen reunalla alkaa vähän heikottaa. On tartuttava turvakaiteeseen. Nousemme ja laskeudumme kallioon louhittua polkua pitkin kohti sihisevää ääntä. Polun päässä avautuu näkymä jyrkkään, 60-metriseeen Cascade d’Angon -vesiputous, joka solisee vuorten välissä. Toisessa päässä pilkottaa turkoosi järvi kuin kangastus.

Unikuvalta näyttää myös pienen ajomatkan päässä sijaitsevan Bar Mariuksen rantaterassi, joka on taannoin äänestetty yhdeksi maailman kauneimmista hotelliterasseista. Aallot puskevat järven rantaan, purjevene lipuu ohi ja tarjoilija kantaa cocktaileja pöytiin ja sohville.

Terassi kuuluu viiden tähden L’Auberge du Père Bise -hotellille, mutta siitä pääsee nauttimaan, vaikkei majoittuisikaan tässä paikassa. Marius Barin terassilta tai läheisestä, huolettomammasta Guinguette des Cassines -rantabaarista voi ihailla auringonlaskua varpaat vedessä.

Yhtenä iltana näkymistä on puolestaan pakko nauttia menemällä niin korkealle kuin vain autolla täällä pääsee.

Coline Galeran ja Emilie Savoyen päiväretki Annecyssä huipentui Col de la Forclazin näköala­tasanteelle auringon­laskun aikaan.

Tie mutkittelee vuorenrinnettä, ja korvat menevät lukkoon. Perillä 1 147 metrin korkeudessa odottaa Col de la Forclazin huippu. Henki melkein salpautuu. Täältä näkee koko järven maisemineen. Tuolla pilkottaa Annecyn kaupunki. Aurinko laskee vastapäisten vuorten taakse, taivas taittuu oranssista pinkiksi. Vielä hetki, ja sitten kyliin syttyvät valot.

Istahdamme pienelle lautatasanteelle rinteessä ja kaivelemme piknikkoria. Viini lorisee lasiin, kun ihailemme näkymiä. Hetken päästä varjoliitäjä kaartaa pienen matkan päässä ohitsemme kohti järveä kuin kiireetön kotka.

Annecyn näkymissä yhdistyvät monin paikoin sekä vedet että vuoret.

Matka

Annecyyn pääsee junalla Genevestä, Pariisista, Lyonista ja Milanosta. Seudulla voi liikkua sähkö­pyörällä, autolla ja jalan. Takseja on melko vähän. Matkailutietoa: en.lac-annecy.com.

Patikointia

Annecyjärven seudulla on lukuisia helpoiksi luokiteltuja (vihreitä), keskivaikeita (sinisiä) sekä vaikeita (punaisia) vaellus- ja patikointi­reittejä. Ilmaisessa ja myös englanninkielisessä ­ViAnnecy-sovelluksessa on noin 50 reittiä, joista voi valita sopivat keston, vaativuuden sekä lähtö- ja paluupaikan mukaan.

Suojellun Roc de Chère -metsän ja Angonin vesiputous­reitit ovat helppoja. Usean päivän patikointejakin löytyy. Suosituimpia kohteita ovat Semnozin, Veyrierin ja Parmelanin vuoret. La Tournetten huippu on korkein (2 351 metriä).