Kärsivätkö koivet kesäreissussa? – Näin vältät kivuliaat rakot – Viisi vinkkiä ehkäisyyn ja hoitoon

1. Tunnista altistavat tekijät

Kun jalan iho venyy toistuvasti liikaa ja siihen kohdistuu painetta, ihon uloimmassa kerroksessa syntyy mikrorepeämiä. Hankauksen jatkuessa mikrorepeämät lisääntyvät, yhtyvät toisiinsa ja muodostavat nesteellä täyttyvän rakon.

Ihotyyppi vaikuttaa rakkojen syntyyn merkittävästi. Perimä määrää, kuinka paljon venytystä iho kestää. Voimakasta venytystä kestävään ihoon ei synny helposti rakkoja toisin kuin alhaista venytystä kestävään ihoon. Jalan hikoilu edistää rakon syntyä.

Ihon venymistä lisää jalkaterän luiden liike kävelyn ja juoksun aikana. Mitä enemmän luut liikkuvat, sitä korkeampi kitkakerroin on ja sitä enemmän iho venyy.

Useimmiten rakkoja on kantapäässä, mutta niitä voi tulla myös jalkapohjiin, päkiöihin ja varpaisiin sekä muualle jalkoihin. Rakkoja on kaikenikäisillä ihmisillä lapsista vanhuksiin.

2. Säilytä jalkineet oikein

Mikäli aiemmin hyvät kengät alkavat yhtäkkiä hangata, kyse voi olla esimerkiksi siitä, että kenkä on mennyt talvisäilössä linttaan tai muuttanut muuten muotoaan. Pienikin muutos kengässä voi aiheuttaa hankausta. Jotta näin ei kävisi, kengät tulisi säilyttää suhteellisen ilmavasti, eikä niitä pitäisi kasata päällekkäin. Tosin ajan saatossa kengän kuin kengän materiaali kuluu, jolloin se ei välttämättä enää hengitä kuten aiemmin. Tällöin jalka kostuu ja hikoilee herkemmin, mikä altistaa rakoille.

Kannattaa myös muistaa, että jalka muuttuu läpi elämän. Pelkästään tämän takia vanhat kengät voivat alkaa yllättäen hangata.

3. Suojaa ja pidä puhtaana

Itsehoidossa tärkeintä on rakon suojaaminen. Siihen kannattaa käyttää rakkolaastaria tai haavanhoitotuotteita. Suojattu iho paranee normaalisti, ja suoja vähentää kipua. Rakkolaastaria kannattaa pitää niin kauan, että uusi iho ennättää muodostua.

Tavallinen laastari toimii vain ensiapuna, sillä se ei suojaa riittävästi. Se ei myöskään pidä ihoa puhtaana rakkolaastarin tavoin.

Jos rakko on kivulias ja haittaa liikkumista, sen voi puhkaista. Turvallisinta on, että puhkaisun hoitaa terveydenhoitaja tai jalkaterapeutti. Jos puhkaisee rakon itse, se voi herkästi tulehtua. Jalkojen infektioriski on suuri etenkin diabetesta ja reumaa sairastavilla.

Mikäli rakko puhkeaa itsestään, se pitää puhdistaa ja suojata hyvin. Jos rakkoalueelle ilmaantuu tulehduksen merkkejä, kuten punoitusta, turvotusta tai kipua, on syytä mennä lääkäriin.

4. Käytä oikean kokoisia kenkiä

Rakkojen ehkäisyssä kaiken a ja o ovat oikean kokoiset jalkineet. Se tarkoittaa, että ne ovat riittävän pitkät ja leveät. Kengännumeroa ei kannata tuijottaa. Se vaihtelee eri valmistajilla suuresti. Myös jalan muuttuminen ajan myötä vaikuttaa kengännumeroon. Se pysyy harvalla aikuisella samana läpi elämän. Tyypillistä hankauskohtaa jalassa voi tarvittaessa suojata vaseliinilla, lanoliinivoiteella tai rakonestopuikolla. Ne vähentävät kitkaa.

Uudet kengät kannattaa ”ajaa sisään” ennen varsinaista käyttöä. Tämä tarkoittaa, että aluksi niitä käytetään erilaisilla alustoilla vain puolisen tuntia kerrallaan. Vasta sitten lähdetään lenkille tai muihin rientoihin, joissa kengät ovat pitkään jalassa.

Myös sukan tulee olla sopivan kokoinen. Liian pienissä sukissa rakkojen riski kasvaa. Materiaalina kannattaa suosia hengittävää keino- tai luonnonkuitua.

Sukkaa olisi fiksua käyttää kaikissa muissa kengissä kuin sandaaleissa. Pelkkä sukkakin suojaa rakoilta. Sandaaleissa pitää muistaa suojata iho aurinkovoiteella. Jalkaterät palavat helposti.

5. Rasvaa jalat

Rakkoja ehkäistään myös rasvaamalla jalat säännöllisesti. Silloin iho on joustavampi ja vastustuskykyisempi. Voiteessa olennaisinta on, että se on riittävän rasvaista. Rasvapitoisuus saisi olla ainakin 30–60 prosenttia tarpeen mukaan.

Jos rakkoja syntyy hyvästä itsehoidosta huolimatta jatkuvasti, kannattaa hakeutua jalkaterapeutin vastaanotolle. Joskus ongelman syy voi olla esimerkiksi jalan virheasento. Silloin jalkaterän toiminnallisesta harjoittelusta voi olla apua. Ammattilaisen kanssa voidaan kokeilla myös jalkoihin puettavia suojia, jotka jakavat painetta kuormitusalueilla. Jalkaterapeutti voi myös tarvittaessa poistaa pitkäaikaisesta mekaanisesta rasituksesta syntyneet kovettumat.

Asiantuntija: jalkaterapian tutkintovastaava Elina Wasenius, Metropolia ammattikorkeakoulu