Image

Debatti: "Suuret kaupungit tarvitsevat lisää kaupunkimetsää, mutta rakentamisen trendit pilaavat vihreän lähiluonnon"

Debatti: "Suuret kaupungit tarvitsevat lisää kaupunkimetsää, mutta rakentamisen trendit pilaavat vihreän lähiluonnon"
Mitä meidän pitäisi ajatella tiiviin kaupunkirakentamisen ja lähiluonnon välisestä suhteesta? Pyysimme aiheesta puheevuorot. Osmo Soininvaara, Timo Aro ja Shadia Rask kommentoivat.
Julkaistu: 18.10.2021

Timo Aro, MDI:n johtava asiantuntija, sitoutumaton vihreiden valtuustoryhmässä Porissa

Luonto ja luontoon liittyvät määreet nousevat kärkeen, kun kunnilta kysytään niiden tärkeimpiä valttikortteja. Vastaukset ovat hellyttävän samanlaisia. Luonto-orientaatio korostuu kaiken kokoisissa kunnissa.

Suuret kaupungit eivät ole poikkeus sääntöön.

Kaupunkimetsät, puistot, viheralueet ja viherkäytävät ovat kiinteä osa kaupunkien elinvoimaa ja hyvinvointia.

Kaupunkimetsät sijaitsevat kaupunkiasutuksen sisällä tai läheisyydessä. Luonto tulee lähelle omaa kotia. Luontoon kiinnytään ja luontoa suojellaan tarvittaessa. Kaupunkimetsät toimivat urbaanissa ympäristössä henkireikinä, hyvinvoinnin ja terveyden lähteinä.

"Asumisen, maankäytön, liikenteen ja palvelujen keskittävä rakentaminen pikemminkin säästää kuin uhkaa viheralueita."
Timo Aro

Jokainen käynti skutsissa vähentää tutkitusti stressitasoa.

Rakentamisen trendit eivät pilaa eivätkä ole uhka kaupunkimetsille, jos trendeillä tarkoitetaan tiiviimpää, tehokkaampaa ja korkeampaa rakentamista solmupisteisiin. Asumisen, maankäytön, liikenteen ja palvelujen keskittävä rakentaminen pikemminkin säästää kuin uhkaa viheralueita.

Kirjailija Risto Isomäki on kiteyttänyt osuvasti paradoksin urbaanin ja tiheän asutuksen sekä harvan asutuksen ja metsien osalta. Isomäen mukaan pääkaupunkiseudulta poistuessa joutuu menemään Venäjälle, Viroon tai Lapin kansallispuistoihin asti ennen kuin vastaan tulee samankokoisia tai yhtä paljon vanhoja ja järeitä puita sisältäviä metsäalueita.

Koko maan kuutiomääriltään suurimmat ja uljaimmat puut kasvavat kaupunkimetsissä, ja niiden tulevaisuusennuste on hyvä.

Suojellut kaupunkimetsät ovat järeytensä, arvokkuutensa ja monimuotoisuutensa osalta hienoja esimerkkejä siitä, millaisia Suomen metsät voisivat olla vaihtoehtona taloudellisen edun riivaamille puupeltojen istutuksille.

Shadia Rask, THL:n tutkimuspäällikkö

Koronapandemia on nostanut ihmisten stressitasoja maailmanlaajuisesti. Samalla stressinhallinta on yhä tärkeämpää, sillä pitkittynyt stressi lisää alttiutta sairastua.

Erilaiset viheralueet ovat monen kaupunkilaisen stressin lievittäjä. Jo yksittäiset luontokokemukset voivat tutkitusti vähentää stressiä ja lisätä voimavaroja. Myös THL on tutkinut luontolähtöistä hyvinvointia, kuten Green Care -toimintaa. Sen ideana on lisätä ihmisten hyvinvointia luontoympäristössä tapahtuvan ammatillisen toiminnan kautta. Luonto itsessään elvyttää, mutta hyvää tuottaa myös yhdessä oleminen ja tekeminen luonnossa.

"Lähiluontoa pilaa paitsi rakentamisen trendit, myös ihmisten piittaamattomuus. Korona lisää stressiä täälläkin, kun hylätyt kasvomaskit ärsyttävät ja likaavat maisemaa."
Shadia Rask

Hyvinvointivaikutuksista huolimatta kaupunkimetsät ovat uhan alla. Kaupungistumisen megatrendi kasvattaa asukaslukuja. Kohtuuhintaisia kaupunkikoteja pitäisi jatkuvasti rakentaa lisää – jonnekin. Kaupunkikotien ja -metsän välinen kamppailu näyttäytyy nollasummapelinä. Toisaalta hyvinvointia voi tuottaa paitsi metsästä ammennettu voima, myös urbaani viherrakentaminen esimerkiksi katoilla ja seinissä.

Lenkki keskuspuistossa paljastaa, että lähiluontoa pilaa paitsi rakentamisen trendit, myös ihmisten piittaamattomuus. Korona lisää stressiä täälläkin, kun hylätyt kasvomaskit ärsyttävät ja likaavat maisemaa.

Suurilla kaupungeilla ei ole tarpeita, mutta sen asukkaat tarvitsevat sekä koteja että lähiluontoa. Perustuslaissa todetaan olennainen: julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Osmo Soininvaara, tietokirjailija ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Helsingissä

Urbaanin asumisen arvo on noussut kaikkialla. Halutaan kaupunkimaisia palveluja, ja niiden menestys edellyttää suurta väen tiheyttä. Tämä näkyy asumisen hinnoissa jopa niin, että jos johonkin lähiöön rakennetaan lisää, pian siellä asuntojen arvo on noussut, koska kaikki toimii paremmin.

Tiivistäminen kannattaa, mutta siinä ovat silloin viheralueet vaarassa.

Minun kaupunkirakenteeni on tiivis mutta harva. Mitä rakennetaan, rakennetaan tiiviisti, mutta väliin jätetään kunnon viheralueita.

Pitäisikö viheralueiden olla metsää niin kuin Keskuspuistossa vai hoidettua puistoa niin kuin Kaivopuistossa?

"Parasta olisi rakentaa umpikortteleita ja tehdä lähiluonto niiden sisälle, niin kuin on tehty Berliinissä."
Osmo Soininvaara

Molempia tarvitaan. Luonnontilainen metsä ei toimi, jos käyttäjiä on paljon. Kaupunkimetsät ovat suomalainen ylellisyys. Kaivopuisto ja Kaisaniemenpuisto ovat kuitenkin hyviä sellaisina kuin ovat.

Jos luonto voisi käydä kauppaa, se myisi joka ikisen metsäläntin Helsingissä ja ostaisi rahoilla sata kertaa isommat alat jostain maakunnista valkoselkätikan elää ja iloita. Luonto ei tarvitse kaupunkimetsiä, vaan ihmiset tarvitsevat.

On tosin sanottu, että metsiä pitää suojella kaupungeissa, koska muualla ei ole metsiä. On vain luonnon kannalta köyhiä puupeltoja. Siitä osoituksena ihmisarka liito­-­orava on paennut kaupunkeihin.

Tätä asiantilaa ei voi oikein hyväksyä.

Entä lähiluonto? Parasta olisi rakentaa umpikortteleita ja tehdä lähiluonto niiden sisälle, niin kuin on tehty Berliinissä. Pihoilla on siis oltava oma lapsille turvallinen pieni puisto, ei parkkipaikkoja.

Debattipalstalla Imagen vakituiset debatistit ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen.

Kommentoi »