Rakastan vaimoani ja haluan näyttää sen myös somessa – Siksi minua nimitellään

The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Muutama sunnuntai sitten ajoin vaimoni kanssa kotiin. Auringonvalo osui hänen kasvoihinsa kauniisti. Otin kuvan ja julkaisin sen hetken kuluttua Instagramissa hymyilevien, sydänsilmäisten miesemojien kera.

Toimin niin, koska rakastan häntä. Rakkauteni ei rajoitu verkkoon: kerron sen hänelle usein suoraan ja puhun hänestä ylistävästi ystävilleni ja työkavereilleni. Rakkaudestani kertominen tuntuu yhtä luontevalta kuin kertoa netissä, kuinka nautiskelen Twin Peaksin uudelleenkatselusta tai lomalla syömästäni erityisen hyvästä voileivästä.

Kun minua kutsuttiin ensi kertaa ”wife guyksi” (termillä ei ole vakiintunutta suomenkielistä käännöstä), en tiennyt, miten suhtautua. Jos törmäät termiin ensi kerran, ja kuvittelet sen tarkoittavan vain miestä, joka rakastaa vaimoaan, olet väärässä.

Käsite nousi suosioon Trumpin ensimmäisen hallinnon aikana ja kuvaa henkilöä, jonka puolisolle osoittama kiintymys on niin ylilyövää, että se herättää epäluuloa. Kriitikko Amanda Hess on tiivistänyt: ”Wife guy määrittää itsensä ikään kuin ylireagoimalla siihen, että on naimisissa.”

Wife guy julkaisee Instagramissa kuvan vaimostaan ja liittää siihen rivin sydänsilmäemojeja. Hän tekee sen niin usein, että jopa läheiset ystävät huokaavat: jo riittää. Hän hehkuttaa avioliittoaan jatkuvasti ja kovaan ääneen, kunnes perheenjäsenten ja tuntemattomienkin mielessä alkaa soida varoituskello: mitä puutteita hän yrittää paikata näin innokkaalla julistuksella?

Sosiaalisessa mediassa identiteettiä esitetään tauotta, mutta juuri tätä identiteettiä meitä kehotetaan karttamaan.

Minä rakastan vaimoani ja ajattelen, että jotain arvokasta hukkuu, kun teemme wife guysta naurunaiheen. Monet miehet patoavat tunteensa ja pelkäävät näyttää, mitä sydämessä liikkuu. Jos he rohkaistuvat ilmaisemaan rakkautensa avoimesti ja estottomasti, miksi se olisi väärin

Termi wife guy on useiden päällekkäisten trendien sivutuote. Somessa miljoonat ihmiset kertovat arjestaan toistuvasti, ja lopulta monet piirteet typistyvät karikatyyreiksi. Jos juot jatkuvasti sokeritonta Coca-Colaa, sinusta voi tulla ”Diet Coke guy”. Sosiaalisen median logiikka on sellainen, että melkein mistä tahansa identiteetistä voi tehdä tulonlähteen, ja monet yrittävätkin elättää itsensä juuri sillä. Jotkut onnistuvat siinä.

Kun joku oivalsi, että ”vaimon rakastaminen” on tunne, jota osa ihmisistä esittää näyttävästi, wife guy -ilmiö levisi kaikkialle. Oli ”curvy-wife guy”, vaikuttaja, joka tuotti loputtomasti sisältöä pluskokoisen vaimonsa palvonnasta. Oli ”cliff-wife guy”, joka julkaisi dramaattisen videon vaimonsa putoamisesta kielekkeeltä – pudotus oli lyhyt ja vaimo selvisi kunnossa.

Julkkikset kuten John Mulaney, prinssi Harry ja Ryan Reynolds muunsivat avioliittonsa valtavaksi määräksi sisältöä. He tekivät kunnioita vaimoasi -asenteesta nykyelämän epävirallisen käskyn.

Se tapahtui #MeToo-liikkeen aikaan, jolloin miesten törkeää käytöstä naisia kohtaan tarkasteltiin uudelleen. Wife guy tarjosi, ylenpalttisuudestaan huolimatta, tervetulleen vastapainon.

Kun wife guy -hahmot alkoivat yleistyä, myös sana kehittyi. Pian wife guyksi tulemiseen ei enää tarvittu julkisuutta; pelkkä miehenä oleminen riitti. Koska rooli oli näin helposti saavutettavissa, se joutui myös kritiikin kohteeksi.

Monen wife guy -miehen rakkaus vaimoaan kohtaan ei näyttänyt aidolta. Kiintymys vaikutti väkinäiseltä, lavastetulta tai jopa laskelmoidulta. Jotkut kuuluisat wife guy -miehet erosivat, pettivät puolisonsa tai näyttivät siltä, että he vain esittivät rooliaan. Heidän hurmioitunut tunteikkuutensa alkoi näyttää peittelyltä, jonka tarkoitus oli kätkeä jokin ikävä totuus. ”Puolison rakkaudesta julkisesti somessa kertomisen ei pitäisi merkitä pettämistä”, New York Post julisti, ”mutta vuonna 2022 se on välitön punainen lippu.”

Wife guy oli alusta asti kevyt kuittailun kohde. Lopulta muuttui lopulta selvästi halventavaksi nimitykseksi.

Niinpä myös ystävieni letkautukset siitä, että olen ”wife guy”, alkoivat tuntua piikeiltä, vaikka he eivät ehkä tarkoittaneet niitä loukkauksiksi.

Se, että minä, 36-vuotias heteromies, rakastan vaimoani, ei ole mitenkään mullistavaa. Menin naimisiin rakkaudesta. En toivonut salaa periväni hänen olematonta öljyvarallisuuttaan, enkä avioitunut vahinkoraskauden tai sukujen painostuksen vuoksi, sillä lasta ei ollut.

Tapasin hänet yhteisen tuttavan kautta: hänen paras ystävänsä oli minun esimieheni. Muutaman kuukauden kuluttua ajattelin, että on valtavan hauskaa tutustua tähän kauniiseen, älykkääseen, hulvattomaan, ystävälliseen ja kunnianhimoiseen naiseen, jolla on loistava maku elokuvissa, kirjoissa, musiikissa ja muodissa, ja jota kaikki ystäväni rakastavat.

Muutaman vuoden päästä olimme kihloissa ja pian sen jälkeen naimisissa. Päätökset tuntuivat yhtä vaistonvaraisilta ja selkeiltä kuin pyytää lisää leipää, kun dippiä on vielä jäljellä. Siksi hämmennyin, kun mutkattomat ihailunosoitukseni alkoivat herättää huomiota – ja tuomioita.

Ymmärrän silti, miksi jotkut voivat epäillä motiivejani. Kun aloin seurustella vaimoni kanssa ja kaikki tuntui erinomaiselta, kuulostin toisinaan omahyväiseltä. Sanoin eräälle ystävälle: ”Tuntuu kuin olisimme parempi pari kuin kukaan muu.” En usko, että ystäväni toivoivat suhteemme kariutuvan, mutta ennenkokematon tunnevyörytys yllätti heidät. Heidän korviinsa se saattoi kuulostaa teeskentelyltä, vaikka olin aidosti onnellinen.

Tiedän, ettei rakkauden tarkoitus ole se, että muille näytetään miten rakastunut on. Siihen sisältyy jotakin sisäistä ja mittaamatonta, jonka painoa voi punnita vain kahdestaan, ei muiden katseiden alla.

Deittailuaikoina omaksuin varovaisen asenteen. Esitin viileää, jotta en myöhemmin joutuisi häpeämään paljastuneita tunteita. Tässä piilee osa wife guy -epäilyä: odotetaan hetkeä, jolloin kaikki julkisesti esitetty rakkaus luhistuu ja paljastuu lyhytnäköiseksi. Tiesinhän minä, ajattelee epäilijä.

Rakastuminen ja avioliitto ovat kuitenkin muuttaneet maailmankuvaani. Ne ovat vahvistaneet sen, minkä jo aavistin: rakkaus vaatii haavoittuvuutta. On uskallettava olla naiivi ja vähän höpsö. On laskettava suojaukset ja otettava vastaan se, mitä tulee, oli se hyvää tai huonoa. Minusta tämä on ainoa tila, jota elämässä todella kannattaa tavoitella.

Pidän silti monet avioliittoni asiat omana tietonani, esimerkiksi sen, millainen sotku syntyy, kun kaksi kirjoittajaa asuu saman katon alla. Toisinaan haluan kuitenkin jakaa onneni maailmalle, vaikka se herättäisi silmien pyörittelyä.

Me kaikki esitämme jotakin identiteettiä. Voin elää sen kanssa, että olen ”mies, joka rakastaa vaimoaan”, tuopa se mukanaan millaisia kutsumanimiä vain.

©2025 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Artikkeli on käännetty tekoälyn avulla.