Rajavartijakoulutukseen on nyt tunkua – Tämä valmistuneita odottaa itärajalla ja tällaista aitaa sinne rakennetaan

Elliida Laukkasen, 22, ovessa lukee ”KOPUTA”. Vielä kuusi kuukautta tämä pieni ja yksinkertaisesti sisustettu huone on hänen kotinsa. Laukkanen on yksi niistä 118:sta, jotka aloittivat rajavartijakoulutuksen Imatran Raja- ja merivartiokoulussa tammikuussa. Kyseessä on yksi suurimmista kursseista koulun historiassa.

Laukkasella oli lukion ja armeijan jälkeen kaksi vaihtoehtoa: joko tämä tai kadettikoulu. Asepalveluksen suoritettuaan hän jäi vuodeksi sopimussotilaaksi Karjalan prikaatiin.

– Sen jälkeen olin vuoden siviilissä. Totesin, että ei hitto, pakko päästä takaisin valtiolle. Pidän järjestyksestä ja hierarkiasta.

Armeijassa ja rajavartijakoulussa on Laukkasen mukaan paljon samaa mutta myös paljon eroja. Laukkasen tavoin suurin osa oppilaista asuu koulun tiloissa, ja toisinaan viikon ohjelma kestää viikonlopun yli. Vaatteet, varusteet, ruoka ja perus- terveydenhuolto tarjotaan ilmaiseksi.

Toisaalta koulun alueelta poistuminen ei ole tietenkään mitenkään kiellettyä, koulutussuunnitelmiin tulee toisinaan muutoksia, eivätkä hierarkiat Laukkasen mukaan ole yhtä jäykkiä kuin armeijassa.

– Ei tällaisia ystävyyssuhteita muodostu siviilissä. Kun asutaan kaikki yhdessä, yhteishenki muodostuu huikeaksi. Se auttaa jaksamaan pitkinä päivinä.

Tapani Pulkka aloitti Raja- ja merivartiokoulun kurssinjohtajana viime kesänä. Hän itse valmistui Immolasta vuonna 2001 ja jatkoi sieltä suoraan kadettikouluun.

Kiinnostus rajavartijakoulutukseen on kasvanut. Keskimäärin peruskurssille hakijoita on ollut 500–600. Tänä vuonna hakemuksia tuli noin 700 ja vuonna 2021 ennätysmäärä, yli 800.

Syy kasvaneeseen hakuintoon kiinnostaa myös kurssinjohtaja Tapani Pulkkaa. Hänen arvionsa mukaan yksi taustatekijä voi olla yleinen taloustilanne, se tuppaa yleensä näkymään valtion viroissa.

– Jokainen täältä valmistunut nimitetään virkaan, ja meillä ei opiskelua varten tarvitse nostaa opintolainaa, Pulkka sanoo.

Työpaikka on tiedossa hyvissä ajoin ennen valmistumista. Jokainen oppilas tietää jo kouluun tullessaan tulevan hallintoyksikkönsä. Niitä ovat esimerkiksi Lapin ja Kaakkois-Suomen rajavartiostot ja Suomenlahden merivartiosto. Hallintoyksiköt päättävät työpaikat oppilaiden toiveiden ja operatiivisten tarpeiden perusteella.

Jokaisen hallintoyksikön ja niissä jokaisen rajavartioaseman työntekijätarve on etukäteen tiedossa. Se tarve vaikuttaa koulun aloituspaikkojen määrään. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan niitä on ensi vuonna alkavalle kurssilla kuusikymmentä.

Naisille ei ole kiintiöpaikkoja, mutta eri sukupuolille laaditut fyysiset pääsykoevaatimukset poikkeavat toisistaan. Naiset saavat yhden ylimääräisen pisteen. Tällä hetkellä kurssilla on 14 naista.

– Tietyt asiakaskohtaamiset voivat kulttuurista riippuen olla helpompia samaa sukupuolta olevien kesken. Joissakin tehtävissä sukupuolella voi siis olla väliä.

Rajavartijaopiskelijoiden koulutuskokonaisuuksiin lukeutuvat rajatarkastukset, rajojen valvonta, oikeusoppi, rikostorjunta sekä ruotsin, englannin ja venäjän kieli. Opintoihin kuuluu myös työharjoittelu.

Toinen syy kasvaneeseen kiinnostukseen saattaa liittyä Rajavartiolaitoksen saamaan huomioon mediassa. Viime talvena alkanut sulkutila valtion rajoilla jatkuu yhä. Eduskunta hyväksyi juuri niin sanotun käännytyslain eli lain, joka sallii turvapaikanhakijoiden käännytyksen tietyssä poikkeustilanteessa ja tietyin edellytyksin.

Pulkka sanoo, että rajavartijoiden tehtävän tärkeyttä ja merkitystä on ollut helppo perustella oppilaille. Varsinkin kurssin alkupuolella hän piti tilannekatsauksia, joissa hän kertoi, mitä Rajavartiolaitos tekee mediassa näkyvän kuvaston taustalla.

– Poikkeustilanteen hoitaminen oli Rajavartiolaitokselta melkoinen ponnistus, mutta nämä oppilaat ovat vielä uransa alkuvaiheessa, ja rajavartijoiden tehtäväkenttä on hyvin laaja. Kurssin tehtävänä on saada työhön vain perusteet.

Elliida Laukkanen sanoo pohtineensa ammatinvalintaa tarkkaan, myös tulevia elämäntilanteita ajatellen. Hän sanoo tuntevansa jonkinlaista velvollisuutta kotimaataan kohtaan. Vallitseva rajatilanne ei valinnassa erityisesti painanut.

– Oppitunneilla rajatilannetta on sivuttu, mutta ei se sen kummemmin minua itseäni huoleta. Teen sen, mitä tarvitsee. Tämä on sillä tavalla yksinkertaista.

Tapani Pulkan mukaan Rajavartiolaitoksen vahvuutena on kyky sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön. Hän ottaa esimerkiksi droonit. Ne halpenivat ja levisivät yleiseen käyttöön yllättävän nopeasti. Nyt ne ovat yksi valvonnan kohteista ja rajavalvonnassa tavallinen työväline.

Itärajalle rakennettavasta aidasta on toistaiseksi valmiina vasta pilottiosuudet Imatralla ja Sallassa. Raja- ja merivartiokoulun tontilla on niiden kopio, eräänlainen testiaita sekin. Korkea, piikkilangalla kuorrutettu vihreä aita on vaikuttava ilmestys.

Pulkka sanoo, että aidalla on fyysinen estearvo. Sitä tärkeämpää rajavartijoiden on oppia ymmärtämään aitaan liittyvää valvontataktiikkaa ja -tekniikkaa. Lisäksi aidan viereen tehdään kunnollinen, autolla ajettava tie, joka mahdollistaa helpon ja nopean liikkumisen rajan tuntumassa.

Pulkan mielestä oli selvää, että Immolaan tarvitaan oma testiaita rajavartijaoppilaiden koulutukseen.

– Aidan avulla voimme kokeilla, miten tekniikka ja erilaiset taktiikat toimivat, ja harjoitella muuta siihen liittyvää toimintaamme. Voimme simuloida esimerkiksi sitä, miten sensorit toimivat, kun ihminen tulee aidan lähelle.

Varsinaisen esteaidan ja siihen liittyvän tien rakentaminen alkaa kesällä ensin Vainikkalassa ja Nuijamaalla, sitten Vaalimaalla, Imatralla ja Parikkalassa. Tämän vuoden puolella edetään vielä Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen.

Niin sanotussa Prio 1 -vaiheessa rakennetaan 70 kilometriä aitaa niihin kohtiin, joita Rajavartiolaitos on katsonut kriittisimmiksi.

– Koko 200 kilometrin aidasta noin 140 kilometriä tulee Kaakkois-Suomen alueelle. Rajavalvonnan ja laittoman maahantulon painopiste on riskianalyysien perusteella selvästi kaakossa, raja-aidan hankepäällikkö Erkki Matilainen sanoo.

Parhaillaan aitaprojektissa on meneillään maanomistajien kuuleminen. Maanomistajia on lähes tuhat, joten työtä on paljon.

– Keskustelut sujuvat yleisesti ottaen oikein rakentavassa ja ymmärtävässä hengessä. Jotkut maanomistajat ovat jopa kysyneet, miksei aitaa tehty aikaisemmin.

Maapohjasta, vahingoista ja poistetusta puustosta maksetaan maanomistajille korvaus. Matilaisen mukaan se tyydyttää useimpia.

Maanomistajien kuulemisen lisäksi hankeorganisaatiota pitää kiireisenä rakentamisurakoiden ja monien erilaisten hankintojen kilpailutus, kuten sähkö- ja tietoliikenneliittymien sekä aitamateriaalien ja betoniponttonien hankinta.

Prio 1 -vaiheen rinnalla alkavat vielä tänä vuonna Prio 2 ja 3 -vaiheet, jotka keskittyvät vähemmän tärkeisiin kohdealueisiin. Eduskunta hyväksyi kesän alkupuolella Pro 3 -vaihetta koskevan 74 miljoonan euron määrärahan aikaistamisen. Syy oli se, että ensi vuodelle kaavailtua määrärahaa voidaan käyttää jo tänä vuonna. Matilaisen mukaan hankkeen kokonaisbudjetti, noin 380 miljoonaa euroa, näyttää pitävän.

– Lisärahoituksen muutos mahdollistaa kolmannen vaiheen kilpailutusten ja hankintojen aikaistamisen. Kaikkien vaiheiden osuudet valmistuvat vuonna 2026. Valmistuminen menee pitkälle, koska kohdealueet ovat pitkiä ja maasto-olosuhteet vaikeita.

Matilaisen mukaan aitahanke nauttii laajaa kannatusta Suomessa. Kansalaiskeskustelu, poliitikoilta tulevat viestit sekä eurooppalaisten kumppanimaiden kanssa käydyt keskustelut viittaavat siihen.

– Raja-aidan rakentaminen on oikea ratkaisu.

Elliida Laukkasen, 22, mielestä koulussa parasta on kurssikaverit ja huikea yhteishenki. – Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, hän nauraa.

Matilainen katsoo, että Imatran ja Sallan pilottiaidat olivat välttämättömiä. Niistä saatiin oppia varsinaisen aidan rakentamisen suunnitteluun ja hankkeen organisointiin. Myös aidan tekniseen paranteluun pilotit antoivat eväitä.

– Esteaitaverkosta tehdään pienisilmäisempi ja vaikeampi ylittää. Aitaverkkojen kiinnityskohtia parannellaan, ja sähkö- ja tietoliikennekaapeleiden vetämisratkaisuja parannetaan.

Uuden esteaidan valmistuessa tekninen valvonta rajalla lisääntyy huomattavasti. Matilaisen mukaan se vapauttaa partiointia niille kohdealueille, joilla teknistä valvontaa ei koko ajan ole. Rajavartijoiden elämässä muutos luultavasti näkyy siinä, mihin partiointia kohdennetaan.

– Nyt aidan viereen tulee ensimmäistä kertaa kunnon tie. Se, miten nopeita siirtymisreittejä hyödynnetään ja miten nopeasti tilanne voidaan saada haltuun, näkyy ymmärrykseni mukaan rajavartijoiden koulutuksessa.