Sovitettu rikos, sovittamaton maine – jääkiekkoilijan uusi mahdollisuus koettelee yhteiskunnan arvoja
Nuoren jääkiekkoilijan Topi Rönnin palkkaus liigaseura Vaasan Sportiin on kärjistänyt mielipiteet. Tapaus haastaa pohtimaan oikeuden ja armon suhdetta: milloin rangaistus on sovitettu, ja kenellä on valta päättää ammatinharjoittamisen oikeudesta tuomion jälkeen, pohtii päätoimittaja Samuel Savolainen.
Nuoren jääkiekkoilijan Topi Rönnin palkkaaminen jääkiekon liigaseura Vaasan Sportiin on nostanut voimakkaita reaktioita. 20-vuotias Rönni tuomittiin maaliskuussa 2024 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen raiskauksesta, jonka hän teki 17-vuotiaana.
Seuran päätös on herättänyt runsaasti kritiikkiä ja myös Sportin yhteistyökumppanit ovat olleet lehtitietojen mukaan takajaloillaan.
On selvää, ettei raiskaus ole millään tavalla puolusteltavissa – se jättää uhriin syvät, mahdollisesti elinikäiset arvet. Tapaus nostaa kuitenkin esiin tärkeän yhteiskunnallisen kysymyksen: Haluammeko elää yhteiskunnassa, jossa rangaistuksensa suorittanut ei saa koskaan uutta mahdollisuutta?
”Maailma, jossa joukon voima tuomita ihminen yli lain kirjaimen on jo ajatuksena länsimaiselle demokratialle vieras ja suuntana arveluttava.”
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo muistutti sosiaalisen median kannanotossaan, että yhteiskuntamme ei tunne karttamisrangaistuksia, joissa väärintekijä eristetään lopullisesti. Suomessa rangaistuksen kesto määrätään tuomioistuimessa rikoksen moitittavuuden mukaan.
Rönni on suorittanut hänelle määrätyn rangaistuksen ja oikeudellisesti sovittanut tekonsa. Suomessa on lukematon määrä rikoksista tuomittuja, jotka rangaistuksensa kärsittyään jatkavat työuriaan ilman julkista painostusta.
Ristiriita syntyy siitä, että oikeusjärjestelmämme mahdollistaa palaamisen yhteiskuntaan, mutta yhteisöllinen tuomio voi olla armottomampi. Uhrin kärsimys ei katoa, ja julkisen ammatin harjoittajan – tässä tapauksessa liigakiekkoilijan, jonka otteluihin ostetaan lippuja – paluu herättää vahvoja tunteita.
Iso kysymys on silti periaatteellinen: millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää? Sellaisessa, jossa rangaistuksen suorittamisen jälkeen on mahdollisuus palata yhteiskuntaan, vai sellaisessa, jossa tietyt teot johtavat lopulliseen yhteisöstä eristämiseen? Maailma, jossa joukon voima tuomita ihminen yli lain kirjaimen on jo ajatuksena länsimaiselle demokratialle vieras ja suuntana arveluttava.
Tämä keskustelu on tarpeellinen – kunnioittaen uhrin kokemusta, vähättelemättä rikosta, mutta myös pohtien oikeudenmukaisuuden perimmäistä luonnetta.
