Sveitsissä, Engadinen laaksossa sijaitseva St. Moritz on Alppien ehkä maineikkain hiihtokohde. Tänne ovat jo vuosikymmenien ajan suunnanneet lukuisat filmitähdet, valtionpäämiehet ja muuten vain rikkaat.

Mutta miksi he tulevat nimenomaan St. Moritziin? Juuri siihen kysymykseen me olemme nyt etsimässä vastausta. On aika aloittaa tähtijahti hohtavan valkoisilla rinteillä.

Aloitamme Corvatschin alueelta Furtschellasista, 2 800 metrin korkeudesta, jonne olemme nouseet kabiinihissillä. Klikkaan monot suksiin ja annan mennä.

Sukset täristävät kovassa rinteessä, kun yritän pysyä muiden perässä. Leikittelen kuvittelemalla itseni James Bondiksi, joka myös laski St. Moritzin rinteillä Kultasormi-elokuvassa.

Muutaman laskun jälkeen nousemme Corvatschin huipulle, 3 303 metriin. Huippua mainostetaan lauseella: »3 303 metrissä olet juuri sen verran lähempänä taivasta». Juuri siltä siellä tuntuukin. Näköalatasanteelta avautuu joka suuntaan yhtä huikea maisema. Valkeita huippuja on kaikkialla. Pian on kuitenkin laskettava alaspäin, sillä on lounastauon aika.

Rinneravintola Alpettan terassilla soivat Cher ja 1990-luvun discohitit. Pian pöytään kannetaan bündnerplatte eli valtava puutarjotin, jonka päällä on salamia, parmankinkkua, kuivalihaa, sveitsiläistä juustoa, suolakurkkuja ja hillosipuleita. Ne huuhdotaan alas Erdinger-vehnäoluella.

Alpettan omistaja Dorigo Riz a Porta piipahtaa juttusille. Hän on pyörittänyt ravintolaa jo 21 vuotta.

»Nyt alan hiljentää tahtia, jotta minulla olisi enemmän aikaa naisille», hän toteaa ja virnistää paksujen harmaiden viiksiensä ja vaaleanpunasankaisten aurinkolasiensa takaa.

Riz a Porta vinkkaa minut perässään ravintolan keittiöön ja näyttää kehystettyä kuvaa, jossa hän poseeraa huippumalli Naomi Campbellin kanssa.

»Hän kävi täällä kaksi kuukautta sitten ja söi fondueta», ylpeä isäntä kertoo. Tänään paikassa ei kuitenkaan näy ketään silmäätekevää.

Riz a Portalla on yksinkertainen selitys St. Moritzin suosioon. »Tämä!» hän huudahtaa ja viittaa kädellään ympärillä levittäytyvään rinnemaisemaan.

Ravintoloitsija on oikeassa. Hiihtäjälle St. Moritzista löytyy ihan kaikkea: aloittelijoille leveitä ja loivia rinteitä, keskitason hiihtäjille pitkiä jyrkkiä reittejä ja koville laskijoille haasteellisia reittejä rinteiden ulkopuolella. Lisäksi hiihtoalueet sijaitsevat lähellä toisiaan, joten eri mäkiä ehtii kokeilla hyvin saman päivän aikana.

Pelkät mäet eivät kuitenkaan vielä huippumalleille ja presidenteille riitä.

»Audrey Hepburn söi aina suklaakakkua», sanoo Beat Mutschler, konditoria-kahvila Hanselmannin omistaja. St. Moritzin keskustakierroksella on nyt tauon paikka, ja se on sopiva hetki maistaa Engadinen laakson perinneherkkua, pähkinäkakkua.

Kahvila Hanselmannin historia ulottuu vuoteen 1894, ja lista paikassa vierailleista kuuluisuuksista on pitkä: näyttelijä Audrey Hepburn oli kahvilan vakioasiakas, samoin Persian shaahi, ja ovatpa Hanselmannin asiakkaat saattaneet aikanaan törmätä myös Leniniin tai Charlie Chapliniinkin.

Mutschler tuo pöytään palat suklaa- ja pähkinäkakkua sekä teetä pienessä hopeisessa kannussa. Koska tällä kertaa kukaan viereisten pöytien asiakkaista ei näytä kuuluisalta, on paras keskittyä ihailemaan ikkunasta avautuvaa näkymää.

Se, että hiihtoturistit löysivät tiensä St. Moritzin maisemiin, on oikeastaan yhden miehen ansiota.

Brittiläinen, St. Moritzissa hotellia pitänyt Johannes Badrutt päätti syksyllä 1864 lyödä vetoa neljän maanmiehensä kanssa. Badrutt halusi hotelliinsa asiakkaita muulloinkin kuin kesällä, ja niinpä hän suostutteli ystävänsä vierailemaan St. Moritzissa talvella. Täkynä hän lupasi, että jolleivat ystävät viihtyisi, hän maksaisi porukan matkat Lontooseen ja takaisin. Jos vieraat kuitenkin nauttisivat olostaan, heille löytyisi jatkossakin aina yöpymispaikka hänen Kulm-hotellistaan. Brittiläiset tietenkin viihtyivät – joulusta pääsiäiseen asti.

Badruttin vedonlyöntiä pidetään alkusysäyksenä jopa koko Alppien talviturismille. Samoihin aikoihin St. Moritziin perustettiin Sveitsin ensimmäinen turistitoimisto. Matkailijoiden lisääntyessä alueella alettiin järjestää talviurheilutapahtumia, kuten Euroopan ensimmäiset curling-kisat vuonna 1880 ja luistelukilpailut vuonna 1882.

St. Moritzin keskustassa historia on edelleen läsnä. Kulm-hotellikin on paikallaan, aivan kahvila Hanselmannin vieressä. Se on laajentunut alkuperäisen rakennuksen kylkeen isoksi viiden tähden hotelliksi.

Kulmiin emme tällä kertaa ehdi, vaan lähdemme tutkimaan, olisiko vähintään yhtä kuuluisa Suvretta House auki.

Tylypahka. Muutaman kilometrin päässä St. Moritzin keskustasta sijaitseva jättimäinen viiden tähden hotelli Suveretta House tuo mieleen Harry Potter -kirjoista tutun sisäoppilaitoksen.

Koska ovi on auki, pistäydymme sisään drinkille. Sitä voikin suositella kaikille. Ostamalla lasillisen valkoviiniä saa paitsi lukuisia pikkulautasellisia naposteltavaa myös mainion pikaelämyksen St. Moritzin ehdottomasta ykköshotellista.

Vuonna 1911 valmistunut Suvretta House on monille rikkaille ja kuuluisille riittävä syy tulla St. Moritziin. Hotellista ei nimittäin tarvitse välttämättä poistua lainkaan. Siellä on kauppoja, uima-altaita ja valtava illallissali, jossa syödään joka ilta kuin kuninkaallisissa juhlissa.

St. Moritzista löytyy toki myös paljon herrasmiehille sopivia harrastuksia. Talvikauden suosituin näyttäytymistapahtuma on edelleen St. Moritz -järven jäällä pidettävät hevospoolokilpailut. Krikettiäkin pelataan, ja kesäisin Suvretta Housessa kokoontuvat vanhojen englantilaisten autojen harrastajat.

Varsin brittiläinen on myös vain miehille tarkoitettu yksityinen kelkkailuklubi.

Tänä vuonna 125-vuotisjuhliaan viettänyt St. Moritz Tobogganing Club on rakentanut maailman ainoan luonnonlumesta tehdyn kelkkailuradan. Noin 1 200 metrin pituinen rata rakennetaan joka vuosi uudestaan. Nykyisin sitä pääsevät kokeilemaan myös klubin ulkopuoliset jäsenet – tosin edelleenkin vain miehet. Naiset on pidetty loitolla selittämällä esimerkiksi, että vatsallaan kelkkailu voi aiheuttaa rintasyöpää.

Hörppäämme viimeiset tipat viinistä. Suvretta Housessakin julkkissaldo jäi nollaksi. Missä kaikki kauniit ja rohkeat piileskelevät? Täytynee lähteä jälleen mäkeen.

Linnut laulavat, kun hiihtohissi nostaa hiihtäjät seuraavana aamuna ylös Corviglian hiihtoalueelle. Corviglia on St. Moritzin suosituin hiihtoalue, koska sieltä löytyvät loivimmat ja leveimmät rinteet – ja maineikkaimmat rinneravintolat.

Parin tunnin hiihtämisen jälkeen laskemme rinneravintoloiden ykköseen, El Paradisoon.

Ravintolan terassi on valtava, kaksikerroksinen rakennelma. Lankkupenkkien pehmikkeenä on valkoisia lampaantaljoja, ja aurinkotuolit ovat kuin jättimäisiä korisalkkuja. Lounasta varten kuumenemassa oleva grilli on puolentoista metrin mittainen, ja sen vieressä on kultainen lintujen juomamalja.

Pian terassille astelee pariskunta, jolla on yllään kiiltävät lyhyet toppatakit ja suuret aurinkolasit. Pari kävelee suoraan terassin vip-alueelle, jota reunustaa magnum-samppanjapulloilla koristeltu aita. He eivät taida olla julkkiksia, mutta ainakin he kuuluvat ravintolan vip-asiakkaisiin, joita on yhteensä vain sata.

Kun tarjoilija on vienyt parille viinilasit, uskaltaudun juttusille.

»Ai miksikö tulemme tänne? Hänen takiaan!» vitsailee Claudeksi esittäytyvä mies ja osoittaa vierellä seisovaa miestarjoilijaa.

Leikki leikkinä. Tosiasiassa Claude ja Chiara tulevat – ja ovat tulleet joka vuosi lähes kymmenen vuoden ajan – St. Moritziin tuttujen ihmisten ja hyvän lumen takia. Vaikka pariskunta on St. Moritzin vakiokävijöitä, he valitsevat joka kerta eri hotellin.

»Yövymme yleensä pienissä boutique-hotelleissa, sillä haluamme olla vähän piilossa. Emme pidä isoista hotelleista», Claude sanoo.

Niinpä niin. Ei rikkaita ja kuuluisia tietenkään löydetä noin vain. Jos on rahaa, sillä ostetaan ennen kaikkea yksityisyyttä.

»St. Moritz on tällainen vanhan rahan paikka. Monet tulevat tänne omilla yksityiskoneillaan», Claude sanoo.

Jätämme Clauden ja Chiaran nauttimaan vip-alueen rauhasta ja lähdemme laskemaan alas kylään. Iltapäivällä on ehdittävä vielä kylpylään.

Olen nukahtamaisillani, kun kirkonkellot kajahtavat. Raotan silmiäni ja näen muutaman metrin päässä kohoavan kellotornin. Taitaa olla aika nousta altaasta.

St. Moritzista muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Samedanin kylässä on yksi maailman tyylikkäimmistä kylpylöistä. Käynti Samedan Mineralbadissa on rakennettu »rituaaliksi», jossa kuljetaan erivärisistä allashuoneista ja kerroksista toisiin. Loppuhuipennus on ulkoallas, jonka lämpimässä vedessä lekotellessa voi ihailla molempiin suuntiin avautuvaa vuoristonäkymää.

Kylpylän hauska erikoisuus on, että siellä käytettävä vesi nostetaan 50 metrin syvyydestä rakennuksen alta. St. Moritzin mineraalilähteet ja niiden terveysvaikutteinen vesi on houkutellut ihmisiä Engadinen laaksoon jo pronssikaudelta lähtien.

Täydellisen kylpyläkokemuksen päätteeksi muistelen Claudea ja Chiaraa. Chiaraa ei tämä kylpylä kiinnostanut, koska se on kaikille avoin. Minua se ei haitannut. St. Moritzissa on niin monta upeaa elämystä, että on vain hienoa, että niistä voi nauttia kuka tahansa.

Mikä? St. Moritzin kylä Engadinen laaksossa Sveitsissä. St. Moritzissa on reilut 5000 asukasta. Engadinen laakson pääkieli on retoromaani, mutta siellä pärjää hyvin myös saksalla ja englannilla.

Kenelle? Kaiken tasoisille aktiivilomailijoille. St. Moritzissa on 350 km laskettelurinteitä, 150 km patikointipolkuja ja 200 km murtomaahiihtolatuja. Alueelta löytyy edullisiakin majapaikkoja, esimerkiksi Celerinasta ja Samedanista.

Miten pääsee? Helpointa on lentää Helsingistä Zürichiin ja jatkaa sieltä junalla. Reitti kulkee upeissa vuoristomaisemissa. Churin ja St. Moritzin välinen junareitin osa on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi, ja sen voi matkustaa myös kattoikkunoilla varustetulla Glacier Expressillä (www.glacierexpress.ch). Hiihtopakettimatkoja St. Moritziin järjestää Suomesta You Travel: (www.youtravel.fi).