Raha polttelee Veikkausliigaseurojen taskussa – ”Toistaiseksi toiminta on ollut kuin ensimmäiset synttärirahansa saaneella eskari-ikäisellä”
Veikkausliigan nousijaseurat astuvat usein samaan sudenkuoppaan. Rahat laitetaan haisemaan liian nopeasti ja ilman pitkäjänteistä suunnitelmaa.
Olen lenkkeillessäni kuunnellut kesällä YLE:n erinomaisia audiodraamoja. Parhaillaan kesken on JVG:n tarinan kertova ”Voitolla yöhön”. Sarjassa kuvataan, kuinka JVG:n jäsenillä oli ensimmäiset keikkapalkat kirjekuoressa saatuaan erilaiset ajatukset rahojen käytölle. Ville Galle löi viiden tonnin pitkävetoja, kun taas Jare Brand olisi halunnut sijoittaa rahoja siihen, että bisnes kantaa mahdollisimman pitkään.
Veikkausliigaseurat ovat saaneet nauttia kaudesta 2023 alkaen omista paksuista kirjekuoristaan, kun sarjan historian merkittävin yhteistyösopimus Sanoman kanssa astui voimaan. Lisäksi UEFA:n solidaarisuusrahoista on virrannut yhä vuolaampi puro seurojen kassoihin. Nyt eletään siis kolmatta kautta, jolloin Veikkausliigapaikka on tarkoittanut paksun setelitukon lyömistä käteen. Toistaiseksi seurojen ratkaisu on ollut panna raha viiden tonnin pitkävetoihin.
Nousijaseurat ovat tietysti helpoiten seurattavia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun yhtäkkiä lyödään kassaa käyttöön. Toistaiseksi toiminta on ollut kuin ensimmäiset synttärirahansa saaneella eskari-ikäisellä; kaikki, mihin rahat riittävät, kiinnostaa. Oli se sitten paketti legoja tai Joona Toivio.
Erityisen alleviivaava esimerkki tulee Kotkasta. KTP vahvisti joukkuettaan merkittävästi voitettuaan Ykkösliigaan. Tulijoita oli määrällisesti paljon (15), ja yksittäiset nimetkin herättivät jonkinlaisia kohahduksia suomalaista jalkapalloa seuraavassa yleisössä.
Kesän siirtoikkunassa tätä kirjoitettaessa sarjajumbona majailevat kotkalaiset ovat tehneet toistaiseksi viisi lisähankintaa. Jälleen myös pelaajien laatu paperilla on kovaa sorttia, esimerkiksi ruotsalaismaalivahti Oscar Linnerin CV on A-maaotteluineen melko kova, ja Lucas Rangelin olisi luullut kelpaavan myös mestaruustaisteluun, jossa mukana olevilla joukkueilla on kaikilla pakottava tarve keskushyökkääjälle.
Ennen sarjan alkua ilmoitettu pelaajabudjetti kotkalaisilla on sarjan toiseksi pienin. Viime kauden budjettiin sarjatasoa alempana on tullut lisää vain vajaat 200 000 euroa. Sarjan pelaajabudjetit ovat valitettavasti raivostuttavan vertailukelvottomia – toiset sisällyttävät siihen vain edustusjoukkueen pelaajat, toiset taas kaikki edustuksen kulut ja sen lisäksi reservijoukkueen valmennustiimeineen – ja toteutunut pelaajabudjetti voi olla jotain ihan muuta. Varmaa on vain se, että rahaa on KTP:n pelaajistoon palanut.
”Esimerkiksi Kotkassa investoida olisi voinut myös siihen, että urheilutoimenjohtajalla on parhaat mahdolliset edellytykset ja työkalut onnistua seuran tulevaisuuden kannalta elintärkeässä työssään.”
Kuka pelaajahankinnoista sitten vastaa? Loppu viimein urheilutoimenjohtaja Niko Ikävalko. Asiasta sekopäisen tekee se, ettei Ikävalko tee urheilutoimenjohtajan työtänsä päätoimisesti. Näin kotkalainen itse kertoi huhtikuussa Velja Engströmin ja Kim Kallströmin haastattelussa. Ikävalko työskentelee kolme päivää viikossa koulunkäynninavustajana, ja lisäksi valmentaa KTP:ssä U15 ja U16 -joukkueita.
Seura on siis saanut varovaistenkin arvioiden mukaan noin 700 000 euron (TV-sopimus Suomessa ja kansainväliset tv-oikeudet n. 400 000 e / seura, UEFA:n solidaarisuusraha n. 300 000e) mällin rahaa. Parhaaksi strategiaksi pysyä kiinni kultaisia munia munivassa hanhessa se on nähnyt satsaamisen pelaajarekrytointiin. Ja pelaajarekrytoinnista vastaa henkilö, jonka työajasta merkittävä osuus suuntautuu ihan muihin juttuihin.
Vaikka koulut ovat olleet lomalla kesäkuun alusta asti, on Ikävalko koonnut Veikkausliigajoukkuetta tilanteessa, jossa hän on kolme päivää viikossa kiinni koulutyössä ja valmentaa kahta ikäluokkaa. Palloliiton Tulospalvelusta selviää, että Ikävalko toimii kolmen joukkueen vastuuvalmentajana: P16 Ykkösen voittaneen joukkueen, P15 Kakkosessa pelanneen joukkueen ja P15 Nelosessa pelanneen joukkueen. Esimerkiksi toukokuussa Ikävalko oli vastuuvalmentajana mukana Tulospalvelun mukaan 11 ottelussa.
KTP:n strategista valintaa ja Ikävalkon onnistumista pelaajarekrytoinnissa voidaan lopullisesti arvioida vasta kauden lopussa, sillä KTP:lle onnistuminen olisi sarjapaikan uusiminen. Eurojen käyttäminen pitkäjänteiseen rakentamiseen ei sekään ole riskitön valinta, sillä pitkä jänne saattaa katketa tasan sillä hetkellä, kun sarjastatus vaihtuu Ykkösliigaan. Silti tuntuu järjettömältä, että kerta kerrasta seurat näkevät eniten etua tuottavana investointina vielä yhden pelaajan hankinnan. Esimerkiksi Kotkassa investoida olisi voinut myös siihen, että urheilutoimenjohtajalla on parhaat mahdolliset edellytykset ja työkalut onnistua seuran tulevaisuuden kannalta elintärkeässä työssään.
