Queer-opastus haastaa taiteen ja sen katsomisen normeja: opas Antti Solin vetää suosittuja kierroksia kulttuurikohteissa
Antti Solin vetää queer-opastuskierroksia taide- ja historiakohteiden puoliin, joita moni kävijä ei ennalta tunne. Oppaiden työn arvostus ei näy rahassa, mutta opastukset ovat niin tekijälleen kuin yleisölle palkitsevia.
Vuosikymmenen työ oppaana on opettanut Antti Solinia olemaan häkeltymättä lähes mistään, mutta eräs kysymys haastattelutapaamisen alussa yllättää hänet.
”Kukaan ei ole kysynyt tuota aiemmin”, hän pohtii. ”En todellakaan tiedä, kuinka monta opaskierrosta olen urallani vetänyt. Tuhansia varmasti.”
Kuten niin monet ihmiset, Solin löysi elämänuransa puolivahingossa. Kymmenisen vuotta sitten hän haki hetken mielijohteesta kesätöihin Stundarsin ulkoilmamuseoon ruotsinkieliselle maaseudulle Mustasaareen. Kokemus oli niin innostava, että seuraavaksi hän hakeutui Fiskarsin museoon, ja sitten tie vei opastamaan Turun linnaan. Turun kaupungille hän veti Tom of Finland -kävelykierrosta.
Nykyään Solin asuu Helsingissä ja opastaa Ateneumissa, Taidehallissa, Nykytaiteen museo Kiasmassa, Sinebrychoffin taidemuseossa ja Taidekoti Kirpilässä. Muun muassa.
Solin pitää työssä erityisesti siitä, että siinä voi toteuttaa sekä introverttiä että ekstroverttiä puoltaan. Kun valmistelee kierroksia, saa perehtyä ja opiskella yksin. Sitten pääsee kommunikoimaan ihmisten kanssa ja esiintymään näille.
Se on asiakaspalvelutyötä, jossa opaskin ilahtuu, kun ujot suomalaiset avautuvat keskustelemaan. Muiden kommenteista ja mielipiteistä avautuu hänelle itselleenkin uusia näkemyksiä. Kierrosten valmistelussa Solin hyödyntää kulttuurihistorian ja taidehistorian opintojaan yliopistossa.
Suomenkielisillä kierroksilla kävijät ovat usein melko yhtenäistä sakkia ja omaavat samansuuntaiset taustatiedot. Englanninkielisillä kierroksilla opas ei voi tietää mitä kaikkea kuulijat tietävät Suomen historiasta, joten asioita tarvitsee avata enemmän.
”Erityisen yllättäviä tilanteita tulee lasten kanssa”, Solin kertoo. ”Turun linnassa useampikin lapsi saattoi kysyä, asunko siellä. Tai että ovatko viikseni aidot. Kun kierroksen jälkeen lapset lyötiin leikkiseremoniassa linnan pikkuritareiksi, joku kysyi, että jäävätkö he nyt sinne töihin.”
Jos kierros kattaa laajoja kokonaisuuksia, kuulijoille voi syntyä vaikutelma, että opas tietää aivan kaiken. Tällöin Solinin mukaan pitää vain nöyrtyä ja myöntää oma rajallisuutensa. Joskus hän on kiperän kysymyksen kohdalla ottanut kysyjän yhteystiedot ja lähettänyt vastauksen jälkikäteen.
Museoiden ja muiden kohteiden olosuhteet tuottavat oppaalle omat haasteensa. Iäkäs kävijä saattaa väsähtäneenä nojata 1700-luvun kabinettikaappiin. Usein vieraita houkuttelee kädellä kokeilla, miltä patsaan pinta tuntuu. Tällöin oppaan vastuulla on sekin, että 300 vuotta vanhat taide-esineet olisivat olemassa ainakin vielä toiset 300 vuotta.
Oppaan työ on kovin alipalkattua. Naisvoittoista alaa pidetään kutsumusammattina, jota voi tehdä vähäisellä palkalla tai ilmaiseksikin. Tai sitten väliaikaisena tehtävänä, koska se työllistää paljon opiskelijoita, jotka jättävät työn tutkintonsa valmistuttua. Pysyvänä urana sitä harvoin nähdään, mutta Solinilla ei ole mitään kiirettä alalta pois.
”Oppaana saan olla töissä hienoissa paikoissa ja avartaa ihmisten maailmankatsomusta. Esimerkiksi Taidekoti Kirpilä on pienois-Ateneum, josta moni ei ole kuullutkaan.”
”Pidän kovasti siitä mitä teen”, hän sanoo. ”Saan olla töissä hienoissa paikoissa ja avartaa ihmisten maailmankatsomusta. Esimerkiksi Taidekoti Kirpilä on Töölön helmi, pienois-Ateneum, josta moni ei ole kuullutkaan. Sinne on ilmainen pääsy, paikka on auki keskiviikkona ja sunnuntaina, ja queer-teema on esillä ympäri vuoden.”
”Helsingin Taidehalli taas on jo pian sata vuotta esitellyt ihmisille nykytaidetta, ja nuoria tekijöitä on siellä nostettu esiin yli 80 vuoden ajan Nuoret-näyttelyssä. On kunnia päästä esittelemään tällaisia paikkoja ja taidetta ihmisille”, Solin kertoo.
Solinin oppaan uran – hän puhuu siitä nimenomaan urana – ylpeydenaihe on ollut queer-kierrosten kehittäminen. Turun linnassa ne alkoivat yleisöopastuksina vuonna 2018, ja kun niitä lanseerattiin kuvalla, jossa linnan takana olivat sateenkaaren värit, jotkut ihmiset reagoivat paheksuen. Eipä enää tarvitse Turun linnaan tulla, joku antoi palautetta somessa, ei sinne voi enää mennä lasten kanssa.
Itse kierrokset olivat kuitenkin valtaisa menestys. Ensimmäisillä opastuksilla aika loppui kesken.
Queer-opastuksilla on usein tarkoitettu kiertokäyntejä, joilla tuodaan esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa. Mutta termi tarkoittaa muutakin.
”Queer on vaikea sana määritellä”, Solin analysoi. ”Se on vieraskielinen, eikä sille oikein keksi suomenkielistä vastinetta, joka ei olisi ulossulkeva tai poisrajaava.”
”Queer-näkökulma tutkii ihmisyyden kaikkia puolia. Se on työkalu, jota opaskierroksella käyneet toivottavasti käyttävät myös museon ulkopuolella.”
Queer-termi kattaa kaikenlaisia normeja haastavia asioita.
”Jokaisessa ihmisessä on jotain tällaista: seksuaalisuus, keho, taloudelliset lähtökohdat, sosioekonominen tila, toimintakyky, valta-asema… Queer tutkii ihmisyyden kaikkia puolia. Se on työkalu, jota kävijät toivottavasti sitten käyttävät myös museon ulkopuolella”, Solin sanoo.
Harva tiedostaa, että esimerkiksi ydinperheihanne ja niin sanotut konservatiiviset arvot juontavat juurensa lähinnä 1800-luvun jälkipuolelle. Yläluokka on perinteisesti järjestettyjen avioliittojensa ulkopuolella ollut salliva rakkaussuhteissa. Avoliittoa ei ole usein pidetty paheksuttavana, ja maaseutuyhteisöissä suhtauduttiin vielä 1900-luvun alussa rennosti seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen.
Solinin vetämät Tom of Finland -kierrokset Turussa ja Helsingin Kiasma-museossa ovat olleet suosittuja. Touko Laaksosen elämänkaari ilmentää koko viime vuosisataa erittäin kiinnostavasti, hän pohtii: taiteilija ehti nähdä suomalaisen vuosisadan vaiheet arvojen kiristymisestä niiden vapautumiseen, agraariyhteiskunnasta kulutusyhteiskuntaan.
”Tom of Finlandin töissä oleellisinta on ilo, ylpeys ja huumori”, Solin sanoo. ”Ne ovat tärkeämpiä kuin pullistelevat muskelit tai liioitellun suuret sukuelimet.”
Tom of Finlandin työt ovat kuin vastakommentti taiteen ja viihteen ilmiölle, jota kutsutaan termillä bury your gays. Jos romaanissa tai elokuvassa on LGBTI-hahmoja, näitä odottaa paljon heteroja todennäköisemmin onneton loppu.
Solin on toki tarvinnut apua aiheisiin perehtymiseen. Hän on ottanut Turun linnan -kierroksilleen inspiraatiota muun muassa Tom Linkisen tutkimuksesta 1300-luvun Englannin väestön samansukupuolisista suhteista sekä Kati Mustolalta, joka on perehtynyt 1900-luvun suomalaiseen homo- ja queer-historiaan. Apuna on ollut myös työtoveri Karoliina Arola, joka aloitti queer-opastukset Kirpilässä jo 2016.
Solinin omat matkat ovat toistaiseksi suuntautuneet Eurooppaan, niin rahasyistä kuin halusta reissata maata pitkin. Vuonna 2019 hän matkusti siskonsa kanssa Tukholmasta Tanskan ja Saksan halki Tšekkiin, Wieniin, Venetsiaan ja Roomaan. Kun siskon loma loppui, matkatoveriksi tuli Solinin kumppani ja kohteeksi muun muassa Sisilia.
”Olen siis ehkä tehnyt jo ihannematkani”, Solin kertoo nauraen. ”Se oli varmasti elämäni onnellisin kuukausi.”
Italiassa häntä kiehtoo maan monipuolisuus.
”Se ei oikeastaan ole yksi maa vaan eri maiden kimppu. Venetsia on ihan eri maailma kuin Firenze tai Rooma, jotka ovat täysin erilaisia paikkoja kuin Sisilia ja varsinkin Napoli.”
Rakkaus Italiaan syntyi viimeistään vuosina 2015—2016, kun Solin oli vaihto-oppilaana suuressa Sapienzan yliopistossa Roomassa. Hän voisikin vetää jonkin opastuksen italiaksi, jos olisi aikaa valmistautua. Italiassa Solin on myös kokenut itse elämänsä elähdyttävimmän opaskierroksen.
”Viime matkalla olimme mahtavalla kaupunkikierroksella Firenzessä”, Solin muistelee. ”Se keskittyi homo- ja queer-historiaan, ja oppaana oli tutkija, joka oli itse päässyt tutustumaan esimerkiksi 1500-luvun oikeudenkäyntipöytäkirjoihin. Kunpa minullakin olisi joskus enemmän aikaa sukeltaa ad fontes, aikalaislähteisiin!”
