Koillis-Helsingissä sijaitsevasta Malmista tuli lähiöromantiikan virallinen kotipaikka.
Malmiin liitetyistä stereotypioista ammentavat esimerkiksi Malmi Vice -hahmosta tunnettu taiteilija Valari Tynkkynen ja Ylen hittisarja Queen of Fucking Everything.
Paikallisia alueen saama huomio huvittaa. Lähiökulttuuria voidaan myös pian jäädä kaipaamaan.
Muuta lähiöön. Syö makkaraa. Osta Crocsit. Se voisi antaa vähän perspektiiviä.
Ylen Queen of Fucking Everything -hittisarjan avausjaksossa Kaarina Hazardin näyttelemä sosiaalitoimiston virkailija neuvoo mieleenpainuvasti päähenkilö Lindaa, joka on tullut pyytämään rahaa tuhannen euron työkorkkareihin. Laura Malmivaaran esittämä Linda, kovatuloinen arvoasuntojen välittäjä, on jäänyt puille paljaille miehensä kadottua yllättäen.
Uudessa tilanteessa kuvioon astuu Lauri, potkut saanut ja alkoholisoitunut kollega, jonka sotkuisen kodin kirjahyllyssä on kirjojen sijaan tyhjiä kaljatölkkejä ja pizzalaatikoita. Mä olen kuullut että se asuu nykyään Malmilla. Oikeesti? juoruavat Lindan työkaverit lounasravintolassa.
Malmilla asuu myös Lindan lapsuudenystävä Marke pikkurikollispoikaystävänsä Sporan kanssa. Sarjassa Malmi esitellään rähjäisenä, toivottomana paikkana, täydellisenä vastakohtana Helsingin kantakaupungin ja merenrannan klassiselle tyylikkyydelle. Marken luo ajaessaan Linda katsoo ahdistuneena homeisia julkisivuja, jalkapalloa kadulla potkivia nuoria ja lähiöpubin edessä käynnissä olevaa tappelua.
Miksi juuri Malmi on päätynyt sarjaan lähiön surkeutta symboloimaan? Ja mitä Malmilla itse asuvat sarjan luomasta mielikuvasta ajattelevat? Apu jalkautui Pohjois-Helsinkiin selvittämään, miltä sarjan tapahtumapaikolla oikeasti tapahtuu.
Oppaaksi minulle on lupautunut Instagram-taiteilija Valari Tynkkynen, joka tunnetaan lähiöelämää tunnettuihin tuotemerkkeihin sarkastisesti yhdistelevästä Malmi Vice -hahmostaan. Tynkkynen näkee lähiökulttuurin vaalimisen arvoisena asiana, nykyajan kulttuurina ja kansantaruina, joita saatetaan kaivata joskus vuosien päästä.
– Ammennan itse ihan samoista aiheista, ja huumoria on aina mukava käyttää. Eihän tuossa sarjassakaan pilkata ketään. Suurin osa ymmärtää, ettei täällä oikeasti ole sellaista, hän sanoo.
Koillis-Helsingissä kasvanut Tynkkynen huomauttaa lähiökuvan olleen suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa 1990-luvulta lähtien aika samanlainen. Hän mainitsee 2000-luvun alun elokuvat Bad Luck Loven sekä Nousukauden, jossa Queen of Fucking Everythingin käsikirjoittaja ja ohjaaja Tiina Lymi näyttelee Petteri Summasen kanssa Jakomäen betonilähiöön elämysmatkalle lähtevää pariskuntaa.
Paljon uutta tähän kliseiseen vastakkainasetteluun sarja ei tuo. Myös Nousukaudessa lähiö asukkaineen osoittautuu lopulta odotuksia mukavammaksi paikaksi.
– Moni sarjan katsojista ei ole koskaan käynyt täällä. Asetelmalla haetaan heiltä reaktiota siitä, että nyt ollaan tultu erilaiseen paikkaan, Tynkkynen toteaa.
Koillis-Helsingissä kasvanut Valari Tynkkynen pitää sarjassa Malmiin liittyvästä huumorista, jota hän käyttää myös omassa työssään.
Lähiötutkija Pekka Tuomisen mielestä Malmin imago ei vastaa todellisuutta, joka on yleistä muidenkin lähiöiden kohdalla.
”1990-luvulla täällä oli paljon siistimpää ja ihmiset olivat ystävällisempiä.”
Aamuauringossa paikka ei vaikuta hassummalta, vaikka Malmintorin punatiilinen 1980-luvun ostari näyttää kieltämättä aika kulahtaneelta. Torinlaidan baarit ovat vielä kiinni ja terassit tyhjät. Talvella liikkujia on luonnollisesti vähemmän.
Pääradan yli kulkevassa Ala- ja Ylä-Malmin yhdistävässä putkessa tapasi vielä muutama vuosi sitten käsitöitä myyviä ”kutojamummoja”. Kaupustelijat saivat kuitenkin lähtöpassit, kun paikka alkoi houkutella liikaa muitakin yrittäjiä.
Tv-sarjasta tutut, kolmikerroksiset vuokratalot näyttävät luonnossakin aika harmailta ja huonokuntoisilta. Yhden asunnon asukas, somalialaislähtöinen Hani, tiedustelee, olemmeko kiinteistöjen kunnosta vastaavaa väkeä.
– Alue on kiva ja rauhallinen, mutta asunto on heikossa kunnossa. Tyttäreni saa siitä astman, hän valittelee.
Torilta alkavan Kaupparaitin varrella sijaitsee Maahanmuuttoviraston palvelupiste, jonka jono ulottuu välillä ulos saakka. Kesäisin näkyä voi ihmetellä vastapäisen kaljabaarin terassilta. Hevosenkengänmuotoinen penkki aukiolla kerää oman porukkansa yhteisten ”harrastusten” pariin.
Ompelimoa pyörittävä Liidia Sohlman on sitä mieltä, että Malmi on viime vuosina mennyt huonompaan suuntaan.
Entisessä vetoketjutehtaassa ompelimoaan pyörittävä Liidia Sohlman joutui muuttamaan tänne toiselta puolelta rataa, koska edellistä rakennusta ollaan purkamassa. Hänellä ei ole pelkkää hyvää sanottavaa alueen nykytilasta.
– 1990-luvulla täällä oli paljon siistimpää ja ihmiset olivat ystävällisempiä. Nyt alkoholi ja aineet näkyvät tuolla kadulla paljon selvemmin, hän valittelee.
Rikollisuudesta Sohlmanilla on kokemusta, sillä vuosien varrella sekä hänen kotiinsa että työpaikalleen on murtauduttu. Malmia hän ei silti aio jättää, sillä kymmeniä vuosia ompelimossa käyneet vakioasiakkaat ovat täällä.
Sohlmanin poika, räppäri Mikael Gabriel, on tunnettu kiintymyksestään kotipaikkaansa Malmia kohtaan. Hän on esimerkiksi osallistunut Malmilla ruokakassien jakamiseen joulun alla.
Moni Malmin matala kerrostalo on päässyt huonoon kuntoon. Osa tullaan purkamaan lähivuosina.
Sarjassa olisi yhtä hyvin voinut olla Korso tai Kontula, sanoo pitkään Malmilla torikahvilaa pitänyt Päivi Riihilahti-Syvänen.
Malmin liikekeskusta tulee näyttämään toisenlaiselta sitten, kun Helsingin kaupungin suunnittelema uudistus on valmis.
Kaupunginosa-aktiivi Päivi Riihilahti-Syvänen piti 1990-luvulta lähtien Malmilla ensin kirpputoria ja myöhemmin torikahvilaa ja teki vapaahehtoistyötä keräten asunnottomille vaatteita ja muuta tarpeellista. Harva on viettänyt Malmin torilla yhtä paljon aikaa kuin hän.
– Tämä on kuin oma kaupunki kaupungissa. Meillä on kaikki palvelut, kirkko, hautausmaa, uimahalli, juna-asema, tori, kaupat. Lentokentän myötä me menetimme jotain tärkeää, kuten koko Helsinki ja Suomi, hän sanoo.
Lentoaseman kohtalosta käyty vuosikymmenen taistelu lienee useimmille ensimmäinen Malmista mieleen tuleva asia. Nyt lentotoiminta on lakannut, ja alueelle on tarkoitus nousta asuntoja 25 000 helsinkiläiselle.
Nykyisin Kauppatorilla kahvilaansa pyörittävä Riihilahti-Syvänen kehuu Ylen tv-sarjaa vuolaasti. Hän epäilee Malmin valikoituneen sarjaan lyhyen ja helposti tunnistettavan nimen vuoksi.
– Yhtä hyvin se olisi voinut olla Korso tai Kontula, lähiöt ovat aika samanlaisia.
Itse asiassa osa Malmille sijoittuvista kohtauksista onkin kuvattu Helsingin Pikku-Huopalahdessa.
”Lentoaseman kohtalosta käyty vuosikymmenen taistelu lienee useimmille ensimmäinen Malmista mieleen tuleva asia.”
Teknisesti ottaen Malmi ei edes ole lähiö, vaan kylän ympärille jo 1500-luvulta alkaen kehittynyt alue muodostuu pitkälti eri aikakausien luonnollisista kerrostumista. Ylä- ja Ala-Malmin lisäksi alueeseen kuuluvat läheiset Pihlajamäki, Tattariharju, Pihlajisto ja Malmin lentokentän alue. Keskustan ulkopuolella merkittävä osa Malmia on vanhaa ja vehreää pientaloaluetta. Lentokentän seutu on alueelle tärkeä lintukeidas.
Tästä huolimatta lähiön maine pysyy sitkeästi. Sosiaali- ja kulttuuriantropologi, yliopistotutkija Pekka Tuominen Helsingin yliopistosta tietää, että ajan myötä syntynyttä mielikuvaa on vaikea muuttaa. Hän on tutkinut lähiöasukkaiden käsityksiä asuinalueistaan ja havainnut, etteivät ne usein vastaa pinttyneitä mielikuvia.
– Mainehan ei edes sanana viittaa mihinkään todelliseen. Voimme tietää jonkin alueen maineen vaikka emme olisi koskaan käyneet siellä.
Erityisesti Itä-Helsingin Kontulaan tutkijana perehtynyt Tuominen puhuu myös lähiöstigmasta, joka viittaa mainetta syvempään, negatiiviseen mielikuvaan, joka heijastuu lähiöiden asukkaiden tavoissa puhua itsestään ja asuinalueestaan. Hänen havaintojensa mukaan ulkopuolelta tuotettu näkemys ”ongelmalähiöstä” myös yhdistyy usein voimakkaaseen paikallisylpeyteen.
Malmi on tilastoissa keskitasoa
Kaupunginosien välisessä vertailussa Malmi ei erotu keskitulojen suuruutta tai rikosten määrää mittaavissa tilaistoissa.
– Kummallakaan näillä alueella ei mielestäni ole tällaista erityistä stigmaa. Malmillehan muuttaa paljon tällaisia itseni ikäisiä, perheellisiä ihmisiä. Ei siellä ole sellaista toivottomuutta, Tuominen miettii.
Ylen sarjassa Malmista luotu kuva liittyy hänen näkemyksensä mukaan siihen, että käsikirjoituksessa kaikki vedetään tietoisesti niin sanotusti överiksi.
– Se kuva oli mielestäni vähän kulunut, voisi sanoa, että kesäteatterimainen.
Suomessa lähiöiden ja kantakaupungin välinen vastakkainasettelu on yleisesti pienempää kuin monessa muussa maailman kaupungissa. Ihmisten elämäntyylissä, varallisuudessa ja esimerkiksi rikosten yleisyydessä ei lopulta ole niin suurta eroa. Helsingissä tähän on vaikuttanut vuosikymmeniä vallalla ollut asuntopolitiikka, jossa vuokra- ja omistusasumista pyritään sekoittamaan segregaation estämiseksi.
Kierroksemme jatkuu Ala-Malmin puolelle, jossa kiipeämme graffiteilla päällystettyä porraskäytävää pitkin pysäköintihallin yläkerrokseen. Ainoan katolle pysäköidyn auton kaikki ikkunat on rikottu. Näky on todellinen Malmi-klisee.
Vieressä maisemaa hallitsevat Noli-asuntohotellin 16-kerroksiset tornit, jotka valmistuivat Malmin juna-aseman viereen pari vuotta sitten. Ne enteilevät tulevaa, sillä lähivuosina Helsinki on mylläämässä Malmin keskustan perusteellisesti. Uusia asuntoja on tarkoitus rakentaa tuhansille asukkaille, ja alueelle suunnitellaan mittavaa kasvojenkohotusta. Alhaalla näkyvät huonokuntoiset vuokratalot ja jalkojemme alla olevat pysäköintihalli tuskin säästyvät muutoksessa.
Valari Tynkkynen muistelee, kuinka torin laidassa oli aikanaan kolmekin urheiluvälinekauppaa. Pankkejakin oli useampi. Palvelujen perässä tultiin Malmille kauempaakin, mutta nyt isoja marketteja on muuallakin.
Tynkkysen mielestä Malmin kasvojenkohotus on tervetullut.
– Kun yhteiskunta ja ihmiset muuttuvat, niin tarjottujen palvelujenkin pitää muuttua, hän miettii.
Toisaalta uudistuminen tarkoittaa, että myös kiinteistöjen hinnat nousevat. Tynkkynen toivoo, että Malmille jäisi muutakin kuin pelkkiä geneerisiä ketjuliikkeitä.
– Voi olla, että jatkossa monilla nykyisillä toimijoilla ole enää mahdollisuutta jatkaa täällä. Samalla saattavat hävitä monet sellaiset asiat, jotka ovat olleet täkäläisille rakkaita.
