Q-teatterin Mount Everest testaa katsojan aivonystyröitä – mikä onkaan totta?

Q-teatterin näytelmät eivät yleensä mene ilmiselvimmän kautta, eikä Mount Everest tee poikkeusta. Katsoja saa pohtia pitkään metaforia, unen ja toden eroja ja mielen järkkymistä. Mikä näytelmässä on totta, mikä kuvitelmaa tai unta?

Iina ja Sampo ovat kokeneet suuren tragedian. Sampo haluaa tukea puolisoaan, mutta myös hiljalleen jatkaa elämää. Iina ei siihen kykene vaan masentuu ja menettää aloitekykynsä.

Masennusta kuvataan hyvin. Iinan koko elämä alkaa murentua ja menettää merkityksensä, parisuhdetta ja työtä myöten. Muutto ei etene ja naapurissakin tapahtuu outoja, vaikka kukaan muu ei tunnu sitä huomaavan. Entä voiko Sampoon luottaa?

Teoksen sekä käsikirjoittanut että ohjannut Antti Hietala on upottanut näytelmään monitulkintaisia metaforia. Iinan tiputtaman lasin sirpaleita lakaisee ensin Sampo, sitten Iina. Ikään kuin ihmisen psyyken sirpaloituminen, jonka paranemisessa muut voivat yrittää auttaa, mutta joka vaatii kuitenkin itseltä töitä. Itse vuori, Mount Everest, joka tuntuu edustavan paitsi masennusta, myös niitä esteitä, joita ihmiset pystyttävät itselleen ja toistensa väliin ja jotka on lopulta voitettava, jos yhteiseloa haluaa jatkaa.

Minna Haapkylä esittää vakuuttavasti hämmentynyttä Iinaa, joka lopulta löytää voiman sisältään ja tien ulos masennuksesta. Myös muut näyttelijät (tuplaroolit tekevät Pyry Nikkilä ja Paavo Kinnunen ja etenkin Lotta Kaihua ja Pirjo Lonka) tekevät hyvää työtä.