Apu

Pyry Soiri ja Huuhkajat Viron kaatoon: "Kanerva antaa pelaajille tilaa"


Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on kömpimässä ylös kuopastaan. Yksi nousevista avainpelaajista on Pyry Soiri, jonka tarina ei ole ihan se tavallisin. Huuhkajat kohtaa Kansojen liigan ottelussa tänään Viron, ja tueksi Tallinnaan on matkustanut tuhansia faneja.
Kuvat All Over Press

Suomi kohtaa eurokarsintojen takaportiksi ja uudeksi kisaformaatiksi rakennetussa Kansojen liigassa Viron tänään Tallinnassa ja Kreikan maanantaina Tampereella. Päävalmentaja Markku Kanervan joukkueesta löytyy hyökkääjä, joka on syntynyt Tammisaaressa, viettänyt nuoruutensa Afrikassa, noussut maajoukkueeseen Valko-Venäjän liigasta, on islantilaisten sankari ja pelaa Itävallan pääsarjassa.

Pyry Soiri, 24, on ehtinyt nähdä enemmän kuin moni koko elämässään, mutta ajatukset ovat vahvasti tässä hetkessä: toiveessa, että nilkkavamma ei estä pelaamista tulevissa otteluissa.

Mutta kuka FC Admira Wackeriin elokuussa siirtynyt nuorukainen oikein on?

Soiri väläytteli osaamistaan poikamaajoukkueissa, MYPA:ssa ja VPS:ssä, mutta suuremman yleisön tietoisuuteen hän nousi iskemällä maajoukkuedebyytissään Suomen 1-1-tasoituksen Kroatiaa vastaan viimeisellä minuutilla MM-karsinnoissa vuosi sitten.

Se avasi paitsi maalitilin, myös Islannille suoran tien viime kesän MM-kisoihin. Soirilla on tuhansia islantilaisfaneja Facebookissa, ja onnitteluja satoi maan presidentistä lähtien.

Kansainvälisyys on osa Soiria, jonka isä on namibialainen ja äiti suomalainen. Iina Soiri kiersi pari vuosikymmentä Afrikkaa eri projektitöissä. Pyry syntyi Suomessa, mutta muutti 1,5-vuotiaana Mosambikiin. Sieltä matka jatkui Namibian kautta vuosiksi Tansanian Dar-es-Salamiin.

Pyrystä tuli Pyry, koska nimi muistutti äitiä kotimaasta. Afrikassa häntä kutsutaan kuitenkin isän antamalla nimellä Hidipo. Se on Namibiassa ja Etelä-Angolassa puhuttua oshiwambon kieltä ja tarkoittaa ”en jätä sinua koskaan”.

– Muistan Mosambikin Maputostakin paljon asioita, mutta Tansaniasta eniten, koska siellä asuttiin pisimpään. Koulussa oli 60 eri kansallisuutta ja aina, kun menin ulos, löytyi kavereita futispeleihin. Yleensä pelattiin paljain jaloin, Soiri sanoo.

Kulttuurisokki ja kuinka siitä selvittiin

Pysyvä muutto Suomeen tapahtui lukioiässä, kun äiti, Pyry ja pikkuveli Juri asettuivat Myllykoskelle. Hyppäys 6 miljoonan asukkaan afrikkalaiskaupungista kymenlaaksolaisen taajaman talveen oli sopeutumaan tottuneellekin melkoinen.

– Aluksi olin intona, että kaupoista saa kaikkea, pääsen käymään Mäkkärissä, koulu ei ole sisäoppilaitos ja talvella voi käyttää siistejä takkeja, Soiri naurahtaa.

Toisena talvena iski kulttuurisokki. Vilkas poika oli tottunut metropolin vilskeeseen, lämpöön ja mutkattomaan sosiaaliseen kanssakäymiseen vieraampienkin kesken. Myös rasismi tuli tutuksi, tosin enemmän muiden kuin omalla kohdalla.

– Ne välikohtaukset olivat ikäviä, mutta opettavaisia – ja jalkapallossa ei ole ikinä ole ollut ongelmia sen suhteen, mistä joku on kotoisin, Soiri tokaisee.

Eri kulttuureissa kasvaminen ja jatkuva muuttaminen aina uusiutuvine elämänpiireineen kasvattaa, mutta voi aiheuttaa myös juurettomuuden tunteita. Pyry Soirille asia ei ole ongelma.

– Joskus tuntuu, että minulla on kaksi elämää - mutta en olisi minä ilman kaikkia maita, paikkoja ja ihmisiä, joiden kanssa olen kasvanut. Kuulun moneen.

Yhä ylös yrittää

Huuhkajat on viime otteluissaan kaatanut Valko-Venäjän, Unkarin ja Viron. Muutama voitto ei vielä tee kesää, mutta niillä on ollut konkreettista panostaan isompi merkitys. Taannoinen kompurointi tappiosta ja valmentajanvaihdoksesta toiseen sekä ennen kaikkea aneeminen peli-ilme ehti vaurioittaa imagoa pahemman kerran – ja kiristää pelaajien ja johdon hermoja.

Markku Kanervan pragmaattinen ja pelaajat edellä menevä valmennusote on rauhoittanut tilanteen. Virheitä ja sekavia hetkiä tulee edelleen, mutta lumipallo pyörii pääosin hyvään suuntaan. Kun enää ei yritetä sellaista peliä, mihin ei ole realistisia mahdollisuuksia, voitot ja pienetkin onnistumiset pelin sisällä ruokkivat itseluottamusta ja kykyä valita oikea ratkaisu.

Vaikka pelaajiston lähtökohdat eivät ole sen kummemmat kuin Mixu Paatelaisen tai Hans Backen aikana, Huuhkajien peli on aivan erinäköistä kuin aiempi tuskastuttavan passiivinen, suoraviivaisuutta ja kamppailutilanteita karttanut näpertely.

Se on osaltaan avannut tietä Pyry Soirin kaltaisille hyökkääjille, jotka eivät pelkää tehdä henkilökohtaisia ratkaisuja ja rynniä maalintekoon, kun siihen on tilaisuus.

– Kanerva lähtee liikkeelle siitä, että pelaajat saavat käyttää vahvuuksiaan. Joukkuepelissä jokainen tietää hommansa, mutta kun pelaajille annetaan tilaa käyttää luovuutta ja tehdä omiakin ratkaisuja, se tuottaa parhaan tuloksen ja sitoutumisen.

– Minulle se tarkoittaa, että voin nousta pelin viimeisellä kolmanneksella esiin. Afrikan-vuosien jälkeen pelasin sellaista kikkapohjaista katufutista; siitä on tultu pitkä matka, mutta en koskaan ole kadottanut omia vahvuuksiani.

Totuus ja toiveet

Jalkapallo on pidempään nauttinut Suomen mediassa huomattavasti huippu-urheilustatustaan isompaa huomiota. Kun uutisointia ovat ohjanneet enemmän yhteiset haaveet ja intressit kuin faktuaalinen tilanne, ”kaikkien aikojen karsinnat” -hehkutuksesta ehti tulla surkuhupainen fraasi.

Toisaalta sekä miesten että naisten maajoukkueilla on potentiaalia aidosti suuremman yleisön suosikeiksi. Jalkapallo koskettaa harrastajamäärien kautta satojatuhansia ihmisiä, ja arvokisat sekä suurseurat tähtineen kiinnostavat suomalaisiakin.

Tallinnaan matkustaa lähes 3000 Huuhkaja-fania, ja myös Tampereen Kreikka-otteluun on myyty mukavasti lippuja. Silläkin on merkitystä, että Huuhkajien pelit ovat katsottavissa ilmaiseksi Viafree-palvelun kautta.

Uusi pelaajapolvi on myös monella tapaa erilainen kuin aiemmat. Kun Suomi kukisti Unkarin Kansojen liigan avauksessa syyskuun alussa, ennen ottelua ja sen aikanakin rummutettiin MM-kisahaaveet lokakuussa 1997 dramaattisesti tuhonnutta Unkari-tappiota.

Pyry Soiri oli tuolloin 3-vuotias.

– Joo, se oli vähän hölmöä. Sanoin kaikille, ettei tuo juttu kiinnosta pätkääkään eikä ole meille relevanttia.

– Faneihin on hyvä pitää yhteyttä ja olla muutenkin mahdollisimman avoin – oli siistiä, kun avoimiin treeneihin tuli yleisöä, se luo yhteistä uskoa. Mutta tärkein keino nostaa futiksen suosiota ovat tulokset ja se, että päästäisiin arvokisoihin. Se tapahtuu kyllä, kun vaan ajattelee positiivisesti ja jaksaa tehdä duunia.

Apu on paikan päällä Suomi-Kreikka-ottelussa ma 15.10.

Fakta:

Pyry Henri Hidipo Soiri

Syntynyt: 22. syyskuuta 1994 Tammisaaressa.

Pelipaikka: Laitahyökkääjä.

Seurat: MYPA, JäPS, KTP, VPS, FC Shaktyor Soligorsk (Valko-Venäjän liiga), Admira Wacker (Itävallan liiga).

Maajoukkueura: 10 A-maaottelua, joissa 2 maalia. Parikymmentä nuorten ja poikien maaottelua.

Perhesuhteet: Asui lapsena Mosambikissa, Namibiassa ja Tansaniassa. Soirin George-isä on namibialainen ja äiti Iina suomalainen, joka johtaa Pohjoismaista Afrikkainstituuttia Uppsalassa. Soirin 11 vuotta nuorempi ja puoliksi etiopialainen pikkuveli Juri pelaa jalkapalloa Uppsalassa.

Julkaistu: 12.10.2018