Pyhtäällä syntyy enemmän lapsia kuin monessa muussa paikassa – Kysyimme paikallisilta, miten temppu tehtiin

Hiekoitussepeli rahisee rattikelkan jalaksia vasten. Tuomas Kotisalo vetää toppapukuisia lapsia kotikadulla ja nyökkäilee eri suuntiin.

– Tuossa asuu lapsiperhe, ja tuossa. Ja tuossakin.

Uusi asuinalue on rakennettu viiden viime vuoden aikana. Ollaan Kymenlaaksossa, noin 5 000 asukkaan Pyhtään kunnassa, tarkemmin Siltakylän kylässä.

Kotisalon perheen hirsitalo valmistui puolitoista vuotta sitten. Nyt lapsia vipeltää kotona jo kolme. Eino, 3, on saanut seuraa Emiliasta, 2, ja yhdeksänkuisesta Eliaksesta. Eivätkä he ole Pyhtään ainoita pieniä asukkaita.

Viime kesäkuussa syntynyt Elias oli kartuttamassa Pyhtään vauvatilastoja, joista kunnan asukkaat ja päättäjät ovat tyytyväisiä. Vuonna 2023 Pyhtäällä syntyi 44 vauvaa, mikä on väkilukuun suhteutettuna reilusti enemmän kuin muualla maakunnassa.

Kymenlaakson kaupungeissa, Kouvolassa, Kotkassa ja Haminassa, lapsia syntyy keskimäärin kuusi tuhatta asukasta kohden. Pienemmissä kunnissa Miehikkälässä ja Virolahdella luku on neljä.

Pyhtää pesee ne kaikki: viime vuoden luku oli miltei yhdeksän vauvaa tuhatta asukasta kohden. Ennätysvuonna 2016 syntyi 52 vauvaa, eli enemmän kuin kymmenen lasta tuhatta asukasta kohti. Se oli suunnilleen samoissa luvuissa Helsingin kanssa. Välissä oli pienempien lukujen vuosia, kun vauvoja syntyi vuosittain reilut 30, mutta nyt suunta näyttää kääntyneen.

Miten näin pääsi käymään?

Tuomas Kotisalo vetää Eino-poikaa rattikelkassa. Kotisalon perheessä on kolme pientä lasta.

Kotisalon perhe muutti Kymenlaaksoon Tuomaksen työn perässä kolme vuotta sitten. Tuomas oli valittu kotkalaisen K-raudan kauppiaaksi. Lähtö edelliseltä kotipaikkakunnalta Loimaalta tuli kahden viikon varoitusajalla. Sairaanhoitajana työskentelevälle vaimolle Elinalle on riittänyt töitä missä vain.

Ensin perhe katseli tontteja Kotkasta, mutta lainanhakureissulla pankkiin virisi uusia ajatuksia. Pankki- virkailija mainitsi Pyhtään tonttitarjonnasta, ja niin Kotisalot lähtivät ajelulle. Tontit mäntykankaalla vakuuttivat, niistä tuli mieleen molempien lapsuus- maisema Pieksämäen Naarajärvellä.

Eikä siinä kaikki. Työkaverien suosituksetkin puolsivat päätöstä. Paikka tuntui turvalliselta ja luonto oli lähellä. Metsään, merelle ja järven rannalle oli lyhyt matka.

Samankokoisiin kuntiin verrattuna, siis 5 000 asukkaan pikkukuntien joukossa, Pyhtää pärjää viime vuoden 44 syntyneellä vauvallaan hyvin. Etelä-Savon Kangasniemellä syntyi 25 vauvaa, Satakunnan Nakkilassa 33, Kanta-Hämeen Jokioisilla 29. Suunnilleen saman verran kuin Pyhtäällä on synnytetty Keski-Pohjanmaan Kannuksessa (45 vauvaa) ja Pohjois-Pohjanmaan Siikajoella (50 vauvaa).

Hyvistä vauvaluvuista huolimatta Pyhtääkään ei pärjää joillekin Pohjanmaan kunnille, joissa usein monilapsiset perheet kartuttavat väkilukua paikoin 12–15 lapsella tuhatta asukasta kohden. Alhaisimmillaan luvut ovat monissa Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin kunnissa.

Eino ja Emilia tekevät palapelejä ennen ulkoilua. Happihyppelyn jälkeen koko perhe syö.

Ulkoilun jälkeen Eino ja Emilia odottavat lounasta punaiset palomieskypärät päässään. Käy ilmi, että päiväkodissa on edellisenä päivänä ollut vierailulla paloauto. Elina-äiti kokkaa kanapastaa. Kotisalon lapset ovat yksityisessä päiväkodissa muutaman minuutin automatkan päässä kodista. Yhteensä Pyhtäällä on kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen kunnallinen päiväkoti sekä kaksi yksityistä.

Pyhtäällä on kaksi keskustaa, vanha kirkonkylä ja uudempi Huutjärven keskusta. Huutjärvelle on keskitetty kaupat, terveyskeskus, koulu, kirjasto ja harrastusmahdollisuudet. Kulttuuritarjontaakin olisi, jos vain ehtisi hyödyntää.

– Viime kesänä mentiin paljuun, itkuhälytin oli vieressä, kun lapset nukkuivat jo. Vesterisen keikka kuului Kulttuuritalolta hyvin, sanoistakin sai selvää, Elina muistelee.

Pyhtään lapset syntyvät Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkassa, mutta neuvola on lähellä. Eliaksenkin seuraava neuvolakäynti on parin päivän päästä, sinne kävelee vaunujen kanssa vartissa. Terveyspalvelut on ulkoistettu ainakin täksi vuodeksi Terveystalolle, kunnes uuden hyvinvointialueen asioista päätetään.

Lääkärille oli usein tarvetta edellistalvena, kun Elina meni lasten välissä töihin kotisairaanhoitoon, ja lapset aloittivat päiväkodin. Sieltä lapset kantoivat monta flunssaa ja korvatulehdusta.

– Toivottiin lapsia pienellä ikäerolla ja se meille suotiin, mutta kyllähän tämä välillä rankkaa on, Elina sanoo.

Vaikka pikkulapsiperheen arki on välillä työlästä, Pyhtäällä on käynnissä positiivinen kierre. Ei ole koulujen lakkautusuhkaa, väkeä on sopivasti, mutta ei liikaa.

On vaikea nimetä yhtä seikkaa, joka ilmapiiriä selittäisi.

– Kun palvelut ovat hyvät lapsiperheille, tänne on myös keskittynyt lapsiperheitä. Tiivis yhteisö vetää puoleensa. Luulen, että kun ihmiset valitsevat asuinpaikkaa, suurin tekijä on viihtyvyys, Tuomas miettii.

Pyhtäälle he eivät olisi ehkä tienneet päätyä ilman Tuomaksen työpaikkaa.

– Jollain tavalla pitää olla sidettä tähän suuntaan, oli se sitten työ tai sosiaalinen verkosto, Tuomas pohtii.

Perhe on siinä mielessä tyypillinen työn perässä muuttaja, että tukiverkostot jäävät satojen kilometrien päähän. Toinen lasten mummoloista on Pieksämäellä, toinen Mynämäessä.

– Mummin ja papan luota on tosi pitkä matka, kertoo myös Eino-poika.

Vaikka vanhemmat vaalivat vielä savolaisuutta, Einoon on vähän tarttunut päiväkodista paikallista murretta. Minä vääntyy jo muotoon ”miä”.

Pyhtään kunnanjohtaja Terhi Lindholm on luotsannut kuntaa nyt puolitoista vuotta.

Vaikka Kotisalot kehuvat Pyhtään viihtyvyyttä, ei viihtyvyyskään kaikkea selitä. Se kun tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. On aika kääntyä kunnanjohtajan puoleen ja kysyä häneltä, miksi juuri Pyhtäällä syntyy verrattain paljon vauvoja.

– Kaikki on tässä järven ympärillä, kävelyetäisyydellä, Pyhtään kunnanjohtaja Terhi Lindholm sanoo kunnanvirastossa.

Hän osoittaa sormellaan ikkunasta Huutjärven keskustaa. Näkymä voisi olla melkein mistä tahansa suomalaisen pikkukunnan keskustasta. Matalaa rakennuskantaa, paitsi itse kunnanvirasto, joka sijaitsee kerrostalon alimmissa kerroksissa.

Terhi Lindholm tuli Pyhtään kunnanjohtajaksi Kotkan kehitysjohtajan paikalta puolitoista vuotta sitten. Juuri sitä ennen järven lähelle oli kaavoitettu paljon omakotitontteja. Kunnanjohtajan puheista saa sen käsityksen, että juuri tämä oli käänteentekevää.

Ennätysvuosi oli 2021, kun kunnan tontteja myytiin 21, yksityisten kanssa yhteensä 35. Siitä parin vuoden päästä oli yksi tämän vuosituhannen parhaista vauvavuosista. Kunnanjohtaja näkee näiden välillä selvän yhteyden.

Kunta tähyää järvenrantaa laajemmalle. Keihässalmen merenrantakylään on piirretty peräti 50 tonttia. Myös kirkonkylän jokimaisemaan suunnitellaan lisää taloja.

Näyttää siltä, että Pyhtäällä luotetaan Kymenlaakson selviävän rakennemuutoksesta. Alueelle haettiin apua valtiolta viime vuonna, kun rakennemuutos kärjistyi suurten yritysten irtisanomisiin. Stora Enso lakkautti viime vuonna Sunilan sellutehtaan Kotkassa, ja myös Kouvolan Anjalan paperitehtaalta ja Kotkan sahalta on hävinnyt työpaikkoja.

Osa valtionavusta on tarkoitettu akkuteollisuuden luomiseen. Kotkaan ja Haminaan suunnitellaan parhaillaan akkumateriaalitehtaita. Maanrakennustyöt on aloitettu, ja Haminan tehdas sai juuri ympäristöluvan. Päätös sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton.

Ylen mukaan aluehallintoviranomainen sai jo viime vuonna paljon huolestunutta palautetta akkumateriaaliyhtiön suunnitelmista. Yhtiön on määrä laskea mereen tehtaan puhdistetut jätevedet. Tuoreessa ympäristöluvassa on määritelty päästöjen raja-arvoja, mutta sulfaatin poistamista jätevedestä ei edellytetä.

Valmistumiseen odotetaan menevän useita vuosia. Lisäksi kiinalainen akkuvalmistaja harkitsee akkukennotehtaan rakentamista Suomeen, ja Kotka on kisassa mukana tehtaan paikanvalinnassa. Kymenlaaksosta toivotaan jo merkittävää akkuteollisuuden keskittymää. Se olisi tervetullut suunta kurjien uutisten jälkeen.

Toiveikkaimmat ajattelevat, että Kymenlaaksolle voi tapahtua sama kuin Pohjois-Ruotsin Skellefteålle, jonka akkuteollisuus nosti 30 vuoden näivettymiskierteestä menestystarinaksi.

Vajaat kaksi vuotta toiminutta akkutehdasta laajennetaan jo, ja sen arvioidaan työllistävän parin vuoden päästä 4 000 henkilöä.

– Toteutui investoinneista osa tai kaikki, Pyhtäällä on varmasti kysyntää asumiselle, Terhi Lindholm visioi.

Hänen mielestään on selvää, ettei työvoiman tarvetta pystytä täyttämään seutukunnan omilla ihmisillä, vaan tarvitaan työperäistä muuttoa Suomesta ja ulkomailta. Seutukunnalle muuttavat ihmiset ja perheet tarvitsevat kodin, ja hän näkee Pyhtään oivana valintana.

Kunnan johto ei siis uumoile, että lapsiperheiden määrä ja syntyvyys ainakaan kääntyisi laskuun, päinvastoin. Varsinaisia tavoitteita syntyvyyden edistämiseksi ei kuitenkaan ole kirjattu kunnan strategioihin. Pyhtäällä ei ole myöskään turvauduttu vauvabonuksiin, toisin kuin esimerkiksi kymenlaaksolaisella pikkupaikkakunnalla Miehikkälässä. Siellä syntyville ja pysyville lapsille maksetaan 10 vuoden ajan 1 000 euroa vuodessa. Vauvalahjan Pyhtäälle syntyvät kuitenkin saavat, lakanasetin ja kunnanjohtajan allekirjoittaman onnittelukortin.

Erässä asiassa kunta ui vastavirtaan. Kun muualla kyläkouluja lakkautetaan, Pyhtäällä toimii kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen pieni koulu suuremman Huutjärven koulun lisäksi. Päätös säilyttää yhden keskuskoulun ja kyläkoulujen malli on kirjattu kunnan strategiaohjelmaan, ja Pyhtään valtuusto hyväksyi sen viime vuonna.

Mirva Kaivola ompelee Otto Vainion lastenvaateyritykselle housuja. He asuvat sattumalta miltei naapureina.

Pakkaspäivän lumi narskuu kenkien alla, kun Otto Vainio kipaisee lyhyen matkan kotoaan ompelimoon. Hän muutti perheensä kanssa 1970–1980-luvulla rakennetulle asuinalueelle Huutjärvelle kesällä 2023. Kaduilla on paljon ruskeita käkikellotaloja.

Hänellä on kunnianhimoinen tavoite: valmistaa maailman kestävimpiä lastenvaatteita. Vielä mittakaava on pieni, Leggo-yrityksen tuotanto alkoi viime syksynä. Valikoimassa on vasta lasten housuja, jotka valmistetaan tilauksesta Pyhtäällä, sattumalta ihan lähellä kotia.

Otto on kotoisin Kotkasta mutta asui ennen Pyhtäätä kymmenen vuotta Tampereella. Kimmoke yritysideaan tuli, kun vaimon siskonpojalla meni rikki ja roskiin neljät housut kuukaudessa. Otto alkoi pohtia tekstiilijätteen määrää. Hän otti yhteyttä alan ihmisiin Tampereella mutta kertoo saaneensa osakseen lähinnä sääliviä reaktioita.

– Onneksi muutettiin Pyhtäälle, täältä löytyi heti ompelija, hän sanoo.

Otto koputtelee ompelimon oveen, ja kun kukaan ei tule avaamaan, hän pirauttaa puhelun. Ompelija Mirva Kaivola tulee salamana kotoaan ja ottaa muutaman askeleen piharakennukseen.

– Me vain lompsista lompsittiin tänne ilman ennakkovaroitusta, Otto sanoo. Molempia naurattaa, tämä kertoo mutkattomasta yhteistyöstä.

Kun Oton perhe muutti Puolukkakujalle, Mirvan ompelimo oli sattumoisin melkein viereisellä Mustikkakujalla. Juuri Mirva oli valmis perehdyttämään Oton vaatteiden valmistukseen ja pyörittelemään ideaa yhdessä.

– Kaikki tarpeellinen on pienessä tilassa, kaiken mahtuu tekemään, Mirva Kaivola kommentoi, kun he levittävät Oton kanssa kangaspakkoja pöydälle.

Sanni, Sulo ja Otto Vainio muuttivat modernisoituun 1980-luvun taloon. Heillä ei ole aikeita lähteä paikkakunnalta minnekään, ja perhekin saisi kasvaa.

On aika mennä katsomaan, joko Oton puolitoistavuotias Sulo-poika herännyt päiväunilta. Vaaleatukkainen taapero tulee yläkerrasta äitinsä Sanni Vainion sylissä. Poikaa ujostuttaa, ja hän vaihtaa vaaleanpunaisella sohvalla vanhemman sylistä toiseen.

Otolle ja Sannille perhe tulee ensin. Töitä he tekevät sen verran, että riittää elantoa ja lapsi pystytään hoitamaan kotona. Kotona oleminen Sulon ensimmäisinä vuosina oli heille ensisijaisen tärkeää.

Sanni on kotona Sulon kanssa maanantait ja tiistait ja käy töissä erityisopettajana Kotkassa keskiviikosta perjantaihin. Otto taas työskentelee täysillä alkuviikon ja hoitaa lasta loppuviikon, ehkä hoitelee työasioita Sannin tultua töistä.

– Otolla on hyvä keskittymiskyky, vaikka täällä olisi millainen meteli, Sanni kertoo. Sulo antaa parhaillaan ääninäytettä huutotaidoistaan.

Järjestely on mahdollinen, sillä asuminen on edullista.

– Myin Tampereelta kaksion, ja melkein samalla rahalla sai ostettua talon Pyhtäältä, Otto Vainio kertoo.

Kovin paljon olemassa olevia taloja ei tule Pyhtäällä myyntiin. Ehkä siksi moni lapsiperhe päätyy ostamaan tontin ja rakentamaan oman. Se kävi myös Vainioiden mielessä, kun taloa ei ensin löytynyt. 80-luvun talokaan ei ollut myynnissä, vaan päätyi perheelle Oton ystävän vanhemmilta. Se oli remontoitu kymmenen vuotta sitten, nuoren perheen tarvitsi vain muuttaa sisään.

Kolmekymppisen pariskunnan tähtäin on yllättävänkin pitkä.

– Loppusijoituskohdetta me lähdimme hankkimaan. En näe tarvetta lähteä muualle, Otto kertoo.

Sanni kävi vanhempainvapaalla Sulon kanssa perhekerhossa, nyt on Oton vuoro.

Varsinaista ohjattua ohjelmaa ei tarvita, lapsille riittää leikkiminen keskenään ja vanhemmille juttelu kahvikupin ääressä. Nyt Sulo käy muskarissa ihan lähellä. Otto kertoo:

– Muskarin täti on sama kuin minulla oli Kotkassa 25 vuotta sitten! Mutta enää ei lauleta Fröbelin palikoita.

Suurempi lapsilukukin on haaveissa.

– Pitäähän syntyvyystilastoista pitää huolta, Otto vitsailee.