Putous-tähti Eino Heiskanen kuvaa ADHD-luonnettaan: ”Olen liukkailla jäillä hikoileva bambi – onneksi lääkitys helpottaa sitä”

Näyttelijä Eino Heiskanen on uusi Putous-kasvo. Hän saanut ammattinsa jo äidinmaidosta. Ensiesiintymisensä vuoden ikäisenä tehnyt Heiskanen paitsi tuttu mainosääni myös mahdollisesti Helsinki-Vantaan lentokentän nopeimmin poikki kaahannut potkulautailija.

Olet kertonut haaveilleesi jo pitkään Putouksesta. Millainen ihminen haluaa esiintymään suoraan lähetykseen miljoonan silmäparin eteen?

Varmaan vähän kreisi, luontainen ­viihdyttäjä, joka pitää isoista haasteista. Tykkään adrenaliinista ja vauhtilajeista, se on hirveän energisoivaa. Putous on vauhtilajien ykkönen! Samaan aikaan olen kova jännittämään, etenkin tietyissä ensi-illoissa en oikein saa ruokaa alas ennen esitystä. Kritiikki ei jännitä, muuten ei tällaisiin projekteihin lähteä.

Haastattelussa äitisi, näyttelijä Sara Paavolainen on kertonut ihmetelleensä, miten karismaattinen olit jo vastasyntyneenä. Mikä on vangitsevan olemuksesi salaisuus?

Muut varmasti osaavat vastata tähän paremmin, minulla voi olla itsestäni hirveän erilainen kokemus. Koen ­olevani rento, humoristinen kaveri, ehkä se siis näkyi jo nuorena. Olen myös ollut aina optimistinen, valoisa tyyppi. Kuppini on niin sanotusti puoliksi täynnä ja luotan siihen, että omilla teoilla voi vaikuttaa moniin asioihin.

Näyttelit ensimmäisen kerran jo ­yksivuotiaana Huojuva talo -draamasarjassa yhdessä äitisi sekä isäsi, näyttelijä ja ohjaaja Kari Heiskasen kanssa. Oliko näyttelijän ammatti sinulle itsestäänselvyys?

Lapsena ykköshaaveeni oli ryhtyä joko poliisiksi tai näyttelijäksi. Sitten minusta tuli näyttelijä ja olen saanut näytellä poliisia. Se on ollut hauskaa! En enää kysy ehkä niin paljon uraan liittyviä neuvoja vanhemmiltani, vaan ennemmin samanikäisiltä kollegoilta. Mutta onhan se mukavaa, että lähipiirissä ymmärretään ammatin mukanaan tuomia haasteita.

Kerroit viime vuonna, että sinulla diagnosoitiin ADHD. Millä tavalla neuroepätyypillisyys näkyi ennen ­elämässäsi?

Nuorena halusin viettää paljon aikaa kavereideni kanssa. Jos olimme olleet yhdessä vaikka viisi tuntia, ihmettelin, miksi he haluavat lopettaa leikit kesken. Yläasteella koulunkäynti vaikeutui enkä olisi välttämättä päässyt ilman tukea edes ylioppilaaksi. Sain paljon tukea koulusta ja vanhemmilta. Kiinnostavilla tunneilla, kuten äidinkielessä, jaksoin keskittyä paremmin, pitkä matematiikka sen sijaan ei oikein lähtenyt.

Pystyn omaksumaan valtavia määriä dataa jos satun sille päälle, mutta jos jokin asia ei kiinnosta, tieto valuu kuin hiekka sormien välistä maahan.

Diagnoosin myötä itsetuntemukseni on parantunut, kun olen opiskellut tietoa ADHD:sta. Osaan nykyään rytmittää elämääni paremmin ja se on puolestaan lisännyt elämänlaatuani. Toisaalta olen hoksannut, että pystyn tekemään asioita paremmin, jos teen niitä yhtä aikaa. Eli vaikka venyttelen samalla kun opiskelen. Tykkään myös kävellä ja lukea samaan aikaan.

Toisinaan tuntuu, kuin päässä olisi monta kanavaa yhtä aikaa päällä, mutta lääkitys helpottaa sitä.

Instagramissa tilisi nimi on sweatybambi. Mistä nimi juontaa juurensa?

Jo IRC-gallerian ajoilta. Tein tilin läpällä, joka oli __bambi. Halusin, että nimi on mahdollisimman hämäävä. Myöhemmin hankin Xboxin ja tilin nimiehdotuksiin tuli automaattisesti sweatybambi. Se on pysynyt mukana siitä asti.

Ehkä nimi myös kuvaa minua, olen liukkailla jäillä hikoileva bambi, joka sohii siellä menemään sorkat liukuen.

Olet työskennellyt lentokentällä ­turvatarkastajana. Mitä niiltä ajoilta on jäänyt erityisesti mieleesi?

Olin töissä 2010, kun Eyjafjallajökull-jäätikön tulivuori purkautui Islannissa. Tuhkapilven vuoksi kaikki lennot peruttiin.

Olimme työkavereiden kanssa tyhjällä lentokentällä, tunnelma oli kuin zombielokuvassa. Saatoin kuitenkin tehdä potkulautailun ennätyksen, koska vedin täysillä kentän päästä ­päähän. Aikaa meni sulkuovineen ­muistaakseni kuusi minuuttia.

Onko karaokebravuurisi edelleen Hopeinen kuu?

En ole laulanut hetkeen, mutta on se varmaan.

Olet Top51-radion kanavaääni ja teet paljon muitakin mainoksia. Miten olet ajautunut alalle?

Innostuin kouluaikoina spiikkaamisesta ja hankin mikrofonin kotiin. Aloin harjoitella hommaa, jonka jälkeen ­lähetin ääninäytteitä eri yrityksiin. Aika pian sain ensimmäisen keikan ja työt alkoivat rullata.

Viimeksi taisin antaa ääneni Rennie-mainokseen.

Olen lukenut myös pari kirjaa äänikirjaksi, mutta en tee niitä enää. En pysty istumaan paikoillani niin pitkää aikaa. Kopissa istuminen on liian ­yksinäistä ja pitkäveteistä, vaikka ­lukeminen itsessään onkin kivaa.

Kerro jokin salaisuutesi.

Pelaan tietokoneella lähes joka aamu aamukahvin yhteydessä. Tällä hetkellä meneillään on toisen maailmansodan taistelusimulaattori Hell Let Loose. Se rentouttaa ja vie ylimääräisen energian pois. Sen jälkeen voi sitten lähteä tekemään muita juttuja.