Uhkaavia ja loukkaavia viestejä lähettelevä mies on piinannut Meriä ja Liisaa vuosien ajan.

Poliisi on verkkovainoamisen edessä usein voimaton. Asiantuntijan mukaan rangaistukset verkkohäirinnästä ovat Suomessa liian lieviä.

Kylläpä nämä kuvat näyttävät tutuilta. Näin Meri ajattelee selatessaan verkossa erään blogialustan sivuja. Sitten hän ymmärtää, että tekstissä puhutaan hänestä. Kuvat ovat peräisin Merin omilta sosiaalisen median tileiltä. Tekstissä ruoditaan hänen ulkonäköään yksityiskohtaisesti ja loukkaavasti. Myös hänen ammatillista pätevyyttään kyseenalaistetaan.

Eletään vuotta 2020 ja Meri on 29-vuotias. Blogimerkinnän kirjoittaja huomattavasti vanhempi mies. Meri tietää kirjoittajan, sillä he toimivat saman somesivuston ylläpitäjinä. Sen paremmin Meri ei kuitenkaan miestä tunne.

Samantapaisista yhteyksistä miehen tunteva tuttava on varoittanut Meriä miehestä jo aiemmin. Tästä huolimatta kirjoituksen löytäminen on hänelle järkytys.

Pian postaus kuitenkin poistetaan ja kirjoittaja pahoittelee tapahtunutta. Julkisessa asemassa työskennelleenä Meri on tottunut satunnaiseen kommentointiin, eikä jää miettimään tapahtunutta sen kummemmin.

Puoli vuotta myöhemmin mies kuitenkin julkaisee uuden kirjoituksen Meristä. Tällä kertaa kirjoitusta ei poisteta. Pahoittelujen sijaan verkkoon ilmestyy toinen kirjoitus. Ja kolmas.

Merin sosiaalisen median tileille alkaa tulvia outoja yhteydenottoja. Myös hänen seuraajansa ja läheiset saavat erikoisia, Merin elämää käsitteleviä viestejä.

Lähettäjänä on aina sama mies. Viestit sisältävät kuvamanipulaatioita ja herjaavia kommentteja.

Meri ymmärtää, että puoli vuotta sitten julkaistu blogipostaus oli vain alkua jollekin paljon pahemmalle.

Kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen Liisa havahtuu hänelle saapuneeseen erikoiseen viestiin. Tarkemmin ottaen hänet on lisätty viestiketjuun, missä on mukana hänelle täysin tuntemattomia ihmisiä. Ryhmä on Meriä kirjoituksillaan ahdistelleen miehen perustama, ja hänen lähettämänsä pitkä viesti kertoo Meristä. Liisa ei tunne Meriä entuudestaan, mutta seuraa tätä sosiaalisessa mediassa.

Jonkin ajan kuluttua Liisa saa jälleen viestin. Tällä kertaa se tulee eri käyttäjältä, mutta sisältö koskee edelleen Meriä. Yhteydenottoyrityksiä tulee monesta sovelluksesta, mutta Liisa estää kyseenalaiset profiilit kaikkialta, mistä pystyy.

Myös Meri on estänyt profiilit, mutta mies tehtailee uusia käyttäjätilejä sitä mukaa, kun ne estetään.

Heinäkuussa 2022 Liisan saamat yhteydenottoyritykset saavat uuden käänteen. Mies on ottanut Liisaan yhteyttä tämän verkkosivujen kautta. Enää viesti ei koske Meriä vaan Liisan painoa.

Pala helvetissä, yhdessä viestissä lukee.

Liisa päättää, että nyt on aika ottaa yhteyttä poliisiin.

On kesäkuu 2024, ja aurinko porottaa Merin kasvoille. Meri kertoo saaneensa viimeksi eilen yhteydenoton samaiselta mieheltä. Vainoaminen on jatkunut nyt neljä vuotta, eikä loppua näy.

– Tämä varmaan loppuu vasta, kun kuolema korjaa hänet pois, Meri huokaisee.

Meri ja hänen läheisensä ovat pyytäneet vainoajaa useaan otteeseen lopettamaan yhteydenotot, mutta tuloksetta. Meri ei ole tehnyt asiasta rikosilmoitusta sen pelossa, että ylimääräinen huomio vain kannustaisi vainoajaa jatkamaan.

Liisa on tehnyt miehestä kaksi rikosilmoitusta. Ensimmäisestä tuli tutkimattajättämispäätös ja toisen käsittely on yhä kesken. Poliisilta tullut vastaus ei kuitenkaan ole tuonut toivoa, että tutkintapyyntö johtaisi mihinkään.

– Poliisi on sanonut suoraan, että todennäköisesti mies saa sakot ja jatkaa. Näin se toimii Suomessa. Ihmettelen, miten voimaton tämä järjestelmä on, että näin voi tapahtua useammalle ihmisille, ja todetaan, ettei ole keinoja puuttua, Liisa kertoo ajatuksistaan.

Myös Meri tietää vuosien kokemusten jälkeen, ettei vastaava tilanne ole täällä mitenkään poikkeuksellinen.

– Tällaisia tapauksia on olemassa paljon, mutta meidän lainsäädäntö mahdollista sen, ettei tästä voi saada tuomiota.

Poliisin tutkintamateriaalista selviää, että ainakin yksitoista ihmistä on kokenut kyseisen henkilön toiminnan sillä tavoin häiritseväksi, että he ovat tehneet aiheesta rikosilmoituksen. Poliisi on siis havainnut kyseen olevan toistuvasta toiminnasta.

Todennäköisesti häiritsevien viestien kohteeksi joutuneita naisia on enemmän, sillä Merin tapaan muutkin saattavat pelätä rikosilmoituksen vain provosoida tekijää.

Tilastokeskuksen mukaan joka neljäs suomalainen on kohdannut verkossa väkivaltaa tai häirintää – naiset hieman miehiä useammin. Vainoamisesta puhutaan, kun yhteydenotot uhriin ovat toistuvia ja ei-toivottuja, ja ne aiheuttavat pelkoa. Verkkovainoaminen on yleistynyt digitalisaation myötä, ja eri alustoja vainoamisen toteuttamiseksi on monia. Sosiaalinen media ja sähköposti ovat yleisempiä väyliä häirinnälle.

Vainoaminen on lisätty rikoslakiin jo vuonna 2014. Silti keinot vainoamisen lopettamiseksi ovat vähäiset.

Usein verkkovainoamisen yhteydessä täyttyy myös muita rikosnimikkeitä, kertoo rikosylikomisario Ritva Elomaa Helsingin poliisista.

– Vainoamisen lisäksi pitkään jatkuneessa vainoamistilanteessa löytyy usein myös laittomia uhkauksia, kunnianloukkausta, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä ja viestintärauhan rikkomista.

Tyypillisesti vainoaja on tuttu henkilö, usein ex-kumppani. Aina uhri ja tekijä ei kuitenkaan tunne toisiaan. Motiivina vainoamiseen voi olla ihastus, suhteeseen pääseminen, kosto tai toiselle kiusan aiheuttaminen.

Elomaa muistuttaa, ettei poliisilla ole määräysvaltaa esimerkiksi sulkea yksityisen henkilön somekanavia.

– Digitaalisesta vainoamisesta jää kuitenkin jälki ja materiaalia tutkintaa varten on helppo saada. Tutkinnallisesti nämä ovat isotöisiä, koska materiaalia saattaa olla todella paljon, mutta nämä ovat ehdottomasti tutkittavissa, kun tehdään rikosilmoitus ja toimitetaan aineisto poliisille.

Elomaa kannustaa puuttumaan tilanteeseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kynnystä rikosilmoituksen tekemiseen ei kannata nostaa, ettei ihmisen elämä kapenee kodin seinien sisälle ja pelko vie kaikkea energiaa.

–Tyypillisesti, mitä pidempään tilanne jatkuu, sen vaikeampaa se on lopettaa. Huono puoli on se, että uhri, joka muutenkin kärsii, joutuu olemaan aktiivinen ja ilmoittamaan viranomaisille.

Verkkovainoamistilanteissa myös lähestymiskiellon hakeminen on mahdollista. Jos uhri kokee vainoamisen hyvin ahdistavaksi ja jopa pelkää yhteydenottoja tai vainoajaa, voi lähestymiskiellolle löytyä perusteet.

– Käräjäoikeus katsoo, täyttyvätkö edellytykset, ja se voi määrätä vainoajan lähestymiskieltoon. Jos henkilö edelleen jatkaa yhteydenottoja, niin silloin hän rikkoo käräjäoikeuden määräämää lähestymiskieltoa ja siinä on taas uusi rikosnimike. Lähestymiskieltoja määrätään nykyään enenevissä määrin, Elomaa kertoo.

Lähestymiskiellon rikkomisesta tuomiona on sakko tai enintään yksi vuosi vankeutta.

Elomaan mukaan lähestymiskielto on useimmiten tehokas keino yhteydenpidon lopettamiseksi. Lähestymiskieltoasian käsittelyyn voi nykyään saada myös valtion varoista avustajan. Aiemmin ilmaisen lakimiehen on saanut muun muassa lähisuhde- tai seksuaalirikosasioihin.

– Monesti ihmiset eivät uskalla taloudellisen riskin takia vireyttää lähestymiskieltoasiaa, mutta enää tätä huolta ei ole.

Meri on sitä mieltä, että Suomen viranomaiset tuntevat vainoamistapauksia huonosti. Itse hän on lähinnä saanut ohjeen estää vainoaja sosiaalisessa mediassa.

–Ohjeet ovat, että blokkaa vainoaja, mutta olen blokannut eikä se vaan lopu. Ei ymmärretä, miten verkkovainoaminen heijastuu myös oikeaan elämään. Nettikin on oikeaa elämää eikä toimintaa siellä pysty loputtomiin rajoittamaan, Meri sanoo.

Tilanne on aiheuttanut naisissa ahdistusta ja lohduttomuutta. Oman elämän kontrollin menettäminen on vaikea paikka. Varsinkin, kun läsnä on tunne siitä, ettei kukaan voi auttaa.

– Jos jotain tästä on jäänyt mieleen niin se, ettei viranomaisiin voi luottaa. Tuntuu, että minulla on hyvin pienet vaihtoehdot vaikuttaa tilanteeseen. Olen täysin toisen ihmisen toiminnan varassa. Kyse ei ole siitä, että hän vain kirjoittelee törkeyksiä netissä, vaan kyse on paljon pahemmasta, Liisa huokaisee.

Sekä Meri että Liisa ovat ammateissa, joissa on vaikea pysyä täysin piilossa esimerkiksi sosiaalisen median kanavilla. Vainoaminen on ulottunut jopa työpaikalle asti, ja mies on lähettänyt Liisan työnantajalle outoja viestejä Liisasta.

– Tilanne on aiheuttanut sen, että olen miettinyt, pitäisikö tietoisesti hakea työpaikkaa, jossa en ole niin paljon esillä. On hyvin raskasta kertoa esimerkiksi työkavereille, että minulla on vainoaja ja älkää ihmetelkö, jos hän ottaa teihin yhteyttä, Liisa sanoo harmissaan.

Meri on jo siirtynyt tehtäviin, joissa on vähemmän esillä, vaikkei se ole vainoamista lopettanut.

Myös yksityiselämä on kärsinyt. Vainoaja on lähetellyt viestejä molempien naisten perheenjäsenille ja puhunut heistä ikävään sävyyn. Lisäksi hän on kuvaillut naisten asuinpaikkoja.

Tilanne on aiheuttanut heille painajaisia, vainoharhaisuutta ja ahdistusta. Merin mukaan vainoaja toimii tyypillisesti öisin, jolloin aamulla herätessä puhelimessa on ensimmäisenä vastassa ahdistavia viestejä.

Naiset ovat hakeneet apua tilanteen aiheuttamiin mielen haasteisiin terapiasta.

– Tilanne on vaikuttanut muun muassa niin, että tarkistan aina ennen nukkumaan menoa monta kertaa, että ovet ovat lukossa, Meri sanoo.

– Näen painajaisia, että hän tunkeutuu minun kotiini. Pelkään, että kynnys tulla fyysisesti tapaamaan on hyvin pieni, Liisa sanoo.

Vainoaminen voi aiheuttaa uhrissa muun muassa ahdistusta, epäluottamusta ja kontrollin menettämisen tunteen, sanoo oikeuspsykologi ja psykoterapeutti Helinä Häkkänen. Naiset kokevat tyypillisemmin masennusta ja stressiä, kun taas miehet tuntevat enemmän vihan tunteita.

– Vainoamisesta seuraa nopeasti rutiinien noudattamisen vaikeus. Jos olet esimerkiksi tottunut katsomaan sähköposteja ja yhtäkkiä sinne tuleekin vainoamismateriaalia, niin hyvin nopeasti kehittyy haluttomuus katsoa sähköposteja ylipäätään. Kontrolli omaan elämään menetetään, kun et enää tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Se on todella hankala kokemus monelle ihmiselle.

Vainoaminen voi kestää jopa vuosia, jolloin vaikutukset omaan elämään ovat pitkäkestoisempia. Vainoamista voi olla vaikea saada loppumaan, mutta sitä voi hillitä.

Ensimmäisenä ohjeena Häkkänen kertoo olla ottamatta minkäänlaista kontaktia vainoajaan. Toinen tärkeä asia on tehdä yhteydenpidosta hankalampaa, eli estää vainoaja kaikista yhteydenpitokanavista. Viime kädessä tulee ilmoittaa viranomaisille.

– Henkilöllä, joka vainoaa, on pakkomielteenomainen taipumus olla yhteydessä. Vainoajalle järjen puhuminen ei näin ollen todennäköisesti saa vainoamista loppumaan. Kannattaa mieluiten toimia niin, että on mahdollisimman vähän kontaktissa vainoajaan ja pyrkii osoittamaan, että tämän toiminnalla ei ole mitään vaikutusta. Ja pyrkiä elämään mahdollisimman hyvää elämää vainoamisesta huolimatta.

Häkkänen painottaa, että mahdollista rikosilmoitusta varten kaikki häirintämateriaali on otettava talteen.

– Ilman näyttöä on vaikea tehdä rikosilmoitusta tai nähdä, että se johtaisi mihinkään.

Rangaistukseksi vainoamisesta voi saada sakon tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Vertailun vuoksi Ruotsissa vainoamisesta voi saada enintään neljä vuotta vankeutta. Häkkäsen mielestä tuomiot Suomessa ei ole riittävät.

– Peräänkuulutan sitä, että tuomioiden pitäisi olla merkittävimpiä kuin mitä ne nyt ovat. Jos mietitään psyykkisiä vaikutuksia ja kuluja, mitä tästä aiheutuu uhrille, niin rangaistukset tuntuvat tosi kevyiltä, lakia valmistellessa lakivaliokunnan kuultavana ollut Häkkänen sanoo.

Useimmiten Suomessa vainoamisesta annetaan sakkotuomioita.

Miten vainoamisen uhriksi joutumisesta voi sitten selvitä?

– Suosittelen esimerkiksi työterveydenhuollon kautta hakeutumaan lyhytpsykoterapiaan tai edes työterveyspsykologin vastaanotolle, koska nämä ovat usein aika kuormittavia tilanteita, Häkkänen ohjeistaa.

Juttuun haastateltujen Merin ja Liisan nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.