Puoli vuosisataa Minejä – edelleen nuoruuden intoa täynnä
Ensimmäistä Mini-sukupolvea tehtiin vuodesta 1959 lähtien.
Nelisylinterisen 1,2 litran moottorin, 42 hv:n tehon ja 700 kilon painon ansiosta ajamisen hauskuus on maksimaalista. Ajoavustimia ovat nopeusmittari, takapuolituntuma ja järki. Mutkaan ohjautuminen on pienen painon ja hyvän painonjakauman ansiosta ripeää.
Toisen sukupolven Mini on riiviö, jonka työn laatu on vähän välinpitämätöntä. Ohjaus on tarkka, ja kompressorikone vinkuu röyhkeästi. Natinoita ei kuule moottorin melun alta lainkaan. Mini kääntyy mutkaan sisään ennen kuin sitä ehtii edes ajatella. Mitä puuttuu? Ehkä parempi äänieristys.
Kolmas sukupolvi haastaa pelottomasti tehokkaammat autot, eikä mutkien läpi kiitäminen vaadi ammattilaisen refleksejä. Ergonomia ja käytettävyys ovat hyvää tasoa.
Etuistuimet eivät ole yhtä mukavat kuin uudessa Minissä, eikä ajofiilis ole yhtä kypsä. Joskus tulee kuitenkin rakastuttua juuri pieniin puutteisiin.
Totumme silti uuteen Miniin. Se on erilainen auto edeltäjiensä tapaan.
Lue uuden Minin ensikoeajo Tuulilasin tuoreimmasta numerosta 3/2014.
Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.
