Apu

Puntti Valtonen: "Kun erityislapsi tulee perheeseen, sellaista tilannetta ei ennusteta – Sen kanssa olemme yrittäneet elää ja olla"

Puntti Valtonen: "Kun erityislapsi tulee perheeseen, sellaista tilannetta ei ennusteta – Sen kanssa olemme yrittäneet elää ja olla"
Näyttelijä Puntti Valtonen soitti nuorena Juice Leskisen bändissä, ja nyt hän laulaa tämän lauluja Kuopion kaupunginteatterissa.

Näyttelijä Puntti Valtonen valloittaa tänä keväänä Kuopion. Hän näyttelee, laulaa ja soittaa Kaksoiselämää-musikaalissa, jossa soivat Juice Leskisen laulut.

Musikaali ei kerro Juicen elämäntarinaa, vaan vie katsojat 1990-luvun alkuun, monien myllerrysten vuosiin, jolloin niin Suomen markka kuin Neuvostoliitto tekivät kuolemaa. Pankkikriisi iski tavallisiin ihmisiin, ja elämä oli epävarmaa.

Timo Kanervan kirjoittama musikaali on myös huumorin sävyttämä tarina rakkaudesta ja elämän arvaamattomuudesta.

Puntti Valtonen on itseoikeutettu musikaalin miespääosaan. Olihan hän vuosia Juicen Grand Slam -bändin kitaristi.

Traagisia aikoja

Millaisesta elämän arvaamattomuudesta musikaali kertoo?

Elämää ei halustamme huolimatta voida ennustaa! Musikaali sijoittuu pankkikriisin aikaan, jonka seuraamuksia pieni ihminen, tavallinen tallustaja, ei voinut aavistaakaan. Ei sitä, miten suuri merkitys oli markan devalvaatiolla, jonka ei ennustettu edes tapahtuvan.

Moni ihminen teki konkurssin, ja itsemurhien määrä kasvoi. Se oli suuren tragedian aikaa, jolla oli pitkät jäljet.

Onnettomuuden ja myös onnenpotkun hetket ovat elämässä niitä tilanteita, joiden takia elämme arvaamattomuudessa.

Musikaali ei ole Juicen elämäkerta, mutta hänen biisinsä kertovat erinomaisen hyvin elämän arvaamattomuudesta ja  myös siitä, miten ihmiset jaksavat olla keskenään, rakastaa ja tulla rakastetuiksi.

Juicen lauluissa on haikeutta ja äärimmäistä syvällisyyttä, ja hänen suomen kielensä hivelee sielua ja korvia.

Juice oli pelottava mutta hauska johtaja

Millaisen Juicen tunsit?

Hän oli nuorelle miehelle ylivertainen pomo, aluksi vähän pelottava, myöhemmin myös hemmetin hauska.

Oletko itse kohdannut elämän arvaamattomuuden?

Suurin arvaamattomuus oli kuopuksemme Akun syntymä vuonna 1994, se, että hänet diagnosoitiin puolentoista vuoden kuluttua syntymästään autistiseksi ja vielä kehitysvammaiseksi.

Kun erityislapsi tulee perheeseen, tilanne on kaukana suunnitelmallisuudesta, sellaista tilannetta ei ennusteta eikä tilata. Siitä tuli perheemme arkea, ja sen kanssa olemme yrittäneet elää ja olla.

Yllätyksiin kuuluu myös se, kun minua pyydettiin 1981 mukaan Juicen bändiin. Se oli 20-vuotiaalle suuri tilaisuus. Kun satuin sitten ensimmäisellä kerralla pääsemään Teatterikorkeakouluun, sitä kävin kyllä suunnitelmallisesti. Opiskelin vuodet 1985–89 Nätyssä Tampereella ja olen valmistuttuani viihtynyt tässä työssäni.

Koko elämäni on ollut suurta arvaamattomuutta, ja tilaisuudet ovat tulleet eteeni ja olen pyrkinyt tarttumaan niihin.

Hyvät välit lasten ja ex-puolison kanssa

Millainen isä olet nyt jo aikuisille pojillesi?

Asun Tampereella, pojat Helsingissä, mutta meillä on hyvät välit. Aku ei tule toimeen omillaan, hänellä on myös epilepsia.

On hienoa, että hän asuu nyt ryhmäkodissa ja että hänellä on niin hyvin asiat kuin tällä planeetalla voi olla. Ammatti-ihmisten apu on Akulle välttämätöntä, hän ei pärjää elämässä ilman sitä.

Esikoiseni Ville on loistava muusikko. Hän soittaa kitaraa, ja koetan tukea häntä kaikin tavoin, sillä tiedän, miten haastava posti on tienata elantonsa rakkaalla työllä. Tämän tästä päivitämme, miltä elo maistuu.

Omat keikkavuotesi olivat hektisiä ja kosteita – miten elämäsi rauhoittui?

Olen kymmenkunta vuotta ollut alkoholin suhteen käytännöllisesti katsoen nollalinjalla, eikä kaipuuta humalaan ole.

Kun 35–38-vuotiaana alkaa uskoa, ettei ole kuolematon, seuraavasta päivästä alkoi tulla arvokas! Ei siis krapulaa enää, kiitos. Kun on aikansa klutannut, ei siitä enää innostu.

Minä innostun toisista ihmisistä, työstäni, lauluista ja teatterista. Saan olla 99-prosenttisesti hurmaavien ihmisten kanssa tekemisissä, ja jos innostuu itse, se kertautuu, ja syntyy positiivinen rulla.

Mikä elämässäsi on parasta?

Se, että vastapainoksi aikataulutetulle työlle voin reissata puolisoni Tiinan kanssa ulkomailla.

Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta, ja hän on valinnut yksityisyyden. Hän ei esiinny julkisuudessa mitenkään. Rentoudumme vuoristossa ja olemme samoilleet Kreikassa Samoksen saarella. Se on oloa ilman aikatauluja, ja nautin hyvästä ruoasta ja kävelystä.

Millaiset välit sinulla on poikiesi äitiin, entiseen puolisoosi näyttelijä Pirkko Hämäläiseen?

Eromme virallistettiin jo vuonna 2009, ja meillä on erinomaiset välit. Ei ole mitään kaunoja, joita kantaisimme mukanamme.

Syksyllä reissuun

Millaisia töitä sinulla on tänä vuonna Kaksoiselämää-musikaalin lisäksi?

Tampereen Työväen Teatterissa jatkuu Vanhoja poikia -laulunäytelmä, jolla myös keikkailemme eri puolilla Suomea. Seela Sellan kanssa kierrämme Yhtä matkaa -näytelmällä keväällä 2020.

Ja Ouluun viemme Teatteri Vantaan Avoin liitto -esityksen, kesällä olen mukana UIT:n Kaunis Veera -laulunäytelmässä Oulussa ja Leppävirralla jatkamme Aavan meren tällä puolen -laulunäytelmää.

Suunnitelmia on myös ensi vuodelle. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.

Elämäsi kuulostaa tällä hetkellä varsin kiireiseltä, vaikka teetkin lempityötäsi! Mistä haaveilet kiireisen kevään ja kesän 2020 jälkeen?

Tähtäämme Tiinan kanssa taas alkusyksystä reissuun. En osaa olla kotona tekemättä mitään, mutta reissussa olen aina irti kaikesta tekemisestä.

Puntti Valtonen

  • Syntynyt: 23.9.1961 Kemissä.
  • Perhe: puoliso Tiina, kaksi poikaa Pirkko Hämäläisen kanssa.
  • Harrastaa: musiikkia ja teatteria.
  • Ajankohtaista: Kaksoiselämää-musikaalin ensi-ilta Kuopiossa 1.2.2020.

Julkaistu: 3.2.2020
Kommentoi »