Pullat hyvin uunissa vai katastrofaalinen pannukakku? Veikkausliigan ensimetrit ovat olleet yllättävyydessään rajuja

Vasta kaksi pelattua kierrosta takana, mutta niiden aikana nähdyt reilu 180 minuuttia kertovat jo jotain Veikkausliigajoukkueiden voimasuhteista sekä onnistumisista tai epäonnistumisista kauteen valmistautumisessa. Kriisi on kova sana, varsinkin kauden tässä vaiheessa, mutta jos sellainen on oman seuran yhteyteen jo tässä vaiheessa yhdistetty, kaudesta uhkaa tulla todella pitkä. Toki eri seuroja seurataan ja arvioidaan eri kriteerein sekä odotuksin, joten toiset saavat anteeksi enemmän kuin toiset.

Odotukset ja kriteerit ovat kuitenkin omalla toiminnalla ja toiminnan tasolla ansaittuja ja luotuja, joten niitä ja niiden kriittistäkään arviointia on vaikea karkuunkaan juosta. Ja vaikka tässä vaiheessa ei vielä ketään kannata liian korkealle jalustalle nostaa, toisaalta maahankaan lytätä, niin silti puolen vuoden harjoitusjakson jälkeen täysin keskeneräinen pelaaminen sarjan alussa paljastaa armotta toiminnan laadusta ainakin jonkinasteisia puutteita.

Veikkausliiga on alkanut footystats.org -sivuston tilastojen valossa hyvin edellisen kauden kaltaisena. Tällä hetkellä esimerkiksi tehtyjen maalien keskiarvo per peli on 2,92, kun se koko viime kauden ajalta oli 2,93. Hyökkäävien pelaajien osumatarkkuudessa on vielä petrattavaa, sillä laukausten määrä on ottelua kohden hieman viime kautta korkeampi. Tänä keväänä vastustajan maalia on yritetty uhata lähes 29 kertaa ottelua kohden, kun viime kaudella päädyttiin 27 potkuun tai puskuun. Kotietu alkukauden kahden ensimmäisen kierroksen aikana on ollut vahva, 58 prosenttia otteluista on päättynyt kotivoittoon. Kauden aikana tilasto todennäköisesti tasoittuu, viime kaudella kotijuhliin päättyi 48 prosenttia peleistä.

Katsotaan seuraavaksi, kuka on saanut koneensa paremmin, kuka heikommin käyntiin.

Pullat hyvin uunissa

Ilves

Avauskierroksen suurin mielenkiinto kohdistui kahden etukäteen mestarisuosikin viittoja kantaneiden seurojen kamppailuun, josta kotijoukkue Ilves selviytyi voittajana. Tuloksen lisäksi joukkueen pelaaminen oli alun katastrofia lukuun ottamatta erittäinkin kelvollista ja kun huomioi ottelun huomioarvon, tärkeyden sekä vastustajan tason, lentävä lähtö sarjaan toi roppakaupalla itseluottamusta jatkoon.

Klubi-voittoa seurasi menneen viikonlopun vastaava Jarosta, kaksi kotiottelua kahteen ensimmäiseen liigapeliin on suotuisa arpa myös sarjajärjestelmän laatijalta. Yhteistä noille peleille oli lisäksi se, että kummassakin Ilvekselle sattui hyvinkin heikko jakso, joista se kuitenkin molemmilla kerroilla selvisi kuivin jaloin. Onko se sitten luonteen lujuutta, vai suotuisaa tuulta jalkapallojumalilta, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa suurimmassa osassa peleistä jokainen joutuu hetkittäin kärsimään, ottamaan vastaan ja puolustamaan syvällä. Jos ne hetket ja jaksot kykenee selvittämään, sillä saa jo melkoisen vahvan perustan pelin muille osa-alueille.

Inter

Neljä pistettä KuPSilta ja Gnistanilta on erittäin hyvä saldo liigakauden alkuun. Ainoastaan yksi päästetty maali kertoo Vesa Vasaran joukkueelleen luoman puolustuspelin toimivan, ja sitä edesauttaa vahvasti kauden avannut topparipari Juuso Hämäläinen–Luka Kuittinen. Vaikka Gnistania vastaan peli olisi voinut ratketa omien luotujen paikkojen paremmalla viimeistelyllä jo aiemmin, silti hyökkäyspelaaminen ja maalinteko tuskin tulee muodostumaan ongelmaksi.

Jasse Tuominen on ollut jo nyt juuri sitä mitä maajoukkuepelaajalta osattiin odottaa ja Axel Kouamen osalta ei vielä kukaan tiedä, mihin asti odotuksia voidaan nostaa. Interin perinteinen ongelma on ollut epätasaisuus, hyviä voittoja on seurannut hyvinkin odottamattomia tappioita. Kauden ensimmäinen vierasottelu tulevana viikonloppuna Vaasassa antaa lisää vastauksia tämän kauden osalta, kuusi maalia kahteen otteluun pommittanut VPS testaa ainakin turkulaisten puolustamisen todellista osaamista jälleen uusilla kysymyksillä.

Jaro

Vaikka uunin luukkua olisi voinut hyvällä syyllä avata myös kuuden pisteen SJK:lle, sarjanousijan pirteä ja ennen kaikkea sinnikäs esiintyminen avauskierrosten aikana lupaa hyvää joukkueen sarjapaikan uudistamishaaveille. Kaksi vieraspeliä otteluohjelman alkuun ei ole millään muotoa pehmeä lasku Veikkausliigaan, mutta toisaalta onnistuminen niissä saattaa antaa uskoa siihen, että sarjatason muutos ei ole ylivoimainen haaste selätettäväksi.

Nyt saadut kolme pistettä yhdeltä päävastustajalta Maarianhaminasta ovat todennäköisesti maksimi siitä, mitä sarjan alulle budjetoitiin, mutta pisteitäkin tärkeämpää on se, mitä kentällä on nähty. Ilvestä vastaan peli näytti ratkenneen jo reilun 20 minuutin jälkeen, mutta niin vaan Jaro sinnitteli uhrautuvaisella puolustamisella pelissä kiinni ja nousi lopulta jopa taistelemaan sensaatiomaisesta pisteestä Tammelassa.

Joukkueen kaikki tämän kauden maalit viimeistellyt Kerfala Cissoko voidaan jo nyt julistaa yhdeksi kauden tähdistä, terveenä pysyessään guinealainen hyökkääjä tulee hätyyttelemään niitä maalimääriä, joita mies tulitti ennen Pietarsaarta Ruotsissa. Cissoko on loistava esimerkki siitä, mitä voidaan saavuttaa, kun seurajohto ja pelaajaliikenteestä vastaavat henkilöt ovat työssään ajan tasalla. Sarjataulukkoa hyvinkin paljon ylempää tulee mieleen monta seuraa, jotka tämän tason pelaajasta hyötyisivät.

Veikkausliiga

Kausi alkuun ennätyksellisen aikaisin, eikä yhtään ottelusiirtoa tai evakkoretkeä talvisten kelien takia. Onnistumisen syynä ovat jatkuvasti kehittyvät olosuhteet, ja erityisesti tekonurmet, jotka mahdollistavat pelaamisen suomalaisen, hyvinkin arvaamattoman alkukevään aikana. Samaa ei valitettavasti edelleenkään voida sanoa joidenkin ”stadionien” yleisöystävällisyydestä, joista pahimpana esimerkkinä hallitseva Suomen mestari Kuopio.

Koleassa huhtikuun illassa moni paikka on varmasti miellyttävämpi kuin Keskuskenttä, ja tämä näkyy paitsi heikompien kelien yleisömäärissä, karmeimmalla tavalla tulevien europelien pelaamisena todennäköisesti hyvin kaukana Savosta. Monilta muilta paikkakunnilta liiga on kuitenkin saanut lisää myötäistä purjeisiinsa. Stadionhankkeet Pietarsaaressa ja vihdoin myös Oulussa korjaavat kaksi isoa epäkohtaa pois kartalta, minne jää enää muutaman alkeellisen katsomokokemuksen tarjoava aukko. Tämä näkyy huhtikuun yleisömäärissä, joiden keskiarvo on ensimmäistä kertaa sitten koronan yli 3 000.

Pannukakkuosasto

HJK

Vaikka moni uskoi ihmeisiin, alkukausi on ollut Klubille kaikki ennakkoasetelmat huomioiden juuri niin toden tuntuinen, kuin odotettua. Vaikka vastassa on ollut vieraskentillä kaksi liigan yläkastiin kuuluvaa joukkuetta, nolla pistettä luo valitettavan suotuisan kasvualustan jälleen yhdelle kaudelle, jolloin HJK:n toimintaympäristö on jatkuvasti tukahduttavan paineinen. Sellainen ilmapiiri ei ole omiaan pelin pitkäjänteiselle kehittämiselle, mitä joukkue selkeästi kaipaa, vaan keskittyminen painottuu tulosten repimiseen. Painava kysymys on toisaalta se, miten pelaaminen voi olla niin keskeneräistä ehjän harjoituskauden jälkeen ja mikä puoltaa sitä, että pyydetty lisäaika tulisi näkymään mitenkään merkittävänä kehityksenä joukkueen otteissa.

Teemu Pukin maalisaldo on yhtä pyöreä kuin joukkueen pistesarake ja omissa on soinut neljästi. Kahden maalin johdon menettäminen ja punainen kortti kertovat jostain muusta, kuin henkisestä lujuudesta tai kurinalaisuudesta. Kauden kotiavaus Gnistania vastaan tulee olemaan kolmannen ottelukierroksen peliksi jopa historiallisen paineistettu, mutta Klubin onneksi se on sitä myös vastustajalle. Nollilla sen ottelun jälkeen jatkava, kovin odotuksin kauteen lähtenyt jompikumpi helsinkiläisistä voidaan julistaa huoletta jo ainakin jonkinlaiseksi kriisipesäkkeeksi.

Gnistan

Lähiöfutis loistaa poissaolollaan, kun virkamiesmäinen pelaaminen on avannut vastustajalle kaikki ovet ja mahdollisuudet pöllyttää oulunkyläläistä verkkoa. Viime kauden menestyksen kaikki kaikessa ei nyt näy kentällä, onko nimekkäämpään pelaajalistaan luottaminen korvannut aggressiivisuuden ja oikeanlaisen työnteon? Interiä vastaan kärsitty tappio on jollain lailla järkeenkäypä, vaikkakin heikohkolle Hakalle kärsityn avauspettymyksen jälkeen jotain muuta kuin Turussa nähty ensimmäinen jakso olisi ollut suotavaa

Eremenko–Bashkirov ei ole vielä toiminut keskikentällä, mutta ainakaan jälkimmäisen pelikunto ei liene vielä lähelläkään täydellistä. Tässä kohdin toistan hieman samat sanat kuin HJK:n kohdalla, pelin kehittyminen on vaikeaa, kun tuloksen teon merkitys korostuu ja otteluohjelma tarjoaa vähintäänkin riittävästi haastetta myös jatkossa. Lyhyen matkan päästä Töölöstä olisi napattava jotain mukaan, varsinkin kun vastustaja kamppailee tällä hetkellä omien demoniensa kanssa. Sitä seuraava kotiavaus tuo vastaan KuPS:n ja ihme on, jos joidenkin kannattajien unissa ei nähdä jo painajaisia nollasta pisteestä kauden neljän ensimmäisen pelin osalta. Toisaalta pieni muistutus realiteeteista voi olla jopa hyväksi, edelleen Gnistanin tärkein tavoite tulee tämän kauden osalta olla sarjapaikan uusiminen ja Veikkausliiga-statuksen vankistaminen.

AC Oulu

Oulun liigakauden alun julistaminen pannukakuksi voi olla turhankin ankaraa, mutta vaikka peliesitykset eivät täysin vastaa sarjataulukossa näkyvää nollan muotoista pistepottia, kautta edeltäneet pelaajamenetykset uhkaavat olla ennakoidun merkittäviä. Erityisesti Ashley Coffeyn viime kauden 12 liigamaalia voivat olla vaikeasti korvattavissa, hyvästä alusta huolimatta esimerkiksi Niklas Jokelaisen pitäisi parantaa menneiden kausiensa maalimäärää huomattavasti. Seuraavat kolme peliä tuovat oululaisten eteen Hakan, SJK:n sekä Interin ja erityisesti Valkeakoskelta olisi jotain konkreettista tartuttava matkaan. Oululla on kuitenkin pelissään eväitä tuloksen luomiseen, mutta se vaatii onnistumisia niillä kentän alueilla, missä esitykset muokkaantuvat pisteiksi. Pelottavan usein näennäisesti hyvää jalkapalloa pelaava joukkue on sarjataulukossa lopulta vaikeuksissa, mikäli riittävä kokemus ja laatu tuloksentekoon on vajavaista.