Kenellä laulajalla oli eläimellinen nimi? Viikoittainen visaileminen on vienyt parikkalalaisen ystäväporukan lajin SM-finaaleihin asti

Lauantai-ilta etenee itäsuomalaisessa omakotitalossa hivenen ristiriitaisissa tunnelmissa. Tavallaan ihan hyvin, onhan talon isäntä Lasse Svenn onnistunut hankkimaan olohuoneensa paraatipaikalle pitkään haaveilemansa kojeen. Kosketusnäyttöisen pelikoneen suoraan vuosituhannen taitteesta.

Photoplay-laitteet olivat aikoinaan hyvin tuttu näky suomalaisissa kapakoissa ja kahviloissa. Lukuisia erilaisia pelejä kolikkoa vastaan pelattavaksi tarjonneet laitteet ovat saattaneet monelta jo unohtua. Mutta eivät Lasselta.

– Joka viikko kävin pelaamassa. Lähinnä Pub Bongarissa, jonkin verran myös ravintola Kaakonrannassa, hän muistelee kotikuntansa Parikkalan sittemmin jo ovensa sulkeneita kansankuppiloita.

Lasse ei Photoplayn suosituimpiin minipeleihin, kuten laivanupotukseen tai pasiansseihin, koskenut. Tietovisamies valitsi aina Trivial Pursuitin. Niin tapahtui hyvin monelle muullekin.

2000-luvun alussa Parikkalassa oli käynnissä visailubuumi ja kylän koneille muodostui viikonloppuisin jonoa. Lasselle tuli pieneksi kunnia-asiaksi keikkua kylän koneiden top-listan kärkipaikalla. Toisinaan häntä yritettiin suistaa sieltä isommallakin porukalla. Yleensä varsin vaatimattomin tuloksin.

Lasse Svenn ja Photoplay-kone, ilman Trivial Pursuitia.

Ja juuri sitä Pursuitia hän olisi halunnut Torista hankkimallaan retrokoneella pelata. Harmistus onkin melkoinen, kun haastattelua edeltävänä päivänä selvisi, ettei tästä yksilöstä löydy maailman tunnetuinta tietovisaa. Kavereitakin oli ehditty jo kutsua kylään.

Järin pitkään Lasse ei asiaa vatvo ja voivottele. Kartonkitehtaan päivämestarille ominaisella toimeliaisuudella ratkaisu on pian hahmoteltu. Miehen vintiltä löytyy entuudestaan jo yksi Photoplay. Se alkoi äkisti noin vuosi sitten piiputtaa. Kone oli tehnyt tehtävänsä. Ensin ravintoloissa ties missä päin Suomea ja sitten hyvän tovin illanviettojen keskipisteenä Parikkalan Satumäessä. Uupuneen koneen kovalevyn pitäisi silti edelleen olla kunnossa.

Lassen suunnitelmissa on talven aikana siirtää toimiva peli sieltä vastahankittuun laitteeseen.

– Kyllä tässä vielä Pursuitin pariin päästään, hän hymyilee.

Viimeinenkin harmistus Pursuitin puuttumisesta häipyy, kun ovikello käy ja sisään kävelevät Saija ja Aleksi Keränen. He ovat saapuneet hakemaan joukkuetoveriaan rautatieaseman baariin. On kylän jokalauantaisen pubivisan aika.

– Leena tulee suoraan Assalle, huikkaa Aleksi Keränen. Yhdessä Leena Soikkelin kanssa nelikko muodostaa paikallisesti maineikkaan Lipespäs-nimisen pubivisajoukkueen.

– Pitää saada baarilta tolkun paikka, miettii Lasse.

Rauhallisessa pöydässä on helpompi suputella.

– Kerran tultiin ihan vähän ennen kuutta, ja sitten täytettiin lappuja koko ilta tuulikaapissa.

Kiire alkaa painaa, mutta tokihan uusvanha kosketusnäyttöpeli pitää testata. Kymmenien erilaisten pelien joukosta löytyy lohdutukseksi ”joku tusinatietovisa”. Sen kanssa on hyvä hakea kisaherkkyyttä ennen illan koitosta.

Kolmikko kursailee kysyttäessä tavoitteista, mutta kaikesta paistaa, että voittoa ollaan hakemassa. Ja miksi ei oltaisi, onhan joukkueella puolustettavanaan Parikkalan pubivisamestaruus viime vuodelta.

Assan baarissa Tuomas Valkeapää valmistautuu visailun juontamiseen nostellen tiskille tottuneesti vastauslomakkeita, kyniä, suttupaperia. Välillä hän myy osallistujille oluet tai lonkeron.

Hetken päästä Valkeapää esittää baarin täyttäneelle kymmenelle joukkueelle 30 kysymystä.

Parikkalassa baarin henkilökunta ei itse tee kysymyksiä, vaan täällä pelataan valtakunnallista Baaripähkinä-nimistä peliä. Konseptiin kuuluu, että paikalliset mestarit mittelevät toisiaan vastaan aluefinaaleissa. Sellaiseen Lipespäskin viime vuonna osallistui. Ja hyvin osallistuikin, sillä matka jatkui pubivisailun SM-finaaliin Helsinkiin. Töölön Korjaamolla järjestetyssä loppukilpailussa he kohtasivat parempansa.

Joukkue sijoittui sijalle 55. Hampaankoloihin jäi spekuloitavaa, sillä joukkue pelasi vajaalla. Aleksi ja Saija eivät päässeet paikalle.

– Tosi paljon jäi tietoa kotiin, Lasse miettii.

– Yritetään parantaa sijoitusta. Mutta ensin pitää päästä jatkoon aluekarsinnoista. Ja sitä ennen olisi päästävä sinne.

Lasse katselee kännykästään kotibaarin kokonaistilannetta. Johtoasema on, mutta pahimmat kilpakumppanit Vihreä kettu ja Ilmiö ovat muutaman pisteen päässä. Tänään ei ole varaa mokata.

Valkeapää alkaa esittää tiskin takaa kysymyksiä. Ne on keksitty samalla viikolla aivan Suomen toisella reunalla. Baaripähkinän kotikaupunki on Oulu. Tietovisat ovat pohjoispohjalaisen tapahtumayritys Baaripelien liiketoiminnan ydin.

Tuomas Valkeapää on laittanut visavermeet valmiiksi Parikkalan Assan Baarissa.

Idea valtakunnallisesta ja netin yli jaeltavasta visasta syntyi firman omistajille viitisentoista vuotta sitten.

– Tietovisoja alkoi olla vähän joka ravintolassa, ja ne olivat kaikki paikallisten ihmisten itse pyörittämiä. Siinä on aikamoinen työ keksiä joka viikko uudet kysymykset. Pohdittiin, kantaisiko tämmöinen keskitetty malli, sanoo lomamatkaltaan Kanariansaarilta puhelimeen vastaava toimitusjohtaja Jari Keränen.

Hyvin on kantanut. Keräsen omistama Baaripähkinä on maan suosituin pubivisapalvelu. Joka viikko se kisataan muutamalla eri variaatiolla yli 180 baarissa ympäri Suomea. Keräsen mukaan pubivisat eivät ole koskaan olleet Suomessa niin suosittuja kuin nyt. Omistaja itse ei ole koskaan ollut pubivisojen suurkuluttaja.

– Eilen poikkesin tuohon Playa Del Inglesin Pub Ryysyrantaan. Siellä pelataan meidän peliä, joten pitihän se lähteä kokeilemaan. Meni aika keskinkertaisesti, 37 pistettä saatiin, hän sanoo.

Baaripähkinän kierroskohtainen maksimipistemäärä on 60 pistettä. Lipespäsin ja samalla Parikkalan ennätys on 57 pistettä.

Vaikka Keränen on visailufirman pomo, hän ei tiennyt ennakkoon ensimmäistäkään kysymystä. Niistä vastaa viiden hengen tiimi, joka on vuosien saatossa luonut yli 100 000 kysymystä.

Parikkalan aseman baarin perimmäisessä pöydässä on rauhallinen tunnelma. Lasse Svennin joukkue on täysimääräisenä paikalla. Ensimmäisellä kierroksella kaikki kymmenen kysymystä napsuivat oikein.

Eniten piti miettiä kysymystä, jossa haettiin suomalaista naislaulajaa, jolla on ”eläimellinen nimi”. Heinäsirkka voitti mietinnän jälkeen Tiina Tiikerin. BBC:n perustamisvuosikymmen osui oikein 1920-luvulle. Kuninkaan puhe -elokuvan tarinan ajankohta maailmansotien välissä auttoi päättelyssä.

– Hyvä kysymys on sellainen, jota pitää miettiä ja jonka vastaus on löydettävissä eri reittien kautta, miettii Saija Keränen.

Pari viikkoa sitten oli kuvatehtävä, jossa oli enkelin kuva. Kysymys kuului, kuka renessanssiajan taidemaalari on tehnyt kyseisen teoksen.

– Meille tuli mieleen vaan Michelangelo, joten kirjoitimme sen. Hetkeä ennen kierroksen loppumista vielä jatkoimme pohtimista. Ajattelin, että siinä enkelissä on oltava jokin vihje. Sitten tuli mieleen, että mistäs se Pekka Ruuska oikein hittibiisissään lauloikaan. Ehdimme vaihtaa vastauksen Rafaeliksi. Meni oikein, Saija Keränen kertoo.

Rafael oli 1400- ja 1500-lukujen taitteessa vaikuttanut taiteilija, jota pidetään yhtenä renessanssiajan päämestareista.

Kerästen, Svennin ja Soikkelin joukkueella kulkee tänään. Toisellakin kierroksella kaikki on yhtä lukuun ottamatta oikein. ”Keskiaikaa tutkiva arkeologi” paljastuu ”medievistiksi”. He tarjosivat ”medievalogia” tietoisena siitä, että väärinhän se on. Mutta aina pitää kirjoittaa jotain.

Pubivisassa tärkeintä on tietää, mutta tärkeää on myös saada joukkueelle pöytä, jossa voi rauhassa miettiä ja keskittyä.

Viimeinen kierros alkaa. Eniten askarruttaa kysymys Karhu-olutbrändin alamerkistä, josta löytyy myös italialaisen kaupungin nimi. Yksikään joukkueen jäsenistä ei ollut koskaan edes kuullut Korpisavu-oluesta. Asia ei jää harmittamaan. Voitto irtoaa komeasti peräti 49 pisteellä.

Kilpailijat ovat nyt baarin rankingissa hivenen kauempana. Lipespäsin unelma Sokos Hotel Vantaan yökerho Tulisuudelmassa keväällä pelattavasta SM-finaalista on elossa.

Ehkä siihen mennessä Lasse on saanut kosketusnäyttökoneensa Trivial Pursuitin toimimaan.