“Psyykkiset taidot ovat ratkaisevin tekijä huipulle murtautumisessa” – nyt ulkomaisiin huippuseuroihin psyykkiseksi valmentajaksi ponnistanut Antti Peltonen kertoo miksi
Lupaavan maalivahdin oma ammattilaisura katkesi psyykkisten taitojen puutteeseen. Se sai Antti Peltosen opiskelemaan alaa. Kuinka huippupelaajia valmennetaan psyykkisesti? Ja mitä Peltonen ajattelee vähäisellä osaamisella urheilun parissa toimivista mentaalivalmentajista?
22-vuotiaana Antti Peltonen oli hukassa. Elämästä otteen saaminen tuntui vaikealta. Nuoren maalivahdin elämä oli siihen asti uhrattu vain yhdelle suurelle tavoitteelle, huippupelaajaksi kasvamiselle. Peltonen huomasi kuitenkin, ettei enää jaksa. Pettymyksiä pettymysten perään oli tullut useita.
14-vuotiaana maalivahtilupauksen perässä olivat olleet Arsenal ja Sunderland. 15-vuotiaana yläkouluikäinen Peltonen teki jo ammattilaissopimuksen Atlantikseen ja loi uraansa siitä lähtien pitkälti miesten seurajoukkueiden mukana. Veikkausliiga-debyytti tuli Jarossa 19-vuotiaana, samanikäisten maajoukkueen ykkösvahdin paikka oli hyppysissä ja hieman myöhemmin myös 21-vuotiaiden maajoukkuerinki tuli tutuksi Niki Mäenpään virkaveljenä.
Näihin lähtökohtiin nähden Peltosen lopulta pelaamat viisi Veikkausliiga-ottelua ovat kovin vähän. Taustalta ei löydy vakavia loukkaantumisia. Liigadebyytin jälkeen kaksi kautta meni penkillä, valmennuksen lupailemasta vastuusta huolimatta. Se sai Peltosen lähtemään Englantiin kiertelemään eri seuroja sopimuksen toivossa.
