Mondo

Psst, tämä taitaa olla Baltian suloisin salaisuus! Liettuan rannikon pieni aarre on persoonallinen matkakohde

Psst, tämä taitaa olla Baltian suloisin salaisuus! Liettuan rannikon pieni aarre on persoonallinen matkakohde
Liettuan rannikolta löytyy kaunis hiekkadyynien niemimaa, Kuurinkynnäs. Siellä lepäävät muuttolinnut matkallaan, ja niin kannattaa levätä sinunkin.
Kuvat Andrew Taylor

Asfaltti murenee maantien reunoilta ja männyt kurottelevat tien puolelle kuin kärsimättömät liftarit. Luonto tuntuu olevan koko ajan nielaisemassa ihmisen vähät jäljet, mutta sentään erittäin kohteliaasti. Silloin tällöin puiden oksien lomasta kajastaa välähdys sinistä merta. Aamu-usva alkaa pikku hiljaa kaikota, ja sen mukana katoavat metsän syvyyksiin myös tietä ylittävät peurat ja villisiat.

Kuurinkynnäs on Itämeren pieni luonnonoikku. Se on parista­sadasta metristä pariin kilometriin leveä ja sata kilometriä pitkä kaistale hiekkaa ja havumetsää Baltian partaalla, miltei mantereesta irrallaan. Aluetta halkoo yksinäinen tie, mutta valtaosa siitä on yhä flooran ja faunan valtakuntaa. Tämä onkin Pohjois-Euroopan tärkeimpiä muutto­lintujen lepopaikkoja: näillä hiekoilla hengähtävät myös lukemattomat Suomessa pesivät linnut.

Kuurinkynnään havumetsä on matalaa ja harvaa. Valoisana maastona se sopii oivallisesti retkeilyyn.

Baltian tunnetumpia rantaidyllejä ovat Saarenmaa ja ­Jurmala, mutta niihinkin verrattuna Kuurinkynnäs on erityinen. Vastaavaa ei muualta löydy, ja retki tänne tuntuu paluulta vuosikymmenten takaiseen lomailuun, jolloin miehet makailivat hiekalla raidallisissa kokopuvuissa ja naisten uima-asuissa oli pitsihelmat. Kokeakseen alueen sen omassa tahdissa matkaan on paras varata ainakin pari päivää.

Pitkulaisen puolisaaren pohjoisosa kuuluu Liettuaan, eteläosa Venäjälle, Kaliningradin enklaaviin. Jos passissa on Venäjän viisumi, voi matkustaa koko kynnään pituudelta, ilman sitä näkee Liettuan-puoleisen 50 kilometriä. Alueelle liikennöi Liettuan rannikon Klaipėdan satamakaupungista kaksi lauttaa.

Kuurinkynnäs on luonnonmuodostelma. Jousen lailla rannikosta poispäin kaareutuva niemimaa on rakentunut jääkauden veistämälle harjanteelle.

Kynnäs ja sen pitkät rannat ovat syntyneet, kun tuuli ja meri ovat kuljettaneet vuosisatojen aikana hiekkaa. Alueen puusto on 1800-luvulta, jolloin uutta metsää istutettiin hakatun tilalle.

Veden voi aavistaa täällä molemmin puolin, etelään kulkiessa laguunin vasemmalla ja Itämeren oikealla puolella. Ilma tuoksuu viime vuosisadan keväälle.

Pyörätie pujottelee juurakoiden välistä kuin lahjapaketin naru. Jos ei ole kiirettä, Kuurinkynnäällä kannattaakin pyöräillä. Silloin voi kokea sen luonnon täysipainoisesti, hengittää havumetsää ja merta – ja välillä vähän pöllyävää hiekkaakin.

Kuvankauniin maiseman katkaisee hetkeksi Juodkrantėn pikkukylä, jonka idyllisistä puutaloista vuokrataan huoneita lomailijoille. Rannan tuulissa poika lennättää leijaa, jossa liehuu kirjava pyrstö.

Kylän laidalla virnuilee parin metrin korkuinen puinen noita virkattuine kaapuineen. Liettualle kulttuurisesti tärkeitä puuveistoksia on runsaan kilometrin mittaisen rauhallisen metsäpolun varrella useita kymmeniä, suurin osa enemmän tai vähemmän groteskeja olentoja ja ihmishahmoja.

Sitten metsän ja hiekan ikuinen kamppailu saa jälleen voiton. Satumainen alue näyttää todella siltä kuin jumalatar olisi luonut sen lapsena leikeissään, kuten Kuurinkynnään synty­taru kuuluu.

Hiekka-alueet ovat pienentyneet viime vuosikymmeninä, mutta nykyään Kuurinkynnäs on luonnonpuisto ja Unescon suojeluksessa. Siksi dyynit saavat jälleen kulkea vapaasti minne mielivät.

Ei olekaan liioittelua kuvitella maiseman peittävän ihmisen jäljet alleen. 1700-luvulla, kun melkein kaikki puut oli täältä kaadettu, Kuurinkynnään hiekkamainingit vaelsivat parista metristä viiteentoista metriä vuodessa. Ne kulkivat kokonaisten kylien yli haudaten niitä syvyyksiinsä.

Pervalkan lähellä sijaitseva Nagliain luonnonpuisto, Naglių pažintinis takas, on paras paikka ihailla suuria dyynejä. Ne tuntuvat pitävän laguunin puolen rantoja vallassaan. Pehmeä polku vie halki muodostelmista näyttävimmän, ”kuolleiden dyynien”, jossa jalat uppoavat kuumaan hiekkaan. Sen alla, kaukana kultaisissa syvyyksissä, on edelleen 1700- ja 1800-luvun koteja ja hautausmaita.

Kun kääntyy katsomaan taakseen, meren rajaama horisontti kurottuu hämäävän korkealle. Parinkymmenen minuutin nousun jälkeen dyynin laelta näkee kapean kynnään miltei kokonaan. Mantereen puolella sillä kohdalla erottuvat juuri ja juuri pienten kylien värikkäät talot.

Lähempänä kynnään ainoaa kaupunkia, Nidaa, metsät käyvät entistäkin salaperäisemmiksi. Puut kiemurtelevat esiin hiekasta kuin koristeveistetyt sängyntolpat. Aurinko on eri vuodenaikoina saanut runkoja taipumaan vuorollaan eri suuntiin, ja metsä näyttää tanssivan päissään.

Kynnään kiehtova luonto on myös hyvin herkkää. Maisemaa sekä harvinaisten lintujen ja muiden eläinten elämää pyritään suojelemaan 20 euron ekologisella maksulla autoilijoille. Omaa autoa täällä ei välttämättä tarvitse, sillä myös bussi liikennöi säännöllisesti sataman ja Nidan väliä – eikä reitistä voi erehtyä, Kuurinkynnäällä kun on vain yksi tie.

Nidaan saapuessa katse kiinnittyy ensimmäisenä talojen kanssa samanvärisiin sinipunavalkoisiin tuuliviireihin. Ne eivät olleet aiemmin pelkkiä koristeita vaan toimivat paikallisten kalastusalusten mastoissa heiluvina kalastuslupina ja kertoivat taidokkaine puuveistoskuvioineen kunkin aluksen omistajasta ja suvusta. Nyt tuuliviireistä on tullut Nidan ja Kuurinkynnään omaperäisen elämän symboli.

Nidan vanha majakka kohoaa kalliolla, josta aukeaa komea maisema laguunin puolelle.

Vaikka Nidan asukasluku on vain noin parituhatta, kaupunki yllättää ilmaantuessaan luonnon keskeltä. Tuolla on terassiravintola, täällä teatteri, tuolla supermarket...

Nidassa huomaa myös hyvin, kuinka suosittu Kuurin­kynnäs on varsinkin saksalaisten matkailijoiden parissa. Metsissä ja dyyneillä ihmiset hajaantuvat maisemaan, mutta täällä he ovat kerääntyneet yhteen matkailuautoineen.

Metsäpolulta Nidan rannan upeisiin maisemiin tullessa tuntuu, kuin olisi jossakin aivan muualla kaukomailla.

Kaupungin rytmi on kuitenkin rauhallinen. Kaksi katua risteää Nidan keskustassa, ja kävely- ja pyöräteitä kulkee ympäri vehreiden kumpujen, ylös majakalle ja aina Parnidžion dyyneille, jotka rullailevat yli Venäjän rajan.

Parnidžion näköalapaikalla aurinkokello piirtää ajan, ja täältä näkee horisontin eri suuntiin. Nidan satamassa vanhat alukset nyökyttelevät loivan mainingin tahtiin.

Kuurinkynnään Itämeren puolta pitää Nidan kohdalla hallussaan monen kilometrin mittainen hiekkaranta, joka on pukukoppeineen ja ravintoloineen paras paikka uimiseen. Vesi on viileän raikasta ja maisema upea. Metsäpolulta tullessa tuntuu kuin astuisi aivan toiselle leveyspiirille.

Itämeren puolella kynnästä on pitkä hiekkaranta, joka houkuttelee uimareita.

Dyynit kohoavat harjanteeksi, joka laskee mereen. Perheet ja nuoret parit paistattelevat hiekalla. Vain harjulla pyörivä tutka muistuttaa, että ollaan Euroopan reunalla.

Aurinko painuu pilvien partaan taakse värjäten ne raudan­punalla. Haikara ponnistaa siivilleen pesästään ja piirtyy vasten merta sulavasti kuin paperisiluetti.

Näin sinne mennään

Kuurinkynnäs on helppo yhdistää kiertelyyn muuallakin Liettuassa, mutta Klaipėdan kaupunki sijaitsee hieman lähempänä Latvian Riikaa kuin Liettuan pääkaupunkia Vilnaa. Jos aikoo matkustaa vain Kuurinkynnäälle, perille Suomesta pääsee nopeimmin Riian kautta. Vilnasta­kin on luonnollisesti hyvät bussi­yhteydet perille. Baltian läpi autoilevan on paras kääntyä Riian kohdalla Via Balticalta E77-tielle kohti Jelga­vaa ja Šiauliaita.

Nidan satamasta tehdään laivaretkiä, joilla dyynejä ja muuta maisemaa näkee leppoisan helposti.

Majoitu täällä

Nidan kaupungissa kannattaa majoittua jossakin kalastajakylän aikaisista pittoreskeistä puutaloista, joista osa on muutettu majataloiksi.

Laguunin rauhassa, lähellä keskustaa sijaitseva Naglis vuokraa huoneita ja huoneistoja keittonurkkauksilla ja mukavuuksilla. Hinta 60–75 euroa huoneelta (naglis.lt).

Näe tämä

Saksalaiskirjailija ­Thomas Mann valitsi Kuurin­kynnään ­kesäpaikakseen 1930-luvulla, jolloin alue kuului Saksalle. Hän rakennutti huvilan, jonka hän kuitenkin menetti parin vuoden päästä ­natsien noustua valtaan. Nyt rakennuksessa toimii Mannin elämää ja työtä esittelevä koti­museo (Skruzdynės gatve 17, Nida).

Koe myös tämä

Parhaan näkymän ­Parnidžion dyyneille saa lähtemällä parin tunnin veneretkelle Nidan satamasta. Retket vievät yleensä rannikon pikku­kylien kautta suojeltujen dyynien tuntumaan, johon ei pääse jalan, ja ­laivat ovat ­viihtyisiä. Kokeile Mariu ­Laivai -yhtiön kierroksia (mariulaivai.lt).

Julkaistu: 27.4.2020
Kommentoi »