Usein niin, että Victoria oli keskellä, nuoret miehet rinkinä ympärillä. Siinä vaiheessa kun Victoria sairastui 1990-luvun puolivälin jälkeen anoreksiaan, pakeni pariksi vuodeksi Yhdysvaltoihin ja palasi kotiin, kaverit ryhmittyivät kollegansa ympärille tuikeasti joukkoon pyrkiviä mulkoillen kuin kolme musketööriä: ei hätää, me suojelemme.
Victoria on haastatteluissaan ja varsinkin Herman Lindqvistin kirjoissa kuvannut nelikon suhdetta jotensakin koskettavasti. Hän kertoi, että he ovat ainoat, jotka todella tietävät, miltä heidän kaikkien yhteisessä asemassa tuntuu, heidän kanssaan voi puhua sellaisista asioista kuin ei kenenkään muun kanssa.
Iloisimmalta Victoria näytti rotevan, pörröisen ja rennonoloisen Willem-Alexanderin vierellä. Alankomaiden kruununprinssi oli huumorintajuinen, onnellisen oloinen ja valoisa tyyppi, jonka rinnalla hänen pohjoismaiset kohtalotoverinsa Frederik ja Haakon vaikuttivat tummakulmaisilta tiukkiksilta.
Joukkueen vanhin ja nuorin – Willem-Alexander on syntynyt 1967, Victoria 1977 – näyttivät viihtyvän niin hyvin yhdessä, että romanssihuhut alkoivat versoa. Niissä ei ollut perää eikä varsinkaan järkeä: ei kaksi tulevaa hallitsijaa voi avioitua, koska toinen joutuisi silloin luopumaan kruunustaan.
He olivat toisilleen vertaistuki, sparrausjoukkue ja ikuisesti luotettavat ystävät. Kruununperilliset rakastuivat tahoillaan, ei siniverisesti, vaan tavallisesti. Haakon ja Victoria löysivät puolisonsa kotikulmilta, toiset merten takaa: Fredrik Australiasta ja Willem-Alexander argentiinalaiskaunottaren New Yorkista.
Victorian paineet olivat toisenlaisia kuin monarkiksi matkaavien nuorukaisten. Hänellä oli valtavat ulkonäköpaineet, taakkaa dysleksiastaan, syvää epäluuloa omasta selviämisestään.
Kummeja sikin sokin
Kruununperillisten kvartetin kohdalla ei olut kyse pelkästään tämän sukupolven läheisyydestä. Neljän hovin yhteydet kulkevat siksakkina sukupolvesta toiseen. Parhaiten se näkyy kummisuhteissa, jotka ovat risteilleet neljässä hovissa jo kolmen sukupolven ajan. Ne kertovat tukiverkoista, sukulaisuuksista, klikeistä, tulevaan varautumisesta ja selittävät esimerkiksi kuninkaallisten häiden kutsuvieraslistojen painotuksia.
Ruotsin Kaarle XVI Kustaan kummivanhempia olivat hänen tätinsä, Tanskan kuningatar Ingrid ja tämän puoliso kuningas Frederik – Carl Gustafin ristiäisten aikaan vielä kruununprinssipari. Norjan Olavikin oli silloin vielä kruununprinssi, Hollannin Julianasta tuli kuningatar kaksi vuotta myöhemmin. He olivat siis Frederikin, Haakonin ja Willem-Alexanderin isovanhempia. Kaarle Kustaasta tuli aikanaan Haakonin kummisetä.
Victoria sai kummikseen Norjan Haraldin, Haakonin isän, ja kuningatar Beatrixin, Willem-Alexanderin äidin. Tanskan kuningatar Margareeta, Frederikin äiti, on Willem-Alexanderin, Haakonin ja Ruotsin Carl Philpin kummitäti.
2000-luvulla ristikkäisyydet ovat muuttuneet vielä moninaisemmiksi.
Victoria on Willem-Alexanderin ja Máximan esikoisen Catharina-Amalian kummitäti, samoin Frederikin ja Maryn esikoisen prinssi Christianin ja Haakonin ja Mette-Maritin Ingrid-esikoisen kummi. Myös Haakon ja Mette-Marit ovat Christianin kummeja, ja Frederik vastavuoroisesti Ingridin kummisetä.
Victorian ja Danielin Estelle perii aikoinaan vallan äitinsä jälkeen. Hänen kummejaan ovat Willem-Alexander, Haakon ja Frederikin puoliso kruununprinsessa Mary – Estelle sai kolmannen nimensä Maryn mukaan.
Estellen pikkuveljen Oscarin kummeiksi pääsivät vuorostaan Frederik ja Mette-Marit.
Kummiudet eivät ole vain kirkon takahuoneessa paperiin sutaistuja nimiä. Nämä kummitädit ja -sedät toimivat vastavuoroisuusperiaatteella, ovat olemassa kummilastensa elämässä, seuraavat tapahtumia, ovat valmiina tulemaan avuksi, jos tilanne sitä vaatii. He tietävät, mistä on kyse.
Yksi on jo monarkki
Vain yksi 1980- ja 1990-luvuilla yhteen niittautuneesta nelikosta on päässyt tositoimiin. Willem-Alexanderista tuli Alankomaiden kuningas huhtikuussa 2013. Muut kolme seuraavat ystävänsä uraa ja tekoja tarkkaan, ja varmasti luottamuksellisia keskusteluja käydään yhä.
Willem-Alexanderin tilanne on kuitenkin aivan toisenlainen kuin mitä Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa tulee olemaan. Hänen äitinsä Beatrix luopui vallasta, astui syrjään, mutta on yhä hyvissä voimissa ja pystyy auttamaan ja neuvomaan poikaansa, jos tämä sitä toivoo. Niin teki myös Beatrixin äiti Juliana, joka hänkin luopui vallasta.
Pohjoismaissa traditio on toinen, sukupolvenvaihdos tapahtuu kuoleman kautta: hallitsija on kuollut, eläköön hallitsija! Vallanvaihtoon liittyy suuri suru, oman vanhemman kuolema. Joskus siihen ehtii valmistautua, toisinaan ei. Kruununperillinen valmistautuu monarkin tehtävään koko elämänsä, silti lopullista vallanvaihdon hetkeä ei halua ennakoida ja ajatella.
Victorian musketööreillä on paljon uutta väkeä puolustettavanaan: puolisot ja yhteensä yhdeksän lasta. Mutta epäilyksettä he rientävät Victorian avuksi, jos tarvetta ikinä ilmenee.
