Presidentinvaaleissa Venäjä-kysymyksellä ei tee enää mitään
Suomen seuraava presidentti valitaan ehdokasjoukosta, jota ei voi jakaa Nato-leiriin ja Venäjän ystäviin. Yksimielisyys aggressiivisen naapurin edessä muistuttaa meitä tammikuun kihlauksen vuosipäivästä ja kuinka Neuvostoliitto 23.1.1940 yhdisti jakautuneen Suomen punaiset ja valkoiset yhteiseen rintamaan, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 yhdisti suomalaiset. Siitä tulee mieleen talvisodan sivujuonne, kuinka Neuvostoliitto lakaisi Suomen punaisten ja valkoisten torailut historiaan.
Kaikkien puolueiden eduskuntaryhmät tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen. Natoon Suomi vietiin huhtikuussa 2023 pikamarssia, mikä jätti tärkeän mutta ylimielisyyteen taipuvaisen länsinaapurimme Ruotsin raapimaan päänahkaansa: miten tässä näin kävi.
Turkissa valtaa pitää omapäinen isäntä Erdoğan ja Unkarissa läheisistä Venäjä-suhteista tunnettu Orbán. Suomi sai nuo omaan pussiinsa touhuavat johtajat puoltamaan Nato-jäsenyyttämme. Ruotsin tie on ollut takkuisempi. Suomea motivoi kansakunnan turvallisuus, jonka avaintekijä on mittakaavaltaan valtava, tarkkaan ottaen 1 343,6 kilometriä pitkä.
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939, ja tammikuun 23. päivänä 1940 työnantajien liitto STK tunnusti työntekijäpuoli SAK:n neuvottelukumppaniksi työmarkkinakysymyksissä. Tämä ärsytti Neuvostoliittoa, sillä se tuli Suomeen hyökkäämällä yhdistäneeksi jakautuneen kansan.
Suomen seuraava presidentti valitaan ehdokasjoukosta, josta jokainen vastasi Apu360:n vaalikoneeseen, ettei aio nykytilanteessa edistää Suomen ja Venäjän suhteiden uudelleen luomista. Nyt tapellaan leikkauksista, mutta jako Nato-leiriin ja Venäjän ystäviin on historiaa. Yhdessä asiassa Suomi on nyt yhtenäinen.
