Presidenttiehdokkaat lähes yhtä mieltä Suomen ja Venäjän suhteiden palauttamisesta – Tutkijan mukaan asia voi tulla ajankohtaiseksi jo lähivuosina
Suomen seuraavan presidentin työtä voi olla uusien suhteiden luominen Venäjän kanssa. Kukaan ehdokkaista ei kannata sitä nyt, ilmenee Apu360:n vaalikonevastauksista.
Yksikään presidenttiehdokkaista ei valituksi tullessaan edistäisi aktiivisesti Suomen ja Venäjän suhteiden palauttamista. Tämä selviää Apu360:n vaalikoneen vastauksista, joissa ehdokkaat ovat varsin samanmielisiä.
Aion aktiivisesti edistää Suomen ja Venäjän suhteiden uudelleen luomista, muotoillaan vaalikoneväitteessä. Jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa olivat Li Andersson, Olli Rehn, Jutta Urpilainen, Alexander Stubb, Sari Essayah ja Pekka Haavisto. Täysin eri mieltä väitteen kanssa olivat Harry Harkimo, Jussi Halla-aho ja Mika Aaltola.
Kaikki muut paitsi Harkimo ja Urpilainen kirjoittivat myös perustelut näkökannalleen. Voit lukea perustelut tämän jutun lopusta.
Mistä samanmielisyys kertoo?
– Se kertoo siitä, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat aika jäätyneessä tilassa ja kontaktia ei ole. Yleinen mielipide Suomessa on hyvin selkeästi kriittinen suhteessa Venäjän hallintoon, sanoo kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta.
Forsberg tutustui Apu360:n pyynnöstä presidenttiehdokkaiden vastauksiin ja perusteluihin vaalikoneväitteestä.
– Sellaista pelitilaa ei oikein ole, että presidentti tässä tilanteessa aktiivisesti edistäisi suhteita.
Forsbergin mukaan sama ilmiö on näkynyt myös itärajan kysymyksessä, kun Venäjä aloitti hybridioperaation kuljettamalla turvapaikanhakijoita Suomen rajalle kuluvan vuoden lopulla. Hän nostaa esiin, että kukaan ehdokkaista ei ehdottanut rajaongelman ratkaisuksi neuvottelua Putinin kanssa. Niin tehtiin vuonna 2016, jolloin Suomessa viimeksi nähtiin vastaavanlainen rajakriisi, ja Sauli Niinistö matkusti Putinin luo Moskovaan.
Suomen Nato-jäsenyys ei sinänsä vaikuta Suomen Venäjä-suhteen jatkoon, Forsberg huomauttaa.
– Nato sitoo paljon vähemmän jäsenmaan ulkopolitiikka kuin esimerkiksi EU. Tämä näkyy Turkin roolissa, eli Nato ei pysty rajoittamaan sen ulkopolitiikka.
Forsberg viittaa Turkin rooliin välittäjänä Venäjän kanssa.
– Peruslähtökohta on se, että Nato-jäsenenä Suomella on ihan yhtä paljon syitä pitää kiinni hyvistä Venäjä-suhteista kuin ennenkin, jos siihen on edellytykset olemassa.
Suomen Venäjä-suhteen muutos on hyvin nähtävillä presidenttiehdokkaitten vastauksista, Forsberg sanoo. Siihen on vaikuttanut erityisesti Venäjän helmikuussa 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainassa.
Vuonna 2014 tapahtuneen Krimin valtauksen jälkeen päälinja oli selvä: vaikka Venäjän hallintoa arvosteltiin ja sanktioitakin asetettiin, silti Suomessa uskottiin yhteistyön Venäjän kanssa olevan paras tapa välttää konfliktin syveneminen. Siihen pyrittiin aktiivisesti, ja Suomi edisti linjaa myös EU:ssa.
– Nyt linja on aivan toinen, hän sanoo.
Forsberg arvioi, että on olemassa ”iso harmaa vyöhyke”, jolla tuleva tasavallan presidentti joutuu seuraavan kuuden vuoden aikana liikkumaan.
– Presidentti joutuu tulkitsemaan, onko jokin hetki sellainen, joka antaisi mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa. Luulen, että presidenttiehdokkaiden on vaikea omalta osaltaan ennakoida tai sanoa täsmällisesti, millainen oma Venäjä-linja tulee olemaan.
Forsberg nostaa esiin, että monella entisellä Suomen presidentillä Venäjä-linja on ollut toisentyyppinen silloin, kun tämä ei vielä ole toiminut presidenttinä. Linjaansa ovat tilanteen mukaan tarkistaneet niin Sauli Niinistö, Mauno Koivisto, Urho Kekkonen ja jossain määrin Juho Kusti Paasikivikin.
Pitäisikö Suomen seuraavan presidentin kuitenkin kaikesta huolimatta olla aktiivinen uudenlaisen Venäjä-suhteen luoja?
– Ilman muuta. Olen sitä mieltä, että tuntosarvien pitäisi olla hereillä. Pitäisi olla kykyä aistia oikea tilanne, jolloin avauksia voidaan tehdä. Se vaatii jonkinlaista valtionjohtajataitoa, jota on vaikea määritellä, Forsberg sanoo.
Kokonaistilanteen arviointi edellyttää presidentiltä myös kykyä tulkita EU- ja Nato-liittolaisten mietteitä.
– Olisihan se iso liikahdus, jos Suomi lähtisi kokonaan pois siitä leiristä, joka on kannattanut käytännön yhteistyötä Venäjän kanssa, ja menisi siihen leiriin, jossa jääräpäisesti vastustetaan kaikkea yhteistyötä.
Forsberg lisää, että niin kauan, kuin Putin on vallassa ja sota Euroopassa jatkuu, Suomen kanta on selvä.
– Nyt ei ole se normalisoitumisen tai uusien avausten hetki. Mutta on varsin todennäköistä, että kuuden vuoden aikana ainakin jotakin tapahtuu. Tai viimeistään seuraavan 12 vuoden aikana.
Väite: Aion aktiivisesti edistää Suomen ja Venäjän suhteiden uudelleen luomista
Li Anderssonin perustelut, ”jokseenkin eri mieltä”:
”Tällä hetkellä on hyvin vaikea nähdä, miten Suomen ja Venäjän suhteet voisivat normalisoitua vielä pitkään aikaan. Presidentti Putin on osoittanut olevansa valmis rikkomaan kansainvälisen oikeuden kaikkein perustavanlaatuisimpia sääntöjä. Venäjän on lopetettava julma ja kansainvälisen oikeuden vastainen hyökkäyssotansa ja vetäydyttävä Ukrainasta. Tämän lisäksi Venäjän politiikassa ja hallinnossa pitäisi tapahtua todella suuria muutoksia, jotta suhteet voisivat valtioiden välillä normalisoitua. Presidentin tulee kuitenkin aina olla valmis edistämään myönteistä kehitystä, mikäli sellaiseen avautuu mahdollisuus.”
Olli Rehnin perustelut, ”jokseenkin eri mieltä”:
”Nykyisessä tilanteessa, kun Venäjä sotii laittomasti ja verisesti Ukrainassa, tämä ei ole mahdollista. Suomen ja Venäjän suhteiden uudelleen luomista on mahdollista tarkastella, mikäli Venäjä palaa kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta, lopettaa hyökkäyssodan Ukrainassa eikä kohdista Suomeen hybridioperaatioita.”
Alexander Stubbin perustelut, ”jokseenkin eri mieltä”:
”Venäjän on lopetettava hyökkäyssotansa Ukrainassa ja muututtava muutenkin merkittävästi, ennen kuin suhteiden uudelleen luominen voi tulla ajankohtaiseksi.”
Sari Essayahin perustelut, ”jokseenkin eri mieltä”:
”Venäjän kanssa ei voida palata normaaleihin suhteisiin niin pitkään kun Vladimir Putin on vallassa. Vladimir Putinin hallinto on syyllistynyt vakaviin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan Ukrainassa, heidät on saatettava vastuuseen kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen eikä tähän hallintoon voida solmia normaaleja suhteita. Kuitenkin on huomioitava, että Suomi hoitaa kuitenkin tälläkin hetkellä monia käytännön asioita ja mm. perhesuhteisiin ja opiskelijoihin liittyviä asioita. Poliittisia suhteita voidaan rakentaa mahdolliseen sodan jälkeiseen uuteen hallintoon.”
Pekka Haaviston perustelut, ”jokseenkin eri mieltä”:
”Tällä hetkellä EU:n yhteisellä päätöksellä on suljettu pois korkean tason yhteydet Venäjän ja EU-maiden välillä. On luonnollista, että tasavallan presidentti noudattaa yhdessä liittolaisten kanssa sovittua linjaa yhteydenpidosta. Mikäli Venäjän ja Ukrainan välillä alkavat Ukrainan hyväksymät neuvottelut, Suomen tasavallan presidentillä voi olla oma roolinsa keskustelun tukemisessa osana EU:ta ja NATO:a. On tärkeää, että tasavallan presidentti on tietoinen ja seuraa niitä diplomaattisia kanavia, joita kaikissa kriiseissä osapuolilla on. Tämä tapahtuu kaiken julkisuuden ulkopuolella. Kun puhutaan pitkästä aikavälistä - Ukrainaan on saatu rauha Ukrainan hyväksymillä ehdoilla - on aika rakentaa myös realistisia suhteita Venäjään. Energiariippuvuuden katkaiseminen on ollut tervettä. Venäjä -yhteistyö tulevaisuudessa voi sisältää mm. Itämeren suojelua ja ilmastonsuojelua arktisilla alueilla.”
Jussi Halla-ahon perustelut, ”täysin eri mieltä”:
”Suhteiden normalisoiminen on kiinni yksin Venäjästä ja sen toiminnasta.”
Mika Aaltolan perustelut, ”täysin eri mieltä”:
”Venäjän vihamielisyys ei luo tilaa uusille suhteille, vaan korostaa pelotteen luomisen merkitystä.”
