”Tämä tuntuu aika ihmeelliseltä” – Presidentti Alexander Stubb kävi kylässä kuninkaan luona

Ruotsinlaivat, huvipuisto Gröna Lund, isän aika sotalapsena Ruotsissa ja katkaravut. Tasavallan presidentti Alexander Stubb on hetki sitten aloittanut valtiovierailunsa Ruotsiin ja on ensimmäisen julkisen puheen aika. Stubb kertoo Ruotsiin liittyvistä siteistään ja muistoistaan.

Kuninkaanlinnan kristallikruunut säihkyvät. Niitä on melko pienessä salissa peräti viisi, ja niiden valo päihittää helposti ruutuikkunoista sisään pyrkivän päivänvalon. Seiniä koristavat jahdista innoituksensa saaneet taideteokset, kuten maalaus, jossa koirat raatelevat peuraa. Valokuvaajien kamerat räpsyvät kuin viimeistä päivää. Tunnelma on juhlava, ellei majesteetillinen.

Muut muistot on helppo ymmärtää, mutta katkaravut. Mistähän tässä on kyse, saattaa vieressä seisova kuningas Kaarle XVI Kustaa ajatella, vaikka ei mitään sellaista paljastakaan.

Stubb kertoo, että lapsena hän kävi katsomassa jääkiekon maailmanmestaruuskisoja Göteborgissa. Kisat eivät menneet Suomella kovin hyvin, Stubb pahoittelee, mutta jokin muu jäi mieleen: ravintola Räkan, jonka vetonaula oli allas, jonka yli asiakkaat saivat kuljettaa katkarapunsa radio-ohjattavilla veneillä.

Tarina saa kuninkaan myhäilemään. Hän on hetkeä aiemmin sanonut, että olemme naapureita, ystäviä ja perhettä.

Salin takaosassa koristeelliseen univormuun pukeutuneen miehen päähineen monikymmensenttinen sulkakoriste kurottaa vakuuttavasti kohti kattoa. Toinen hovin työntekijä on pukeutunut vaatimattomampaan siniseen housupukuun, mutta kun hän keinahtaa varpailleen, huomaa, että jalassa on vaaleanpunaiset tossut.

Stubb puhuu tyylilleen uskollisena: luontevasti, ilman muistiinpanoja ja tilanteesta nauttien. Hän näyttää, että Suomella on presidentti, joka ei epäröi tuoda esiin persoonaansa, sitä kuka hän on.

Tuntia aiemmin Kuninkaanlinnan sisäpiha kylpee puoliksi auringossa. Edellispäivän synkät pilvet ja luihin käyvä tuuli ovat poissa, vaikka kevät on viivytellyt tuloaan täälläkin. Soittokunta soittaa jo marssisäveliä, ja kunniakomppania on asettunut viivasuoraan riviin. Kun sotilaat pitävät kiinni kivääreistään, valkohansikkaiset kädet näyttävät muodostavan rivin sydämiä.

Kuningasparin ja presidenttiparin saattue on lähtenyt matkaan kuninkaallisilta hevostalleilta reilun kilometrin päästä. Se kulkee Tukholman katujen läpi Kuninkaanlinnalle. Kaikki on valmista.

Emil Nilsson ja Nils Julin ovat tulleen linnanpihalle seuraamaan tervetuliaisseremoniaa. Nuoret opiskelevat yritystaloutta kauppakorkeakoulussa ja vakuuttavat rakastavansa monarkiaa.

– Tulimme katsomaan fantastista valtiovierailua ja tietenkin myös Ruotsin armeijan hienoa toimintaa, Nilsson kuvailee.

Hän oli itse mukana vartiossa Kuninkaanlinnalla kaksi vuotta sitten, kun presidentti Sauli Niinistö kävi viimeksi valtiovierailulla. Stubbin nimi ei muistu miehillä mieleen, mutta he tietävät, että hänet on vasta valittu.

Botkyrkan ruotsinsuomalaisesta koulusta paikalle tulleet alakouluikäiset oppilaat sen sijaan tietävät hyvin Stubbin. He tekevät koululehteä ja ovat valmistelleet presidentille kysymyksen, jos vaikka tulisi mahdollisuus haastatella häntä.

– Kysymme häneltä, mitä haluat tehdä ruotsinsuomalaisten lasten hyväksi tulevaisuudessa, lapset kertovat.

Monilla on suosikkinsa kuningasperheessä.

– Mulla suosikki on drottning Silvia, nopein vastaa.

– Minun on kronprinsessan Victoria. Hänellä on tyttölapsi, josta tykkään myös, toinen lisää.

Läntisen holvin portit avataan, ja ruskeiden hevosten vetämät vaunut lipuvat linnanpihalle. Ensimmäisissä vaunuissa istuvat Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb. Stubb sanoo jotain kuninkaalle ja hymyilee nopeasti.

Toisissa vaunuissa saapuvat kuningatar Silvia ja rouva Suzanne Innes-Stubb. Kuningatar nyökkää. He nousevat vaunuista. Innes-Stubbilla on Katri Niskasen suunnittelema, häikäisevän tyylikäs valkoinen asu, johon hän on yhdistänyt mustan hatun ja asusteet. Nappivalinta!

Vanhan roosan sävyyn pukeutunut kuningatar Silvia on tyynen vakava kuin mikään ei häntä voisi horjuttaa, mutta kun hän tervehtii Suomen ja Ruotsin lippuja heiluttavia katselijoita, ilme pehmenee. Kuningattaren silmään on tullut verenpurkauma, mikä herättää huomiota ruotsalaismediassa.

Expressen-lehti tavoittaa hovin viestintäpäällikön, joka vakuuttaa, että silmästä huolimatta kuningatar voi hyvin. 80-vuotias Silvia on välillä kärsinyt terveysongelmista.

Kuningas tarkastaa kunniakomppanian. Stubb seuraa vieressä. Kuunnellaan kansallislaulut. Nyökytellään. Tervehditään kansaa. Sitten seremonia on ohi. Kuningaspari ja presidenttipari poistuvat sisälle linnaan.

Ennen Ruotsin-matkaa presidentti Stubb on jo käynyt Naton Nordic Response -harjoituksissa Norjassa, presidentti Volodymyr Zelenskyin luona Ukrainassa ja Brysselissä, jossa hän tapasi muun muassa Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsolan. Valtiovierailu on kuitenkin toinen juttu.

Se on kansainvälisen diplomatian korkein ja korein muoto, johon liittyy vahvoja perinteitä ja symboliikkaa. Valtiovierailujen historia juontaa satojen vuosien taakse modernien valtioiden syntyyn, jolloin ne olivat valtiopäämiehille tapa ylläpitää suhteita.

Suomessa valtiovierailut aloitti 1920-luvulla Lauri Relander, itsenäisen maan toinen presidentti, jota alettiinkin kutsua Reissu-Lasseksi. Relander teki ensimmäisen valtiovierailunsa Viroon ja toisen Ruotsiin. Ne avasivat Suomelle yhteyksiä ja tekivät nuorta valtiota tunnetuksi.

Sittemmin muodostui tavaksi, että Suomen presidentti tekee ensimmäisen valtiovierailunsa Ruotsiin ja päivän kulku on tarkoin määritelty.

Vappuaattona 78 vuotta täyttävä Kaarle XVI Kustaa on ehtinyt yli 50-vuotisen valtakautensa aikana tavata jo kuusi Suomen presidenttiä: Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren, Halosen, Niinistön ja nyt Stubbin.

Kuningas nousi valtaistuimelle syyskuussa 1973, vain 27-vuotiaana. Alexander Stubb oli silloin 5-vuotias vilkas pikkupoika, joka asui Helsingin Lehtisaaressa ja touhusi kavereidensa kanssa kerrostalojen pihoilla.

Suomessa Kaarle Kustaa kävi ensimmäisellä valtiovierailulla vuonna 1974 presidentti Urho Kekkosen vieraana. Kerrotaan, että Kekkonen otti nuoren, ilman isää kasvanen kuninkaan siipiensä suojaan, opasti ja neuvoi tätä.

Vaikka valtiovierailun seremoniallisuus tuntuu vuonna 2024 kovin mahtipontiselta, sillä on vissi tarkoitus. Hatuilla, miekoilla, protokollalla ja hevosilla luotu näyttämö kertoo, että tässä rakennetaan merkitystä.

En ole koskaan tuntenut itseäni niin ruotsalaiseksi kuin tänään, Stubb sanoo ruotsiksi. Matala hyminä kohoaa yleisöstä. Stubb seisoo puhujapöntössä toiseksi kammariksi kutsutussa vanhassa salissa Ruotsin eduskunnassa eli valtiopäivillä. Sali on melkein täpötäynnä, vapaana on vain muutama paikka.

Salissa on hauskat, kahden hengen pulpettipöydät, joiden ääressä istuu nyt Ruotsin poliittinen kerma. Tulee väkisinkin vaikutelma opettajasta ja oppilaista.

– Olemme useimmiten samanlaisia, joskus vähän erilaisia, mutta aina erottamattomia. Tänään – enemmän kuin koskaan – pidämme yhtä. Ruotsin asia on meidän. Suomen asia on teidän, Stubb jatkaa.

Sitten hän kertoo, että hänen toinen äidinkielensä on ruotsi, tai kuten täällä sanotaan, muumipeikkoruotsi. Se saa yleisössä aikaan jo selkeän holvikattoon kohoavan naurun, yhden monista puheen aikana.

Stubb puhuu tietenkin myös molempien maiden Nato-jäsenyydestä ja turvallisuuspolitiikasta. Hänen mukaansa Suomi haluaa olla Naton ytimessä yhdessä Ruotsin kanssa.

Olemme jo pitkän yhteisen historian yhteen nivomia, mutta nyt tiiviimmin kuin koskaan.

Päivän järjestelyt ovat pilkuntarkat. Kello 14.20 tapaaminen Ruotsin pääministerin Ulf Kristerssonin kanssa. Kättelyt. Kello 15.25 tiedotustilaisuus. Kello 16.00 bisnesseminaari liike-elämän edustajien kanssa.

Median pitää olla omilla paikoillaan vähintään puolta tuntia ennen. Koko ajan on kiire odottamaan.

Samaan aikaan kuningatar Silvia ja Suzanne Innes-Stubb käyvät Sven-Harryn taidemuseossa, jossa on esillä suomalaisen Fanny Churbergin ja ruotsalaisen Carl Fredrik Hillin maisemamaalauksia 1800-luvulta. Taidemuseon ulkoseinä leiskuu kultaisena auringonpaisteessa. Ruukkuihin on istutettu narsisseja.

Ohikulkija tulee kysymään, mitäs täällä oikein seisoskellaan.

– Perkele! hän ilmoittaa, kun kuulee meidän olevan Suomesta. Sitten hän lisää osaavansa kyllä sanoa myös kiitos.

Poliisimoottoripyörän hälytysvalo välähtää kadun päässä, ja autosaattue kääntyy museolle.

Kuningatar Silviaa ja Suzanne Innes-Stubbia yhdistää se, että molemmat ovat syntyneet ja kasvaneet muualla kuin nykyisissä kotimaissaan: Silvia Saksassa ja Innes-Stubb Britanniassa. Nyt he keskustelevat ruotsiksi. Innes-Stubb opetteli aikoinaan ensin ruotsin ja vasta sitten suomen. Äidinkielensä englannin lisäksi hän osaa myös saksaa ja ranskaa.

– Mycket intressant, Innes-Stubb sanoo museonjohtajalle, mutta museon akustiikka nielaisee loppulauseen. Hyvin mielenkiintoista.

Seurueessa mukana oleva opetusministeri Anna-Maja Henriksson juttelee enemmänkin. Ennen kuin on mahdollista kuulla tarkemmin, media hätistetään ulos.

Päivä kääntyy illansuuhun. Stubb pitää vielä yhden tiedotustilaisuuden, nyt Suomen suurlähettilään virka-asunnossa. Stubb ottaa tilanteen haltuun.

– Onko teille tarjottu munkkeja? hän kysyy ja virnistää.

Tarjolla ei ole munkkeja vaan kanelipullia, ruotsalaisten versiota korvapuustista.

Stubb kertoo tuntevansa, että tällä hetkellä Suomea arvostetaan Ruotsissa ”kovinkin paljon”. Osa siitä johtuu maailmanpoliittisessa tilanteesta ja Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan, osa siitä, että Suomella oli vahva johtorooli yhteisessä Nato-prosessissa.

Päivän tiivis ohjelma ja lukuisat esiintymiset eivät tunnu vähentäneen presidentin energiaa. Ehkä kansainvälinen areena on paikka, joka antaa sitä hänelle lisää. On kysyttävä, mikä on ollut parasta vierailulla.

– Kaikki tässä on ihan parasta, Stubb sanoo Avulle.

Hän kertoo, että lounas kuningasperheen kanssa oli hieno, intiimi hetki. Läsnä olivat vain hän itse ja puoliso sekä kuningasperhe.

– Kerroin heille, että tämä tuntuu aika ihmeelliseltä. Muistan ensimmäisen matkani Ruotsiin ruotsinlaivalla ja kuinka mentiin Gröna Lundiin, ja nyt sitä sitten ollaan täällä valtiovierailulla.

Olo on Stubbin mukaan yhä vähän pöllämystynyt.

Poliittisten suhteiden lisäksi valtiovierailujen tarkoitus on edistää kauppaa ja kulttuuria. Stubbin matka jatkuu seuraavana päivänä Göteborgiin, Ruotsin toiseen keskukseen, jossa hän vierailee kaupungin satamassa.

Hevosvaunuihin nousemisesta on kulunut jotakuinkin 12 tuntia, kun Kuninkaanlinnan illallisvastaanotto alkaa. Kuvissa iltapuvut viistävät maata, tiarat ja korut välkehtivät, ansiomerkit peittävät rinnuksia.

Jos päivän seremoniat eivät vielä tehneet vaikutusta, nyt kuninkaallinen loisto kietoo vastustamattomasti satumaailmaansa.

Paikalla ovat kuningasparin lisäksi kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel sekä prinssi Carl Philip ja prinsessa Sofia. Stubb on aiemmin kertonut tutustuneensa Victoriaan ja Danieliin hyvinkin läheisesti vuosien aikana.

Illallispöytä on kymmeniä metrejä pitkä, vieraslista mittava. Pöytä on katettu brasilialaisella hopea-astiastolla, hovi tiedottaa.

Tarjolla on tuoretta rasvakalan mätiä, kukkakaalia, varhaisvihanneksia. Islannin merikrottia, silpohernettä, mustaherukan lehteä. Mälarinlaakson kevätkaritsaa, karhunlaukkaa, laventelia. Raparperia, vaniljaa ja sitruunaverbenaa.

Ehkä jostain niistä Stubb saa uuden Ruotsi-muiston lapsuutensa katkarapuveneiden seuraksi.