Potkuilla uhkaaminen on huonoa johtamista – Kelan Lasse Lehtosen lausunnot edustavat mennyttä maailmaa
Kelan etätyökohu osoittaa, että autoritäärinen johtamistapa ei enää toimi. Johtajalta odotetaan nykyään arvostavaa ja myönteistä, jopa palvelevaa suhtautumista, kirjoittaa Anne Moilanen.
Kelan pääjohtajan Lasse Lehtosen toiminnasta on noussut mediakohu, kun hän esitteli viraston uudet etätyölinjaukset, kovilla kommenteilla ryyditettyinä.
Kelan työntekijöiden pitää ensi vuoden alusta alkaen tehdä lähityötä yhtenä päivänä viikossa tai neljänä päivänä kuukaudessa. Työntekijöistä osa vastustaa päätöstä ja on pitänyt sitä kohtuuttomana esimerkiksi siksi, että Kelan konttoriverkostoa on supistettu.
Lehtonen on torjunut kritiikin ja sanonut muun muassa, että nykyisessä työvoima- ja taloustilanteessa “ei meillä ole nyt mitään erityistä tarvetta pitää ihan viimeisen päälle kiinni omasta henkilökunnastamme”.
Suomeksi: Jos meininki ei miellytä, ovi on tuossa.
”Jos johtaja ei osaa viestiä eri kohderyhmille, ei hän osaa johtaakaan.”
Lehtoselta on jäänyt ilmeisesti huomaamatta, että työpaikoilla ei enää puhuta näin. Varsinkin johtajien puhetapa, miten muista ihmisistä ja omista työntekijöistä puhutaan, on aivan kokonaan muuttunut.
Lehtosen lausunnot edustavat mennyttä maailmaa, jossa johtajat olivat autoritäärisiä ja etäisiä. Johtajia kunnioitettiin ja toteltiin joka asiassa vastaan panematta riippumatta siitä, millaisia päätöksiä he tekivät.
Päätöksiä johtajilta toki odotetaan edelleen. Mutta nykyään johtajalta odotetaan myös arvostavaa ja myönteistä, jopa palvelevaa suhtautumista. Varsinkin suurissa organisaatioissa johtaja luo yhteistä työpaikan kulttuuria erittäin merkittävästi omalla puheellaan, esiintymisellään ja läsnäolollaan.
Kokonaisuutena johtamiskulttuuri on mennyt “diskuteeraavaan” eli ruotsalaiseen suuntaan. Monet johtajat ponnistelevat tehdäkseen itsestään mahdollisimman lähestyttävän.
Parhaat johtajat myöskin ymmärtävät, että johtaminen tehdään suureksi osaksi viestinnän avulla – viestintä on siis osa johtamista. Jos johtaja ei osaa viestiä taitavasti eri kohderyhmille, joista yksi ovat omat työntekijät, ei hän oikein osaa johtaakaan.
Tietysti johtajan pitäisi myös itse ymmärtää tämä asia. Johtajaa on vaikea neuvoa viestinnässä, jos hän ei edes itse tajua, että viestii.
”Boomerien on turha valittaa, että emojit ovat turhia. Eivät kuulkaa ole.”
Armeijamainen “kyykkyyn-ylös!” -johtamistyyli ei toimi enää missään. Varsinkaan se ei toimi nuorten kanssa, jotka ovat aivan erilainen työntekijäsukupolvi, kuin mitkään aikaisemmat.
Monille nuorille myös työelämässä tärkeitä asioita ovat kestävät arvot, positiivinen ilmapiiri, mielenterveyden tuki sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino.
Nuorten kanssa työskennellessä tietty herkkyys, tai positiivisen ilmapiirin odotus, näkyy aivan pienimmissäkin asioissa. Hyvä esimerkki ovat työpaikan sisäiset lyhytviestit, joiden perään kuuluu laittaa hymiö.
Jos hymiötä ei laita, viesti tulkitaan vihaiseksi. Boomerien on turha valittaa, että emojit ovat turhia. Eivät kuulkaa ole, ja oppia voi. Eli näin :).
”Vaikka Kelan uudet etätyölinjaukset kuulostavat kohtuullisilta, olisi päätös pitänyt viestiä toisella tavalla.”
Jos nuorille työntekijöille menisi huutamaan, että alkakaa vittu totella, tai saatte potkut, nuoret varmaan ihan oikeasti lähtisivät pois. Heti. Tai sulkisivat etäyhteyden – ainakin osa heistä olisi todennäköisesti etätöissä. Johtaja jäisi yksin konttorille huutamaan.
Nuoret menisivät seuraavaan työpaikkaan, jossa työpaikan vastuullisuus olisi kunnossa, johtaja ja kaikki muutkin puhuttelisivat toisiaan arvostaen, omasta ja muiden jaksamisesta keskusteltaisiin avoimesti, ja työn tekemisen aika ja paikka olisivat ainakin osin neuvoteltavissa.
Vaikka Kelan uudet etätyölinjaukset kuulostavat kohtuullisilta, olisi kaikkia työntekijöitä koskettava päätös pitänyt valmistella ja viestiä aivan toisella tavalla.
Nyrkkisääntö johtajan viestinnälle vuonna 2025:
- Työnantajan ei tarvitse erikseen sanoa, että minä määrään, minulla on direktio-oikeus. Koska, yllätys: Kaikki tietävät sen.
- Omaan viralliseen työnantaja-asemaan vetoaminen ei tee johtajasta vahvaa, vaan heikon.
- Vahva johtaja kysyisi toisilta: “Mitä mieltä sinä olet?” Sitten hän aidosti kuuntelisi, harkitsisi, ja vasta sitten tekisi päätöksen.
